Kolumbia saa aikaan monissa – erityisesti amerikkalaisissa – pelonsekaisia tunteita. Kun tulin maahan vuonna 2008, oli vielä käynnissä FARC-sissien marginalisoiminen ja huumekaupan kitkeminen. Prosessissa on sittemmin onnistuttu hyvin ja maan talous on kasvanut järjestelmällisesti viiden prosentin vuosivauhtia. Turvallisuus on hyvällä tasolla, kidnappaukset ovat historiaa. Ulkomaiset investoinnit ovat kasvaneet vauhdilla mutta paljon on vielä tekemätöntä työtä ja mahdollisuuksia. FARC ja ELN-sissien kanssa neuvoteltavan rauhan toteutuessa ulkomaiset investoinnit tulevat räjähtämään.
Kolumbia on iso maa: pinta-alaltaan noin 2,5-kertaa Suomen kokoinen ja väkiluvultaan (48 miljoonaa) maailman kolmanneksi suurin espanjankielinen maa Meksikon ja USA:n jälkeen. Maa jakautuu vahvasti erillisiin talousalueisiin, joissa on oma markkinansa ja bisneskulttuurinsa: Bogotan pääkaupunkialue, Antioquian Medellín (“Kolumbian Barcelona”), Calin kaupunki Tyynenmeren talouden kehittäjänä ja Barranquilla/Cartagena Atlantin puolella USA:n ja Euroopan kaupan satamakaupunkeina. Bogotan osuus on noin 24 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Maantieteellinen sijainti on ihanteellinen Latinalaiseen Amerikkaan etabloitumiseen: maa makaa pohjoisella pallonpuoliskolla kolmen tunnin lentomatkan päässä Miamista. Luonnonvaroja Kolumbiassa on valtavasti: esimerkiksi Antioquian osavaltion kultaesiintymät on arvotettu neljään miljardiin dollariin. Metsäsektori on vielä kehittymätöntä, mutta valtiollinen strategia on olemassa. Kolumbian infrastruktuuri odottaa miljardi-investointeja niin teiden kuin satamienkin osalta. Mutta digitaali-infrastruktuurin osalta Kolumbia niittää palkintoja: maassa lanseerattiin muun muassa Latinalaisen Amerikan ensimmäinen LTE-verkko jo vuonna 2012. Lähes kaikki kaupungit ja kirkonkylät ovat valokaapelin piirissä.
Yhteiskunnan ja yrityselämän rakenteita sekä kansainvälisiä kauppasopimuksia on uudistettu ennakkoluulottomasti: Kolumbia on osa Pacific Alliance -tulliliittoa. Vapaakauppasopimukset USA:n ja EU:n kanssa tulivat voimaan vuosina 2012 ja 2013. Yrityksen perustaminen on helppoa. Maailmanpankin Doing Business 2015 -rankingissä Kolumbia sijoittui Latinalaisen Amerikan ykköseksi sijalle 34. Siis ykköseksi.
Kolumbia on ensisijaisesti ”eurooppalainen” maa. Vaikkakin poliittiset kytkökset USA:han ovat olleet huumesodan vuoksi vahvat, suuret Euroopan maat ovat luoneet tänne kolonialistisen perinnön, jota eurooppalaiset yritykset ovat jatkaneet ennakkoluulottomasti: Medellinin metron toi Siemens 20 vuotta sitten, supermarketit ranskalaiset Carrefour ja Casino Group.
Entä me suomalaiset sitten? Onhan meitä toki Kolumbiassa ehkä noin 200, Antioquian osavaltiossa alle kymmenen. Kaupan ja diplomatian osalta meillä ei (vielä) ole suurlähetystöä, eikä Finpro ole perustanut tänne toimistoa. Suomi-tuntemus on siis heikohkoa, vaikkakin viime aikoina koulutusosaamisemme on saanut laajaa huomiota. Sen varaan voisi nyt rakentaa maabrändiä, mutta siihen tarvitaan strategia ja voimavaroja. Mahdollisuudet kaivostoiminnassa, energia-alalla, metsäsektorilla ja cleantechissä ovat valtavat.
Mikään Latinalaisessa Amerikassa ei liene helppoa ja Kolumbiaan vienti tai etabloituminen vaatii oman opettelunsa. Me täällä Team Finlandissa olemme oppirahoja maksaneet ja mukana verkoistoissa, joten kysykää ihmeessä lisää ja tulkaa tutustumaan!