FacebookTwitterEmail

kolumnit

25.11. 2014

Haasteita Kanadassa

Useampia vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen Kanadan ja EU:n johtajat allekirjoittivat kattavan vapaakauppasopimuksen 26. syyskuuta Kanadan ja EU:n välisessä huippukokouksessa. Sopimuksen odotetaan tulevan voimaan vuoden 2016 kuluessa.
Teksti: Peter Auvinen, Suomen kunniakonsuli, Toronto

Kanada kuuluu maailman rikkaimpiin teollisuusmaihin, ja se on kärkisijoilla maailmankaupan tilastoissa. Kanadan talous on toiminut ihailtavan hyvin viime vuosien aikana, vaikka taloustilanne on ollut todella vaikea ympäri maailmaa, myös Yhdysvalloissa, joka on Kanadan suurin kauppakumppani. Kanadan bruttokansantuote kasvoi 1,7 prosenttia vuonna 2012 ja 2 prosenttia vuonna 2013 – kasvu on siis ollut vaatimatonta, mutta kuitenkin positiivista ja tasaista. Bank of Canada ennustaa maan bruttokansantuotteen kasvavan 2,5 prosenttia vuosina 2014 ja 2015 ja taas 2 prosenttia vuonna 2016. 

Viime vuonna EU oli Kanadan toiseksi merkittävin kauppakumppani heti Yhdysvaltojen jälkeen noin 9,8 prosentin osuudella Kanadan kokonaiskaupasta. Yhteinen kauppatutkimus (EU-Canada Joint Study, joka tehtiin lokakuussa 2008) ennustaa vuosittaisten reaalitulojen EU:ssa kasvavan 11,6 miljardilla seitsemän vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta ja EU-viennin Kanadaan odotetaan puolestaan lisääntyvän noin 24,3 prosentilla eli 17 miljardilla.

Kun liike-elämän ja valtionhallinnon johtajat ajattelevat Kanadan ja Suomen välistä kauppaa, he kommentoivat monesti aivan osuvasti maiden välisiä yhtäläisyyksiä, jotka perustuvat säähän, maantieteeseen, yhteisiin arvoihin sekä jaettuun jääkiekkoinnostukseen. Omakohtaisen kokemukseni perusteella suomalaiset yritykset ja liikemiehet kukoistavat kanadalaisessa liiketoimintaympäristössä, ja Kanadaan työn vuoksi tai muuten muuttaneet suomalaiset viihtyvät täällä todella hyvin. Näissä keskusteluissa on kuitenkin usein tultu siihen lopputulokseen, että Kanadan ja Suomen välisen kaupan ja investointien määrän tulisi olla huomattavasti suurempi juuri siksi, että meillä on niin paljon yhteistä.

Joten miksi suomalaiset yritykset eivät myy enempää tuotteitaan Kanadaan ja miksi Suomessa ei nähdä enempää kanadalaisten yhtiöi­den tekemiä sijoituksia? Omien havaintojeni perusteella uskon ongelman olevan siinä, että Suomi ei tarjoa riittävästi tukea houkutellakseen pienempiä suomalaisyrityksiä Kanadaan. 

Monet tunnetuista monikansallisista suomalaisyrityksistä ovat varsin aktiivisia Kanadassa. Näillä yrityksillä on riittävästi sisäisiä resursseja tunnistaa, arvioida ja hakea itsenäisesti liiketoimintamahdollisuuksia ympäri maailmaa ja näin ne ovat tehneet menestyksellisesti Kanadassakin. Ne ovat tehneet maahan myös varsin huomattavia sijoituksia.

Pienten ja keskisuurten suomalaisyritysten pääsy Kanadan markkinoille puolestaan vaikuttaa paljon haasteellisemmalta. Finpro sulki ainoan Torontossa sijainneen Kanadan toimistonsa jo vuosia sitten. Nykyään Finpro toimii Kanadassa itsenäisen agentin kautta, jolla ei tunnu olevan kaikkia Finpron resursseja käytössään. Samaan aikaan kun Finpro antama tuki pienille ja keskisuurille suomalaisyrityksille on vähentynyt Kanadassa, Suomen pohjoismaiset naapurit ovat kuitenkin jatkaneet investointien tekemistä maahan. Ruotsilla, Tanskalla ja Norjalla on yhteinen kaupallinen edustusto Toronton liike-elämän keskuksen ytimessä. Kullakin näistä maista on kokoaikaisena henkilöstönä 4–7 konsulttia, jotka tunnistavat ennakoivasti kanadalaisia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistävät näitä kotimaissaan. 

Jos yritys päättää etabloitua Kanadaan, kirjanpito-, palkanmaksu- ja muita tukitoimintoja on jo saatavilla. Vaikka tunnenkin parhaiten muiden Pohjoismaiden käytännöt, uskon muiden EU-maiden toimivan suunnilleen samalla tavalla. Kyseisistä maista Kanadaan liiketoimintaa perustamaan tulevien pienten ja keskisuurten yritysten tasainen virta kertoo näiden ohjelmien olevan varsin menestyksellisiä. 

Suomella on oltava enemmän ihmisiä Kanadan maaperällä tunnistamassa ja edistämässä liiketoimintamahdollisuuksia. Nykyiset resurssit eivät ole riittävät kilpailussa pärjäämiseen Kanadan markkinoilla. Vuosi 2016 on jo ihan kulman takana. CETA-sopimus edustaa mahdollisesti merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia sellaisille EU:n jäsenmaille, jotka ovat valmiita niitä hyödyntämään. Tekeekö Suomi tarvittavat investoinnit ollen yksi noista maista?