2.12.2015 Kauppapolitiikka

Maahanmuutosta vetoa vientiin

Sekä ulkomaankauppa että investoinnit ovat kasvaneet maahanmuuton myötä. Näin todetaan Ruotsissa syyskuussa julkaistussa Delmi-komitean raportissa maahanmuuton talousvaikutuksista. Raportti totesi, että paikallistuntemus ja verkostot ovat erityisen tärkeässä roolissa, kun puretaan ruotsalaisyritysten ulkomaankaupan esteitä. Vientiriippuvaisessa maassa ulkomaankauppa takaa työpaikkoja ja pienten ja keskisuurtenkin yritysten on kansainvälistyttävä. 

Raportin mukaan Ruotsin kaupankäynti on ollut suurinta niiden maiden kanssa, joista on muutettu eniten Ruotsiin. Maahanmuuton myötä todennäköisyys kauppojen toteutumisen kasvoi, samoin kaupan volyymi.

Delmi-komitea totesikin, että Ruotsin kannattaisi helpottaa työperäistä maahanmuuttoa ja hyödyntää maahanmuuttajien osaamista tehokkaammin.

Kansanedustaja, somalidiasporan hyödyntämisestä paljon puhunut Pekka Haavisto on samaa mieltä. Hänen mukaansa maahanmuuttajien kykyjä ja osaamista ei välttämättä osata nähdä Suomessa.

– Pakolaiskriisin akuutissa vaiheessa ei ole tietenkään tiedossa, mitä kykyjä ja tietotaitoa Suomeen tulevilla ihmisillä on, mutta on selvää, että monenlaista – mukana on myös korkeasti koulutettuja ihmisiä.

Haavisto toivoo, että ihmiset pääsisivät kiinni arkeen mahdollisimman pian Suomeen tultuaan. Koulutus on kotoutumisessa erityisen tärkeässä roolissa.

– Maahanmuuttopolitiikan pitäisi mahdollistaa asioiden tekeminen.

Osaamista yli rajojen

– Vuosia sitten istuin Etiopian pääministerin työhuoneessa silloisen pääministeri Jyrki Kataisen kanssa, kun isäntämme alkoi kertoa Tampereen viemäriverkosta. Hän kyseli pikaraitiovaunun rakentamisaikataulusta ja kertoi millaista on tehdä viemäritöitä tulipalopakkasessa Hämeenkadulla.

Haavisto muistelee hymyillen muutaman vuoden takaista tapaamista. Etiopian pää­ministeri Hailemariam Desalegn on Tampereen teknillisestä yliopistosta valmistunut teekkari.

– Joku tavaton ylpeys siitä nousi, että Suomi on voinut kouluttaa ihmisiä, jotka ovat menestyneet maailmalla ja menneet eteenpäin.

Haaviston mukaan tällä hetkellä käydyssä maahanmuuttokeskustelussa unohtuu se, että maahanmuuttajat voivat tuoda mukanaan uutta osaamista ja tietoa, josta suomalaisille on paljonkin hyötyä.

– Meillä on niin kutsuttu pakolaiskriisi, mutta varsinaisia häviäjiä ovat ne maat, joista nuori ja työkykyinen väki lähtee pois.

Haavisto uskoo, että monet maahanmuuttajat haluavat aikanaan palata kotimaahansa. Jälleenrakentaminen edellyttää monenlaista osaamista.

– Monissa maissa, joista pakolaisia nyt tulee, on valtavaa potentiaalia, ja diasporalla on tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet bisnekseen talouden elvyttyä. Nyt Suomeen tulee irakilaisia, joista osa on koulutettuja. Heidän taitojaan tarvitaan, kun joskus Irakissa on taas rauha ja jälleenrakentaminen mahdollista. Suomalaiset yritykset olivat aikanaan aktiivisina Saddamin rakennusprojekteissa, näin voi olla myös jälleenrakennusvaiheessa.

Samaa puhuu perustaja-osakas Aape Pohjavirta Funzi Oy:stä.

– Kriisialueiden jälleenrakennusvaiheeseen voisi olla järkevää valmistautua jo nyt. Haasteena tällä osa-alueella on varmasti työnhakijan osaamisen todentaminen, mutta sama tilannehan työnantajalla on aina uutta työntekijää palkatessaan. Työnantajan menestysmahdollisuudet moninkertaistuvat niillä markkinoilla, joissa hänellä on porukassaan paikallisen markkinan ymmärtäjiä ja osaajia.

Asennetta asiakaspalveluun ja myyntiin

Suomalainen Funzi tarjoaa globaaleja mobiilioppimis- ja tietopalveluja kehittyville markkinoille. Yritys onkin suunnitellut ja toteuttanut palveluita monikulttuurisissa tiimeissä, jotta palvelut vastaisivat käyttäjien tarpeisiin.

– Tämän viimeisen turvapaikanhakija-aallon yhteydessä olemme Funzissa tehneet laajaa yhteistyötä eri toimijoiden, ryhmittymien ja ihmisten kanssa palvelusuunnittelun ja sisältötuotannon osa-alueilla, Pohjavirta kertoo.

Suomalaisyritykset voisivat käyttää monikulttuurisia työntekijöitä enemmänkin hyödyksi esimerkiksi rakenteellisesta työvoimapulasta kärsivillä aloilla.

– Toinen osa-alue, jossa voisimme oppia maahanmuuttajilta, on asenne asiakaspalveluun ja siihen, että palvelee työkseen toisia. Suomalaisessa asiakaspalvelu- ja palvelukulttuurissa esiintyy vielä turhan usein palveluhaluttomuutta. Esimerkiksi Lähi-idän kulttuureissa vieraanvaraisuus ja kohteliaisuus ovat voimakkaammin läsnä, Pohjavirta toteaa.

– Lisäksi on muistettava että nykypäivänä yhä useampi yritys tarjoaa digitaalisia palveluja maailmanlaajuistesti. Tässä toiminnassa paikallisten toimintaympäristöjen ymmärrys on kilpailu- ja menestystekijä.

Kehitys ei voi tapahtua itsestään, vaan on tärkeää synnyttää prosesseja, jotka edistävät maahanmuuttajien ja työelämän integraatiota.

– Olisi kriittistä, että maahanmuuttajien ammattitaidon selvittämiseen, todentamiseen ja hyödyntämiseen liittyvien menetelmiä ja palveluja toteutettaisiin niin että ne edistävät työllistymistä ja työllistämistä, Pohjavirta sanoo.

Monikulttuurinen työympäristö

Horn Afrik Työvoimapalvelut Oy:n toimitusjohtaja Abdi Osman on työllistänyt rakennusalan yrityksessään 13 vuoden aikana yli 40 eri kansallisuutta edustavia työntekijöitä.

– Minulla on kasassa hieno, osaava työntekijöiden joukko. Kun suomalainen väestö ikääntyy, tarvitsemme maahanmuuttajatyövoimaa.

25 vuotta sitten Somaliasta Suomeen tullut Osman pitää työntekoa parhaana kotoutumisena.

– Työnteko auttaa tulijoita löytämään suomalaisesta yhteiskunnasta oman paikkansa. Minäkin olen löytänyt paikkani työelämän kautta.

– Monikulttuurisuus on aina voima ja vara yritykselle. Työntekijöilläni on vähemmän sairaslomia, eivätkä he tule koskaan myöhässä.

Osman pelkää, mitä tapahtuu Suomelle, jos tänne tuleva turvapaikanhakijoiden virta syrjäytetään ja jätetään seinän taakse.

– Minä haluan somalimiehenä rakentaa sillan suomalaisen yhteiskunnan ja monikulttuurisuuden välille. Jokaiselle ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus työntekoon.

Maailmankansalainen ja suomalainen

Eräänlainen sillanrakentaja on myös Manel Correia Lopes, joka karkasi Suomeen rakastettunsa perässä vain 18-vuotiaana. Mosambikissa portugalilaiseen perheeseen syntyneelle pojalle uuteen kulttuuriin sopeutuminen oli työn takana. 

Nyt Lopes puhuu suomea sujuvasti ja hänellä on kuusi tytärtä. Valmistuttuaan Teknillisestä korkeakoulusta hän on työskennellyt vuodesta 1995 suomalaisille yrityksille kansainvälisissä tehtävissä ympäri maailmaa: muun muassa Pöyryn, Wärtsilän ja Metsä-Botnian palveluksessa Nigeriassa, Kamerunissa, Brasiliassa ja Djiboutissa.

Ensimmäinen työpaikka avautui sattumalta Mosambikin paikallistuntemuksen ansiosta. 

– Ensimmäisenä opiskelijavuotenamme opiskelijat kiersivät maata eri kohteissa. Yksi kavereistani oli opiskelijavierailulla Lemminkäisellä, ja yrityksen johtaja mainitsi heidän työnsä Mosambikissa. Kaverini hyppäsi ylös ilmoittamaan, että meillä on Otaniemessä mosambikilainen! Johtaja antoi korttinsa ja pyysi, että ottaisin yhteyttä. Sain työpaikan konsulttina, koska he eivät tienneet maasta mitään.

Lopesin mukaan kielitaito on ehdoton vaatimus kotiutumiselle.

– Meitä oli opintojen alussa kolme ulkomaalaista. Minun lisäkseni yksi Kanadasta ja toinen Zimbabwesta. He osasivat englantia eivätkä halunneet oppia suomea, ja kumpikaan heistä ei jäänyt lopulta maahan. Itselleni oli tärkeää oppia kieltä ja opiskelin kaksi vuotta kuin hullu. Halusin integroitua, enkä kuvitellut, että se olisi helppoa.

Kansainvälinen tausta auttaa sopeutumisessa.

– Kun Pöyryn johtaja Teuvo Tuominen palkkasi minut Botnian projektiin Uruguayssa aikansa suurimpaan sellutehtaaseen, hän sanoi minulle, että olen ”tulevaisuuden työntekijä”, koska voin työskennellä kaikkien yhteistyökumppaneiden, alihankkijoiden, asiakkaiden, viranomaisten ja projektitiimin kanssa heidän äidinkielellään.

– Valkoisena afrikkalaisena en ole oikein portugalilainen tai mosambikilainenkaan – olen maailmankansalainen. Minun on helppo mukautua minne tahansa. Olen Portuguese by blood, Mozambikian by birth and Finnish by choice. Uskon, että monikulttuurisuus ja seitsemän kielen osaaminen tekee eri kulttuureissa toimimisesta helppoa. Se tekee myös pöydän toisella puolella olevien olon mukavammaksi.

Nykyisin Lopes työskentelee Mosambikissa Wärtsilän toimiston liiketoiminnan kehittäjänä. 

– Totta kai työnantajalleni oli etua yhteyksistäni, koska piirit ovat täällä pienet.

Kun Mosambik itsenäistyi, maassa olevista entisen siirtomaaisännän, Portugalin kansalaisista suurin osa lähti maasta ja vain noin 2 000 jäi.

– Nyt he kaikki tuntevat toisensa. Ne jotka jäivät, ovat korkeissa asemissa, pankkien, satamien ja sairaaloiden johtajina, Lopes kertoo.

Myyntiä työntekijöiden kotimaahan

Delmi-komitean raportin mukaan ulkomaalainen työntekijä toi jopa parin kolmen prosentin nousun kotimaahansa suuntautuvaan myyntiin yritykselle. Erityisen vahva vaikutus maahanmuuttajilla oli palveluiden ja tuotteiden kauppaan sekä tuotannon ulkoistamiseen uusiin maihin.

Kauppaan vaikuttivat raportin mukaan positiivisesti erityisesti maahanmuuttajien koulutustaso ja asema työelämässä, maahantulosta kulunut aika ja se, tuliko maahanmuuttaja vähemmän kehittyneestä valtiosta. Mitä alhaisempi kehitystaso lähtömaassa oli, sitä vahvempi oli yhteys kaupan kasvuun. Yhteys oli hieman suurempi tuonnissa, kuin viennissä.

Pekka Haaviston mukaan on ongelmallista, että Suomessa tulijat joutuvat odottamaan usein kuukausikaupalla oleskelulupaa.

Esimerkkinä nopeasta kotiuttamisesta hän mainitsee jordanialaisen pakolaisleirin.

– Kävin vierailulla suuressa Zaatarin leirissä, jossa on paljon syyrialaisia. Se on minikaupunki, jossa rohkaistaan siihen, että pakolaiset tekisivät sitä työtä, mitä he ovat aikaisemminkin tehneet. Suutarit ja leipurit pyörittävät yrityksiään leirillä. He tulivat mukaan alueen talouteen ja myös myivät ulos palveluita. Pakolaisleirin liikevaihto on 12 miljoonaa dollaria kuukaudessa.