25.9.2023 Henkilöt

Myytinmurtaja Mikkelistä

Juha-Matti Saksa on Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston LUTin rehtori. Siihen loppuvat muodollisuudet. Tässä jutussa hänestä puhutaan Juhiksena. Muu olisi turhaa tärkeilyä, sillä sellaista ei miehestä erittyisi, vaikka voissa paistaisi.

Pekka Vänttinen Liisa Kuorttinen

Kampuksen käytävillä ja kuppilassa tervehdykset lentelevät puolin ja toisin. Vaikka nyt rehtori sattuu olemaankin, niin yhtä hyvin mieheltä sujuisi muikkujenmyynti Mikkelin torilla. Sujuvalla savolaissupliikilla Juhis on brändännyt opinahjonsa ”puhtaan energian, puhtaan ilman, puhtaan veden ja vastuullisen bisneksen” edelläkävijäksi – iskulause, jonka hän toistaa haastattelun aikana neljästi.

Joviaalin ja värikkään ulkokuoren takaa vilahtelee myös strategi, joka taitaa tietää tarkkaan mihin suuntaan ja miten yliopistoaan viedä.

Vanhan sanonnan mukaan, kun tarpeeksi jotain toistaa, muuttuu se todeksi. Juhiksen ja LUTin missio maailman pelastamisesta ei ole kuitenkaan vailla katetta. Viidessätoista vuodessa lakkautusuhan alla olleesta Kaakkois-Suomen korkeakoulukääpiöstä on kuoriutunut kansainvälisiä tutkijoita, opiskelijoita ja yksityistä rahaa houkutteleva tyyssija.  

Matkan varrella ovat perinteiset akateemiset raja-­aidat ryskyneet. Ennakkoluulottomuus kiteytynee parhaiten siinä, että televisiopersoona, eräänlainen ameriikan duudsoni ja keksijä Jamie Hyneman on ollut LUTin kunniatohtori jo vuodesta 2017 ja toimii nykyisin yliopiston työelämäprofessorina vetäen kampuksella omaa pajaansa, J. Hyneman Center (JHC).

Räjäyttelyistä ja muista tempauksista tuttu Hyneman tunnetaan tittelillä Myytinmurtaja. Sellainen on myös Juha-Matti Saksa, tai siis Juhis.

Myyteistä, ja niiden purusta, käy esimerkiksi vaikkapa yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö. Kautta aikain ovat yliopistot hieman kavahtaneet likeisiä suhteita liike-elämään ja vannoneet akateemisen vapauden nimeen. Ettei tutkimuksen riippumattomuus vaarannu. 

Lappeenrannassa, missä 48 prosenttia rahoituksesta tulee muualta kuin opetus- ja kulttuuriministeriöltä, vinkkeli on vähän toinen.

– Kun teemme yritysten kanssa strategiaamme perustuvia juttuja, se tuo meille vapautta. Täysin poliittisessa ohjauksessa, ja valtion rahalla, toimiva yliopisto on myös hyvin herkkä poliittiselle ohjaukselle. Eivät yritykset päätä tutkimusaiheistamme eivätkä tuloksista. Mitä enemmän on hilloa käytössä, sitä enemmän professorit pystyvät palkkaamaan tutkijoita ja tekemään vapaammin hommia. Me rakastamme yrityksiä, ne ovat muutoksen airueita, Juhis maalailee.

Koulutuspolitiikkaan ei sovi hötkyily

Vaalikauden päätökset ovat toisinaan aiheuttaneet koulutukselle ja tutkimukselle jännityksen hetkiä. Ainakaan toistaiseksi uusi hallitus ja ministeri eivät ole rehtorin yöunia pilanneet. Viestit ovat olleet rauhoittavia. 

Avainsana on jatkuvuus.

– Toivoisin, että säilyisi järkevä rauhallisuus. Jos tällä toimialalla keksitään jokin uusi vempautus ja isketään se putkeen, niin syntyy ihan käsittämätön härdelli. Uusi ministeri ja hänen tuleva seuraajansa vaikuttavat poikkeuksellisenkin hyviltä.

Juhis vakuuttaa kiitollisuuttaan jokaisesta ministeriöltä saadusta eurosta. Mutta eittämättä tutkimus on se, millä LUT pyörii. 120 miljoonan liikevaihdosta noin 35 miljoonaa on koulutusta. Loput tulee projekteista, joita nyt on käynnissä leveällä haarukalla 600–800. Professorit kantavat suurimman vastuun rahoituksen keräämisessä. 

Työsarkaa riittää silti myös rehtorille.

– Yritysyhteistyön malli on hyvin perinteinen: teillä on ongelma, meillä olisi tällainen ratkaisu – mitenkä tehtäisiin? Olennaista on tietää mitä omassa talossa tapahtuu ja mitä yritykset kaipaavat, Juhis valottaa.

Koulutus maksaa

Yliopistomaailman kai jo myyttisiin mittoihin kasvanut toinen ikuisuusaihe liittyy lukukausimaksuihin. LUTissa ei ole Juhiksen mukaan asiassa ujosteltu, päinvastoin.

– Kun maksut tulivat EU:n ulkopuolisille opiskelijoille, puhuttiin leikkisästi Lex Lappeenrannasta. Me olemme aina kannattaneet niitä. Tulipa opiskelija mistä tahansa, tärkeintä on, että isänmaa ja Eurooppa hyötyvät. Maailmalla lukukausimaksut ovat normaaleja, meillä EU:n ulkopuolisille se on noin 13 000 euroa, kovempi kuin laki sanoo. On vastuutonta kouluttaa ilmaiseksi, onhan se suomalaisellekin maksullista – sitä vain kutsutaan verovarojen käytöksi.

Tätä nykyä LUTin kirjoilla on 94 kansallisuutta. Itärajan läheisyys on antanut oman mausteensa, mutta venäläisten opiskelijoiden määrä alkoi pudota jo vuonna 2014, kun lukukausimaksut otettiin käyttöön EU:n ulkopuolisille tulijoille. Kaikki yhteistyö venäläisten kanssa loppui jo samana päivänä, kun joukot ylittivät Ukrainan rajan. 

– Se oli helpoimpia päätöksiä tehdä. Hankkeita loppui noin miljoonalla eurolla. Mutta mitä sitten, kaikkea ei voi rahassa mitata, Juhis toteaa.

Imua silti riittää sekä muualta että kotimaasta. Tenhoa lisää maine rentona paikkana, yliopiston taannoinen mainoslause ”Ei mulkeroille” ei aivan noudata akateemisia konventioita. Byrokratiaa on yritetty pitää kevyenä. Hallintojohtajan pestikin on lakkautettu. 

Keskittyminen omiin vahvuuksiin

Suosion taustalla on myös keskittyminen asioihin, joissa opinahjo on hyvä, ellei paras. Vuonna 2008 painopistealueita oli 32. Tuolloin pakon edessä aloitetun risusavotan lopputuloksena on rakenne, jossa katse on tiukasti planeetan pelastamisessa puhtailla energiaratkaisuilla pienois­ydinreaktoreista vetyteknologiaan.

Kehittämispäällikkönä prosessia toteuttamassa ollut Juhis muistelee sitä ”helvetillisenä”. Mutta ei kai pakka ole taas leviämässä? Tekniikan alan ja kauppatieteiden ohella Lappeenrannassa on tästä syksystä mahdollista opiskella myös yhteiskuntatieteitä ja viestintää. Mihin unohtui fokusointi?

– Ei mihinkään. Emme toteuta niitä koulutusohjelmia perinteisesti. Keskitymme puhtaaseen energiaan, ilmaan ja veteen ja vastuulliseen bisnekseen ja niihin liittyviin yhteiskunnan kriittisiin järjestelmiin. Meillä ei ole vielä tarpeeksi insinöörejä, suunnittelijoita ja yhteiskunnallisia toteuttajia.

Juhis haluaa myös muistuttaa aikajänteestä. Ilma on sakeana vihreistä visioista, mutta siirtymä ei onnistu tänään heti nyt. Se vie kohtalaisen pitkän ajan. Millaiseen maailmaan se lopulta johtaa, ei ole vielä selvillä. Mutta olennaista on oikea suunta. Samalla on tiedostettava, että tutkimus on kasautumaa. Läpimurtojen takana on aina historia.

– Vihreässä siirtymässä on taatusti hypeäkin ja aikataulut saattavat olla stetsonista vedettyjä. Tutkimusperinne on kuitenkin järkyttävän pitkä, kymmeniä ellei satoja vuosia. Vasta nyt sitä on alettu hyödyntää, kun tämä pallo lämpenee liikaa ja ollaan liemessä. Vai miten sen sanoisi kauniisti? Meillä on ongelmia, haasteita.

Juhis vakuuttaa LUTin kykenevän vastaamaan niihin jatkossa entistä paremmin, kaikkea potentiaalia ei ole ulosmitattu. Laitoksella menee häneen mukaansa hyvin, ”meikäläisestä huolimatta”. 

Entä missä ”talon kävelevän yleiskustannuksen”, kuten hän rooliaan kuvailee, tulevaisuus on rehtoriuden jälkeen? Toimiaikaa on jäljellä runsaat kolme vuotta.

– En ole ajatellut, en miettinyt tätäkään, tuli ihan puskista. Ikuisia rehtoreita ei ole, eikä saa olla. Yhtään aamua ei ole kyllä ollut, jolloin olisi harmittanut lähteä Mikkelistä ajamaan. Se on kesällä tunti ja 14 minuuttia, talvella tunti ja 29. Kilometrejä tulee vuodessa 55 000. Sähköautosta en luovu ikinä, se on ekologisempaa, halvempaa ja mukavampaa, ja normipäivänä lataus riittää. Helsinkiin kun menee, niin joutuu kerran lataamaan. Helsinki nyt on vähän syrjässä.

Mutta yhtä asiaa ei jatkossa tarvitse pohtia. Jukurit vai Saipa?

– Se on oikeasti aika iso ongelma. Meillähän on toimintaa myös Lahdessa ja siellähän on Pelicans. Ja Kouvolassa myös – KooKoo. No, vanhalla myyntimiehellä rotsi vaihtuu lennossa. Mutta oikeasti, se ratkaisee missä kaupungissa on viettänyt lapsuutensa. Vastaus on Jukurit!