Ajaako poliittinen suurvaltakamppailu maailmankaupan leireihin? Loppuvuodesta solmittu RCEP-kauppasopimus saattaakin vaikuttaa toisin.

Viisitoista Aasian ja Tyynenmeren maata sopivat viime vuoden lopulla maailman suurimman vapaakauppa-­alueen perustamisesta. RCEP-sopimus (Regional Comprehensive Economic Partnership) kattaa alueen, jolla syntyy noin kolmannes maailman bruttokansantuotteesta. 

Sopimuksen taloudellinen merkitys ei ehkä olekaan niin kummoinen, kuin ensinäkemältä voisi kuvitella. RCEP sisältää pitkät siirtymäajat, keskittyy vahvasti tavarakauppaan ja alueella on jo voimassa kahdenvälisiä sopimuksia. 

Sen sijaan erityisen herkullinen sopimus on poliittisesti, sanoo vieraileva tutkija Saila Turtiainen Ulkopoliittisesta instituutista. 

– Samalla kun suurvaltakamppailu Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä taloudellisin keinoin kiihtyy, nappaa Kiina sulan hattuunsa luomalla RCEP-sopimuksella valtavan kauppa-alueen. Intian pois jääminen sopimuksesta tekee siitä vahvasti Kiina-vetoisen, hän sanoo.

Mikään äkkinäinen yllätys RCEP-sopimus ei ole, se on ollut tekeillä jo pitkään. Miksi se lopulta syntyi juuri nyt? Osittain kiitokset etenemisestä kuuluvat presidentti Donald Trumpille

– USA otti askelia taaksepäin Trumpin kaudella ja jätti tilaa alueella niille, jotka halusivat lisätä vapaakauppaa ja yhteistyötä. Jännitteet ja kauppasota ovat saaneet Kiinan pohtimaan vaihtoehtoja, ja maa on ollut halukkaampi uusiin avauksiin, Turtiainen arvioi. 

Presidentti Joe Biden on heti alkajaisiksi palauttanut vauhdilla maataan sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen, mutta kauppapolitiikassa ei näytä olevan halua nopeisiin liikkeisiin. Suurta muutosta Yhdysvaltain kauppapolitiikkaan ei ehkä olekaan luvassa. 

Kenen leirissä seisot?

Itse asiassa juuri Yhdysvallat on luonut ”kenen leirissä seisot” -asetelmaa ja rakentanut yhteisrintamaa suhteessa Kiinaan. 

– Tästä hyvänä esimerkkinä on Huawei ja 5G. USA teki kysymyksestä poliittisen: jos teet yhteistyötä heidän kanssaan, me emme tee sinun kanssasi. Vastakkainasettelun maailmassa kauppasopimusten poliittinen merkitys korostuu. Taustalla vaikuttaa USA:n halu pitää kiinni suurvalta-asemastaan, Turtiainen sanoo.

RCEP-alueen synty Kiinan johdolla olisi helppo nähdä sinä toisena leirinä, Yhdysvaltain vastapainona. Kuitenkaan sopimuksessa mukana olevat maat eivät varsinaisesti ole valinneet ”Kiinan puolta”, sillä ne voivat yhä edetä myös muissa kauppasopimuksissa. Kyse on ennemminkin keskinäisriippuvuudesta. 

– Kaikki maat tarkastelevat tällä hetkellä suurennuslasilla kenen kanssa tiivistää yhteistyötä, kenen kanssa ottaa takapakkia: Mitä tuomme ja viemme, onko kumppani luotettava toimija. Voiko jokin maa käyttää hyväksi sitä, että olemme riippuvaisia ja että pääsemme maan markkinoille. 

Entä Euroopan unioni, jos valtataistelu ja kupliin jakautuminen jatkuu, onko meilläkin valinta edessämme? 

– EU ei näe asiaa näin mustavalkoisena. Unionin ei ole tarvetta estää Kiinan nousua, ei ole samaa asetelmaa kuin USA:n ja Kiinan välillä. Todennäköisesti EU kuitenkin joutuu vedetyksi mukaan valtataisteluun, Turtiainen vastaa.

Ainakin yritykset voivat joutua valinnan eteen. Kun USA ja Kiina rakentavat ristiriitaista lainsäädäntöä, voi se johtaa tilanteeseen, että yritys joutuu rikkomaan toisen lakia noudattamalla toisen. Silloin täytyy valita, kenen kanssa teet kauppaa, kenestä haluat olla riippuvainen. 

Voima on alueellisuudessa

Mutta on RCEP:issä politiikan ohella kaupallekin mielenkiintoista. Erityisesti siitä löytyy yksi vahvuus Euroopan unionin solmimiin kauppasopimuksiin nähden.

– RCEP-sopimus on alueellinen toisin kuin EU-­sopimukset, joista valtaosa on kahdenvälisiä. Kahdenvälisyys on yrityksille monimutkaista ja hankalaa, yritykset kun eivät toimi kahdenvälisesti, vaan niiden toimitusketjut ovat hajautuneita, Turtiainen selittää.

RCEP-alueella on omat standardit, pelisäännöt ja yhteiset alkuperäsäännöt. Turtiaisen mukaan juuri alkuperäsäännöt ovat sopimuksen kiinnostavin osa, sillä ne ovat avain hyötymiseen tullialennuksista. Alkuperäsäännöt ovat RCEP-sopimuksessa poikkeuk­sellisen liberaalit.

Sopimuksen kattamalla alueella riittää, että on yksi alkuperätodistus, jolla kauppaa voi käydä koko alueen kanssa. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että EU-alueelta voidaan tuoda komponentteja valmistukseen ja jatkojalostus tehdään RCEP-alueella, jolloin voidaan hyödyntää sopimuksen tullialennukset. 

– Myös suomalaisyritykset, joilla on paikan päällä tuotantoa, pääsevät hyödyntämään sopimusta. Suomessa oleva valmistus jääkin sitten huonompaan asemaan, Turtiainen sanoo. 

Sen sijaan RCEP:istä puuttuvat säännöt työntekijöiden oikeuksista, ympäristönsuojelusta ja valtio-­omisteisista yrityksistä. Näiden merkitys ja rooli korostuvat EU-sopimuksissa, joiden avulla pyritään edistämään myös EU:n arvoja. 

Tämä ei ole aina kaupan vapauttamisessa pelkkä vahvuus. Jos vaatimuslista sopimuskumppaneille on yhä pidempi, sopimusprosessit pitkittyvät ja neuvottelut vaikeutuvat. 

– EU:n sisällä odotukset sopimuksia kohtaan ovat nousemassa epärealistisiksi, kun kaupan vapauttamisen lisäksi niiden odotetaan pelastavan maailma. Tavoitteet ovat tärkeitä, mutta vaarana on ajautuminen asemaan, jossa muu maailma vapauttaa kauppaa yksinkertaisemmin ja kevyemmin ehdoin. 

Samalla vaatimukset EU:n omavaraisuudesta lisääntyvät ja protektionistiset äänenpainot vahvis­tuvat. Muilta on vaikeaa vaatia paljon, jos on itse haluton avaamaan markkinoitaan. 

Kaupassakin kuplia

Maailmassa ei tällä hetkellä oikein päästä monen­keskisesti eteenpäin kaupan sääntöjen kehittämisessä ja kaupan vapauttamisessa, joten Maailman kauppajärjestö WTO on myös polkenut paikallaan. RCEP:in kaltaiset, alueelliset kauppasopimukset saattavatkin muuttaa pysyvästi kaupan maailmanjärjestystä ja kauppavirtoja.

– Kun maailma on jakautumassa omiin kupliinsa, ainut tie eteenpäin tuntuu olevan alueellisten sopimusten solmiminen eri kokoonpanoilla. Olemassa oleva kansainvälinen sääntöpohja on silti tärkeä, vaikka juuri tällä hetkellä siinä ei edistytä, Turtiainen sanoo.

Kansainvälisesti suunta on viime vuosina ollut huolestuttava, kun valtapoliittisten intressien vuoksi on oltu valmiita talousuhrauksiin. RCEP saattaa olla mahdollisuus muuttaa suuntaa.

– RCEP:issä on mukana maita, jotka suhtautuvat kriittisesti Kiinaan, mutta haluavat silti edetä integ­raatiossa ja kaupan esteiden poistamisessa. RCEP lisää painetta myös USA:n ja EU:n suunnalla vapauttaa kauppaa ja saada aikaan uusia vapaakauppasopimuksia, jotta niiden viejät eivät joudu kilpailemaan huonommilla ehdoilla. Näen tässä mahdollisuuden hyvän kierteeseen.

RCEP – Regional Comprehensive Economic Partnership, alueellinen talouskumppanuus

  • 15 osallistujamaata Kiina, Japani, Etelä-Korea, Australia, Uusi-Seelanti ja 10 ASEAN-maata (Singapore, Filippiinit, Indonesia, Malesia, Thaimaa, Brunei, Vietnam, Laos, Kambodza ja Myanmar).
  • Yli 2 miljardia ihmistä
  • 30 % maailman bkt:sta syntyy alueella
  • 2012 lähtien käyty neuvotteluja
  • Muuta: Intia jäi sopimuksesta pois. Ensimmäinen Kiinan ja Japanin välinen kauppasopimus

Lotta Nuotio

Shutterstock

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="_simple_fields_fieldGroupID_1_fieldID_1_numInSet_0">Ulkoministeriö</span></span>22.03.2021

Luetuimmat