Missä EU, siellä tulevaisuus
Syyssateessa vuonna 1994 kävelin ala-asteelle kantaen uutta sateenvarjoani. Sen sinisellä pohjalla loistivat kaksitoista kultaista tähteä.
Olin liian nuori ymmärtämään, että se ei ollut vain asuste, vaan symboli päätöksestä, jonka vanhempani ja enemmistö suomalaisista olivat tehneet: valinnasta eurooppalaisen Suomen puolesta.
Sateenvarjo on jo haudattu, mutta Suomi juhlii tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan Euroopan unionin jäsenenä. Vaikka jäsenyys astui voimaan 1.1.1995, pääjuhlan ajankohta on 9.5. Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä, Schumanin julistuksen vuosipäivä.
Toukokuussa 1950 Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti Pariisissa puheen, joka loi perustan Euroopan yhdentymiselle. Hänen visionsa oli yksinkertainen ja samalla mullistava: poliittinen yhteistyö, joka tekisi sodat Euroopan kansakuntien välillä mahdottomiksi.
Tänään, 75 vuotta myöhemmin, Euroopassa soditaan jälleen, mutta siitäkin huolimatta meillä on syytä juhlia. Euroopan unioni on kasvanut maailman suurimmaksi sisämarkkina-alueeksi ja yhdeksi vaikutusvaltaisimmista toimijoista kansainvälisessä kauppapolitiikassa.
EU ei ole vain hallintohimmeli Brysselissä. Se on konkreettinen vastaus arjen haasteisiin. Kun Eurooppa puhuu yhdellä äänellä, unionin ja sen asukkaiden painoarvo maailmalla kasvaa – kauppapolitiikassa, ilmastotoimissa, teknologiasääntelyssä ja kansainvälisessä vakaudessa.
EU neuvottelee kauppasopimuksia komission johdolla yksittäisten maiden ja alueellisten liittoumien kanssa. Näiden sopimusten ansiosta eurooppalaisilla yrityksillä on parempi pääsy uusille markkinoille, ja kuluttajat hyötyvät laajemmasta valikoimasta ja kilpailukykyisemmistä hinnoista.
Myös Suomelle tämä on merkittävää. Noin puoli miljoonaa työpaikkaa maassamme liittyy vientiin – ja vienti puolestaan tukeutuu EU:n neuvottelemiin kauppasopimuksiin. Tällä hetkellä EU:lla on yli 70 sopimusta kolmansien maiden kanssa. Tällaisen laajuuden, vaikutusvallan ja sopimusverkon saavuttaminen olisi yksin eurooppalaiselle valtiolle mahdotonta.
Viime vuosikymmenten geopoliittinen vuoristorata finanssikriisistä pandemiaan ja Venäjän hyökkäyssotaan on koetellut eurooppalaista yhtenäisyyttä. Sisäinen schumanistini on toisinaan horjunut, mutta usko yhteiseen Eurooppaan on säilynyt.
Vaikeina aikoina yhdessä etsimämme ratkaisut eivät ole vain tehokkaampia vaan myös kestävämpiä. Siksi uskon vahvasti, että tulevaisuutemmekin on eurooppalainen. Hyvää Eurooppa-päivää ja onnea 30-vuotiaalle eurooppalaiselle Suomelle!
