Noin 25 vuotta sitten – Kuumankostea Lagos
Koiranen huomauttaa halunneensa kirjoittaa ”kauppapoliittisesti lämpimän kirjeen” muttei nähnyt Nigerian silloisen taloustilanteen tarjonneen siihen substanssimahdollisuuksia. ”Jääköön tämä ainoastaan kirjeeksi Lagosin lämmöstä.”
Suurlähettiläs kuvailee kansantaloutensa pääasiassa öljytulojen varaan rakentaneen maan kohtaamia vaikeuksia. Nigerialla oli kunnianhimoisia tavoitteita vielä vuosikymmen aiemmin. Nyt maa oli kuitenkin joutunut öljytulojen laskettua vakaviin ongelmiin; sen koko poliittinen järjestelmä oli alkanut horjua.
”Saavuttuani yhdeksän kuukautta sitten ensimmäisellä Euroopasta tulleella lentokoneella, jonka sallittiin laskeutua kaksi päivää viimeksi sattuneen – onnistuneen – vallankaappauksen jälkeen tänne, käsiini työnnettiin ensimmäiseksi kirja nimeltään How to survive in Lagos”.
Nimen olisi tosin voinut yleistää koskemaan koko maata. Vaikka maan taloudelliset ongelmat vaikuttivat ylitsepääsemättömiltä, eivät ihmiset kuitenkaan nähneet nälkää. Ainakaan, jos ei pitänyt sokerin, leivän, voin tai lihan päivittäistä syömistä välttämättömyytenä.
Koiranen ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, ettei Suomen ollut tarvinnut turvautua Nigerian-viennissään ”toisiin markkinoihin”, eli laajamittaiseen salatuontiin. ”Rehellisyyskin näyttää kaupanteossa kannattavan, jos sitä osataan oikein käyttää.”
Kirjoituksensa lopussa Koiranen toteaa Nigerian taloudellisten vaikeuksien olleen niin suuria, etteivät ne voineet enää paljon pahentua. ”Kehityksen suunnan on – ja se on mahdollista – käännyttävä ylöspäin”, hän summaa – mahdollisesti optimismiakin äänessään.