Maghreb hakee uutta suuntaa

Eteläisen Välimeren Maghreb-maat jakavat saman kielen ja kulttuurin. Alueella on noin 80 miljoonan hengen nuori väestö, energiaa ja mahdollisuuksia teollisuudelle ja maataloudelle. Maghreb toimii myös porttina ranskankieliseen Afrikkaan.

Maat eroavat kuitenkin toisistaan talouden ja liiketoimintaympäristön perusteella. IMF jakaa valtiot rikkaisiin öljyntuottajiin Libyaan ja Alge­riaan sekä nouseviin talouksiin Marokkoon ja Tunisiaan.

Marokossa ja Tunisiassa on öljyntuottaja­naapureitaan monipuolisempi talouden rakenne, koulutettua työvoimaa ja hyvä infrastruktuuri. Algeria puolestaan on alueen tähti likviditeetin alalla ja monipuolistaa elinkeinorakennettaan voimallisesti. Libya on monessa suhteessa vielä palasina sisällissodan ja Gaddafin 40 vuoden hallinnon jäljiltä. Maan mittava öljyntuotanto saavuttaa kuitenkin arvioiden mukaan jo kesällä sotaa edeltävän tason. Libya on käynnistämässä merkittävän jälleenrakentamisen, joka tarjoaa laajasti mahdollisuuksia lähes kaikilla yhteiskunnan toiminta­sektoreilla.

Raha liikkuu investoinneissa

Alueen vakauttamiseen tarvitaan työpaikkoja tuottavaa talouden monipuolistamista ja kansain­välistä yhteistyötä. Maihin virtaakin rahoitusta EU:lta, Gulf-mailta, Afrikan kehityspankilta ja Maailmanpankilta. Maghreb-maista Algeria ja Libya eivät rahoitusta tarvitse, sen sijaan kumppanuutta hallintonsa ja esimerkiksi koulutusjärjestelmän uudistamisessa.

EU myöntää maille muun muassa naapurusto­politiikan ENPI-rahoitusta more for more -periaatteella: mitä enemmän demokraattista kehitystä ja reformeja, sitä enemmän rahoitusta.

Marokon ja Tunisian kanssa käydään neuvotteluja syvistä ja laajoista vapaakauppa­sopimuksista. Lisäksi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD on ottamassa samat maat yhteistyökumppaneikseen.

Finpron talvella 2011 tekemien selvitysten mukaan arabikevään myötä alueella on paineita modernisoida hallintoa, joten terveyspalveluiden, koulutuksen ja pankkitoiminnan elektronisten palvelujen alalla tulee olemaan suurta kysyntää. Esimerkiksi Tunisian olisi tarkoitus siirtyä vapaasti vaihdettavaan valuuttaan lähivuosina, ja tämä edellyttää muutoksia pankkisektorilla.

Infrastruktuurin kohentamiseen panostetaan kaikissa maissa. Esimerkiksi 3G-verkkojen pystyttäminen avaa suomalaisille ohjelmisto­alan yrityksille mahdollisuuksia. Algeriassa siirrytään samalla suoraan 4G-verkkoon. Nokia Siemens Networksillä on jo yhteistyötä algerialaisen korkeakoulun kanssa insinöörien kouluttamisesta uuden sukupolven LTE-teknologian käyttöön.

Pohjois-Afrikkaan ollaan tekemässä ensi talvena myös ministerijohtoinen vienninedistämismatka.

Yhtenäinen Maghreb-unioni olisi EU:n etu

Alueen talouden tulevaisuuteen liittyy monta kysymysmerkkiä: poliittinen vakaus, talouden modernisointi ja avautuminen, liiketoiminta­ympäristön parantaminen sekä alueen sisäinen integraatio vaikuttavat kaikki siihen, millainen Maghreb nähdään lähitulevaisuudessa.

Tällä hetkellä Maghrebin maiden kaupasta noin 66 prosenttia käydään EU:n kanssa, ja vain kolme prosenttia alueen sisällä. Alueen keskinäiselle taloudelliselle integraatiolle olisi suuri tilaus.

– Kun poliittisista erimielisyyksistä etenkin Marokon ja Algerian välillä päästään eroon ja taloudellinen integraatio pääsee vauhtiin, voi talouskasvu alueella tehdä todellisen loikan, alueen talouden asiantuntija, Nord-Sud Venturesin toimitusjohtaja Arslan Chikhaoui arvioi. ­Chikhaoui uskoo, että integraatio tulee syvenemään seuraavan kolmen vuoden kuluessa. Taloudelliset realiteetit ylittävät poliittiset erimielisyydet.

Tänä vuonna on integraatiossa otettu uusi askel, kun Algeria ja Marokko allekirjoittivat yhteistyösopimuksen uuden sysäyksen antamiseksi maiden välisille suhteille. Tunisia on kutsunut koolle Maghreb-unionin huippukokouksen lokakuussa 2012, jonka tavoitteena on antaa potkua maiden välisten suhteiden tiivistämiselle.

Tunisia ja Libya hakevat vakautta

Tunisia ja Libya ovat Maghreb-maista keskinäisesti integroituneimmat. Näissä arabikevään kokeneissa valtioissa taloudellinen todellisuus ei välttämättä sarasta ruusuisena. Poliittinen kädenvääntö ja kokematon hallinto uhkaavat tuomita valtiot heikkoon taloudelliseen satoon vuonna 2012.

Poliittisesta epävakaudesta huolimatta markkinoilla on potentiaalia: kilpailijamaistamme esimerkiksi Tanska on onnistunut lisäämään vientiä Tunisiaan vuosina 2010–2011 noin 140 prosentilla.

Kansainvälinen yhteisö tukee Tunisian transitiota demokratiaan, ja maan poliittinen kehitys näyttää kaikesta huolimatta etenevän arabikevään kokeneista valtioista sujuvimmin. Valtaa pitävä maltillisislamistinen Ennahda-puolue on halunnut tehdä pesäeron ääriliikkeisiin.

Tunisian turismisektori on jo toipumassa. Kasvua maassa nähdään tänä vuonna erityisesti maatalouden, energian, mekaanisen teollisuusen sekä offshoren sektoreilla.

Suomi aitiopaikalla tukemassa muutoksia

Suomella on ainoana Tunisiassa edustettuna Pohjoismaana ainutlaatuinen tilaisuus tukea Tunisian demokratiakehitystä. Suomen ja Tunisian välillä on jo sovittu Tunisian poliisijärjestelmän uudistamisesta. Hankkeen myötä myös liike-elämälle voi aueta mahdollisuuksia poliisin ja pelastuslaitoksen laitehankinnoissa.

Kahdenvälisestä metsäsektoriyhteistyöstä on valmistunut suomalaisen asiantuntijan tekemä selvitys, jossa esitellään useita uusia yhteistyömahdollisuuksia. Yhteistyössä pyritään hyödyntämään EU:n naapurustolle suuntaamaa rahoitusta.

Tunisiassa on kiinnostusta myös Suomen koulutusjärjestelmää kohtaan, koska maan oma koulutusreformi odottaa käynnistämistä. Terveys- sekä telekommunikaatiosektorit tullaan uudistamaan. Ympäristö, vesi ja jätehuolto ovat yhtälailla alueita, joissa Tunisia etsii omille uudistuksille malliksi parhaita kansainvälisiä käytäntöjä.

– Tunisiassa toimiva Finpron toimisto auttaa yrityksiä menestymään paikallisilla Maghreb-markkinoilla sekä Afrikan kehityspankin rahoittamissa hankkeissa koko Afrikassa” , kertoo Tunisian toimiston päällikkö Anneli Virtanen. Afrikan kehityspankki toimii Tunisissa.

Libyan jälleenrakennus tulee tarjoamaan monia mahdollisuuksia. Maan turvallisuus­tilanne on vähitellen vakautumassa ja vakautta lisäävät kesällä pidettävät vaalit. Maa tarvitsee jälleenrakentamista ja perinpohjaisia uudistuksia yhteiskunnan lähes kaikilla sektoreilla. Uuden hallituksen tavoitteena onkin käynnistää niiden eteenpäin vieminen heti vaalien jälkeen.

– Suomalaisen rakentamisen korkea taso on Libyassa ennestään tunnettua 1970- ja 80-luvuilla annettujen työnäytteiden perusteella. Suomalaisten osaajien toivotaan palaavan Libyaan. Mahdollisuus suomalaisen nykyosaamisen esittelemiseksi tarjoutuu kesäkuussa, kun Libyan kaupunkirakentamisesta vastaava asiantuntijaryhmä vierailee Suomessa, kertoo Suomen Tunisian-suurlähettiläs Tiina Jortikka-Laitinen.

Suuria uudistuksia on käynnistymässä myös terveyssektorilla, sillä tulevaisuudessa Libya haluaa hoitaa potilaansa kotimaassa. Suomalainen terveysalan asiantuntijavaltuuskunta on juuri käynyt YK:n valtuuttamana Libyassa kartoittamassa sektorin tarpeita ja tämäkin osoittaa, että osaamistamme terveys­sektorilla arvostetaan Libyassa kor­kealle.

– Riskien hallitsemiseksi liiketoiminnan voisi aloittaa vakaammasta Tunisiasta, mikäli tarkoitus on etabloitua koko Pohjois-Afrikan alueelle, ulkoministeriön asiantuntija Antti Loikas kertoo.

Marokko – vanha markkinatalous

Marokko on poliittisesti alueen vakain, vaikka olikin viime vuoden levottomuuksien vaikutuspiirissä. Valtio on demokratisoinut hallintoaan viime vuosina ja pystyi välttämään suuremmat levottomuudet. Maa on vanha markkinatalous, ja Maghreb-maista liiketoimintakulttuuriltaan lähinnä Eurooppaa.

Perinteisesti maatalouteen tukeutuneen valtion elinkeinoelämää on saatu monipuolistettua. Tiukalla budjettikurilla valtion talous on myös saatu pysymään plussan puolella huolimatta ympäristön ja maailmantalouden vai­keuksista.

– Jos yritys pärjää Ranskassa, miksei Marokossakin, Suomen Rabatin-suurlähettiläs Christina Harttila vinkkaa.

Harttila kuitenkin muistuttaa, että Marokkokaan ei ole haasteeton kohde. Viranomais­toiminta on hidasta ja verkostot tärkeitä.

Marokkoon investoidaan paljon. Nyt rakenteilla on esimerkiksi luotijunarata. Marokon markkinat ovat kilpaillut, liikkeellä ovat esimerkiksi Euroopan isot, Kiina, Gulf-maat ja Turkki.

Marokossa kiinnitetään erityistä huomiota Cleantech-sektoriin. Pragmaattisesti on huomattu puhtaan ympäristön merkitys turismille. Jätteenkäsittelylaitoksille olisi tilausta ja aurinko­energiaa käytetään paljon. Suurissakin projekteissa panostetaan vihreään, kasvun mukaisesti pieneen hiilijalanjälkeen.

Marokko hyötyy asemastaan EU:n erityiskumppanina. Maaliskuussa marokkolaisille tuotteille myönnettiin tullivapaus EU:hun. Marokko ja EU ovat myös käyneet neuvotteluja palvelukaupan vapauttamisesta.

Kaikki haluavat Algeriaan

Algeria on alueen tähti likviditeetin saralla. Monella maalla ei nykyisessä maailmantaloudessa ole sekä lyödä rahaa tiskiin että suunnitelmaa siitä, mitä sillä haluaa tehdä. IMF:kin on pyytänyt maalta taloudellista apua muiden valtioiden avustamiseksi.

Algeria on noussut jaloilleen 90-luvun taitteen vararikon ja yli kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen. Bruttokansantuote on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa ja elintaso kymmenessä. Valuuttavarannot ovat kivunneet maailman 14. suurimmiksi ja kultavarannot­ ovat arabimaidenkin suurten joukossa. Algeria on myös arabimaista velattomin.

Öljyntuottajana Algeria on lähteistä riippuen noin 13. ja kaasuntuottajana maailman neljänneksi suurin. Euroopan kaasuntuojista Algeria on kolmanneksi suurin Venäjän ja Norjan ­jälkeen.

Maan bruttokansantuotteesta 35 prosenttia ja vientituloista yli 97 prosenttia on lähtöisin energiasta. Diversiointiin on siis suuret paineet, kuten muissakin öljytuottajamaissa. Tarvittaisiin teollisuutta, investointeja ja ammattikoulutusta.

Parlamenttivaaleissa ääni turvallisuudelle

Algeria on poliittisesti kulkenut eri polkua kuin muut Maghreb-maat. Siellä ei viime vuonna nähty suurempaa kansannousua. Algeriassa on hyvässä muistissa vuosien 1991–2002 sisällis­sota. Turvallisuutta pidetään ensisijaisena, eivätkä islamistiset liikkeet ole suosiossa. Presidentti Bouteflikan ajamat uudistukset saivat mitä ilmeisimminkin kansan hyväksynnän 10. toukokuuta pidetyissä vaaleissa.

Hallitus on onnistunut muun muassa puolittamaan nuorisotyöttömyyden kolmessa vuodessa. Se on myös pannut alulle vuodesta 2010 alkaen mittavan talouden diversifiointiohjelman. Rahaa elinkeinojen monipuolistamiseksi olisi käytettävissä vuoteen 2014 mennessä noin 300 miljardia euroa.

– Diversiointiohjelma tarjoaa liiketoiminnalle suuria mahdollisuuksia. Kaikki suuret ovatkin Algeriassa jo liikkeellä, ja ministereitä tapaamassa kiertää delegaatio toisensa jälkeen. Esimerkiksi Korea, joka kilpailee Suomen kanssa monilla sektoreilla, tekee näyttäviä kampanjoita maakuvansa näkyvyyden eteen, Suomen Algerian-suurlähettiläs Hannele Voionmaa kertoo.

Maalla on myös mittavia infrastruktuurin rakennusohjelmia. Asuntojen rakentamiseen, vaihtoehtoenergiaan, valokaapeleihin, lääketeollisuuteen, kuljetuskalustoon sekä ympäristö- ja kaivosteknologiaan sijoitetaan yhteensä miljardeja. Maahan perustetaan esimerkiksi 600 uutta tutkimuslaboratoriota.

Pelkkien talouden diversifiointi- ja säästötoimien ei kuitenkaan uskota takaavan kestävää ja pitkäntähtäimen kasvua. Algeria onkin sitoutunut parantamaan liiketoimintaympäristöä ja kitkemään harmaata taloutta. Ulkomaisia investointeja rajoittavasta 49 prosentin säännöstä on luovuttu.

Hyvistä aikeista huolimatta viestit kertovat käytännön ongelmista käydä kauppaa Algerian kanssa. Algeria on sijoittunut huonohkosti kaupankäynnin toimivuutta mittaavissa tilastoissa.

– Toiminta on todella byrokraattista ja paperit ranskaksi tai arabiaksi, Sampo-Rosenlewin toimitusjohtaja Jali Prihti muistuttaa.

Puimurit ja tietoturva kysyttyjä

Maghreb-maista Algeria on Suomen suurin vientimaa. Tuonti Algeriasta Suomeen on minimaalista – sen lisäämisellä voitaisiin vaikuttaa myös Algerian sitoutumiseen suomalaistuotteiden ja palvelujen huomioimiseen.

Algeriassa on paikallisesti edustettuna 20 suomalaisyritystä. Pohjoiseen, ilman kolonisaation painolastia olevaan Suomeen suhtaudutaan myönteisesti Algeriassa. Finpro toimii Algeriassa Tunisian toimistosta käsin. Yksityisiä vientialan yrityksiä on muun muassa Finalgo ja Satek.

Suomalainen Sampo-Rosenlew tekeekin jo juuri sitä, mitä maassa haluttaisiin. Heillä on maassa tehdas, joka myös työllistää 80 henkilöä. Tehdas tuottaa Algerian olosuhteisiin räätälöityjä puimureita. Toiminta on aloitettu vuonna 2010, ja mahdollisuuksia laajentaa Algeriasta muualle Maghrebiin sekä etelämmäs Afrikkaan tutkaillaan.

– Kun tulee yhteydenottoja Malista ja Tshadista, niin Pori on aika kaukana. Helpompi olisi edetä Algeriasta, Jali Prihti kertoo.

Osaamista on keskitetty Algeriaan. Algerialaista tuotannon tavoille koulutettua henkilökuntaa voidaan lähettää esimerkiksi Irakiin, jossa Sampo-Rosenlew aloittaa toiminnan.

Algeria haluaa kääntää uuden sivun

Suomen edustusto ei ollut toiminnassa sisällissodan aikana, mutta avattiin uudelleen kesällä 2011 maan merkityksellisyyden takia. Vierailu Algeriin onkin paikoin kuin eklektinen aikamatka. Kaupunki on kuulemma paljolti samanlainen kun 40 vuotta sitten, kun edustusto ensimmäisen kerran avattiin.

Kadut ovat kunnossa ja autokanta uusi, mutta pankkiautomaatteja on kuulemma turha etsiä. Pankkisektori elääkin vielä viime vuosi­kymmeniä, ja esimerkiksi rahan siirtäminen maahan on haasteellista. Poliiseja näkyy katukuvassa rutkasti: ilmeisesti enemmänkin tottumuksesta ja työllistävän vaikutuksen kuin todellisten turvallisuusriskien vuoksi.

Sisällissota ja siitä toipuminen ovat vaatineet aikansa, nyt on kuitenkin aika kääntää uusi sivu. Sosialistisia piirteitä edelleenkin omaava talous halutaan nyt avata.

– Maa on ollut odotustilassa 25 vuotta. Päätöksentekijät ovat uudistuksien takana. He ymmärtävät, että talouskasvu ja sen tuomat työpaikat ovat avain alueen vakauteen, Arslan Chikhaoui toteaa.

– Maa on kehittynyt hurjaa vauhtia, vahvistaa myös pari vuotta Algeriassa liiketoimintaa pyörittänyt Jali Prihti.