Globaali yritysten minimivero pyrkii pysäyttämään veropohjan rapautumisen.

Maailmanlaajuisessa vero­politiikassa tapahtuu isoja liikahduksia. Keväällä G7-maat pääsivät sopuun maailmanlaajuisesta, 15 prosentin minimiverosta yrityksille. Kesällä vuorostaan G20-maat päättivät, että toimintasuunnitelma valmistellaan jo syksyn aikana. 

Mistä tämä yhtäkkinen vauhti? 

– Kyllä tämä liittyy poliittiseen virtaan. Yhdysvallat on muuttamassa omaa sääntelyään ja säätää kansallista minimiverosäätelyä. USA on niin iso tekijä maailmassa, että jos siellä jotain muutetaan, niin on intressi ottaa muuallakin käyttöön, sanoo finanssioikeuden professori Marianne Malmgrén Itä-Suomen yliopistosta. 

Yhdysvallat on ollut minimiveron kehityshistoriassa vahvasti mukana, mutta presidentti Trumpin kaudella lähinnä jarruteltiin. Nyt presidentti Biden ja hänen aktiivinen valtiovarainministerinsä Janet Yellen ovat painaneet kaasua. Mukana kyydissä on jo yli 130 valtiota, jotka ovat allekirjoittaneet julkilausuman. 

Maailman yhteinen verokanta

Mistä minimiverossa sitten on kyse? Ideana on, että jos jossakin suuryrityksen toimintavaltioista verotus alittaa 15 prosentin minimiveron, saa yrityksen kotivaltio verottaa erotuksen. Minimivero koskisi yrityksiä, joiden globaali liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa. 

Kuulostaa yksinkertaiselta ja kätevältä. 

– Tavoite on selkeä: rajoittaa aggressiivista verosuunnittelua ja lisätä verotuloja, mikä tietenkin on verotuksen keskeinen tavoite. Minimiverolla halutaan saavuttaa ainakin jonkintasoinen vero ja välttyä nollaveroilta, Malmgrén tiivistää. 

Jos tavoite ja idea ovat yksinkertaisia, onkin käytäntö sitten kaikkea muuta. 

– Uuden verojärjestelmän luominen globaalilla tasolla vaatii todella paljon ja on monimutkaista, on valtavasti esimerkiksi erilaisia teknisiä säännöstöjä. OECD:n asettama tavoite hankkeen voimaantulosta vuonna 2023 on vähintäänkin kunnianhimoinen, Malmgrén sanoo. 

EU-maiden eri kannat 

Kansainvälinen yritysverokanta tuskin tulee olemaan poliittisestikaan mikään läpihuutojuttu. Jo Euroopan unionin sisältäkin löytyy erilaisia kantoja, ja minimiveron käyttöönotto vaatii kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän. 

– EU:ssa tuloverosäännösten hyväksyminen vaatii yksimielisyyden, muuten hanke pysähtyy. Asia on herkkä siinä mielessä, että kyse on verotuloista, jotka keskeisesti muodostavat valtioiden budjettien tulot, Malmgrén sanoo. 

Tuleville neuvotteluille ei välttämättä lupaa hyvää, että kaikki EU-maat eivät ole mukana allekirjoittajavaltioiden joukossa. Pois ovat jättäytyneet esimerkiksi Viro ja Irlanti, ensiksi mainitulla verotuksen laskentatapa on erilainen kuin valtaosassa EU-maita, ja Irlannin yhteisöverokanta on alle 15 prosentin. 

Suomenkin verokarhulle hunajaa

Ja sitten on vielä useiden EU-keskustelujen kuuma peruna: kansallinen lainsäädäntövalta. EU:ssa minimiverokanta todennäköisesti otettaisiin käyttöön direktiivinä, jonka kukin jäsenvaltio sisällyttäisi omaan lainsäädäntöönsä.

– Kärjistäen voi sanoa niin, että toteutuessaan minimiverokanta rajoittaisi valtion mahdollisuutta säätää verolainsäädäntöä yhtä vapaasti kuin ennen. Jos se toteutuu direktiivipohjalta, siirtyy osa kansallisesta lainsäädäntövallasta EU-toimivaltaan, Malmgrén sanoo.

Miten yritysverokanta sitten muuten kohtelisi Suomea ja erityisesti sen verokarhua? Valtiovarainministeriö on laskenut OECD:n laskurin pohjalta, että 15 prosentin minimiverotuksella yhteisöverokertymä kasvaisi 113–139 miljoonaa euroa vuodessa. 

– Kaikki arviot ovat tässä vaiheessa vielä vähän kyseenalaisia, tai ainakin ne pitää ottaa suuntaa-antavina suuruusluokka-arvioina, Malmgrén huomauttaa. 

Yksi hankaluus on hallinnollinen taakka, joka todennäköisesti lisääntyy kansallisessa verohallinnossa ja myös yrityksissä. 

Entä suomalaisyritykset?

Minimiveron rajaksi asetetun 750 miljoonan euron globaalin liikevaihdon ylittää vajaat sata suomalais­yritystä. Tähän artikkeliin emme saaneet kommenttia yrityskentältä. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) verojohtaja Anita Isomaa ymmärtää hyvin haluttomuuden kommentoida. 

– Sääntely ja tilanne ovat vielä niin auki ja asia on monimutkainen. Tuskin yrityksissäkään vielä on tehty loppuun saakka ajattelua, että miten kuhunkin yritykseen minimivero soveltuu, Isomaa pohtii. 

Silti aikaa ei ole hukattavaksi. Minimivero näyttää olevan tulossa käyttöön ennemmin tai myöhemmin. 

– Vaikka minimiveron tähtäimessä on haitallinen verokilpailu, vaikuttaa se kaikkeen liiketoimintaan. Asia koskee laajasti niitä yrityksiä, jotka raharajan ylittävät. Kannattaa olla hyvissä ajoin tietoinen ja ymmärtää, mitä pitää ottaa huomioon, Isomaa sanoo. 

Hänen mukaansa yrityskentältä on kuulunut jonkin verran huolta sääntelyn teknisestä monimutkaisuudesta. 

– Silti uudistus nähdään ensi sijassa positiivisena, kunhan vain sen hallinto saadaan sujuvaksi, Isomaa kertoo. 

Syntyykö uusia veroparatiiseja?

Maallikolle tulee väkisinkin mieleen kysymys veroparatiiseista: Minimiverojärjestelmähän on vapaaehtoinen, eli entä sitten ulkopuolelle jättäytyvät valtiot, eivätkö ne pysty muodostamaan veroparatiisin tarjoamalla vaihtoehdon 15 prosentin verotukselle?

– Tällainen linnoittautuminen tuskin on mahdollista, sillä kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on oltava läsnäoloa useammassa valtiossa. Verotuksessa läsnäoloa on sekä yleinen tai rajoitettu verovelvollisuus, en tällä hetkellä ainakaan keksi, että miten ”safe havenin” voisi löytää järjestelmässä, Malmgrén arvioi.

Entä sitten yritykset, jotka jäävät alle liikevaihtorajan, eivätkö ne saa kilpailuetua matalamman verotuksen maissa toimimisesta?

– Kysymys on myös siitä, että miten paljon pienemmiltä yrityksiltä voidaan vaatia tällaisen vaikean sääntelyn noudattamista suhteessa hyötyihin, eli miten paljon sillä sääntelyn tavoitteita saavutetaan. Tuskin yksikään yritys tulisi tämän rajan ylittämistä välttelemään sääntelyn vuoksi, Isomaa sanoo. 

Niin sanottua keinotekoista sijoittautumista verojen välttämiseksi on rajoitettu sääntelyllä jo pidempään. Uusi globaali yritysten minimivero sen sijaan koskisi myös täysin aitoa liiketoimintaa. 

Lopulta yrityksillä toimintavaltion valinta perustuu pääsääntöisesti muuhun kuin verotukseen, molemmat asiantuntijat korostavat. Liiketoiminnan menestyminen on se perimmäinen päätavoite.

Yhteisöverokanta ollut laajassa laskussa

Yhteisövero on osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama tulovero, jota useissa maissa on viime vuosina kevennetty reippaasti. Yritysverotuksessa on toisin sanoen käyty alemmilla veroprosenteilla kansainvälistä kilpailua, jotta valtiot saisivat investointeja. 

Kilpailu on maailmanlaajuisesti johtanut veropohjan rapautumiseen. Sen estämiseksi on yhteistyöjärjestö OECD:n puitteissa tehty jo suuri määrä muutoksia vuodesta 2015 lähtien. 

– Minimivero on tämän työn viimeinen vaihe ja useiden asiantuntijoiden mielestä siihen myös paras lääke, kiteyttää Anita Isomaa EK:sta. 

Suomessakin yhteisöveroa laskettiin 4,5 prosenttiyksiköllä vuoden 2014 alusta, ja se on nykyään 20 prosenttia. EU-maissa prosentit liikkuvat tätä nykyä Saksan 30 ja Unkarin 9 prosentin välillä. 

Globaali yritysverokanta

  • Taustalla OECD:n hanke veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa koskien (BEPS, base erosion and profit shifting). 
  • Minimivero tulossa voimaan arviolta 2023. Julkilausuman allekirjoittanut 133 valtiota. Allekirjoitus ei velvoita valtioita. 
  • Koskee yrityksiä, joilla globaali liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa.
  • Ei sovelleta valtiollisiin organisaatioihin, kansainvälisiin järjestöihin, voittoa tavoittelemattomiin organisaatioihin, eläke- ja sijoitusrahastoihin. 
  • OECD-arvio: Yhteisöveron tuotto lisääntyy globaalisti 50–80 miljardia dollaria.
  • VM-arvio: Yhteisöverokertymä lisääntyy Suomessa 113–139 miljoonaa euroa vuodessa.

Lotta Nuotio

Shutterstock

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>07.06.2021

Luetuimmat