Pohjoisesta sijainnista huolimatta Suomi on ykkössijalla maailman ruokaturvallisuudessa ja on parantanut tilannettaan 113 maan vertailussa, kun samaan aikaan globaali ruokaturvallisuus on heikentynyt koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Suomen vahvuuksia ovat elintarviketurvallisuus ja -ravinteikkuus, katastrofienhallinta sekä yhteiskunnalliset turvaverkot. Talven kylmyys vähentää tarvetta tuholaismyrkyille, ja antibioottien käyttö eläintuotannossa on verrattain vähäistä.
Suomalaisen ruoan vientiponnistelut ovat viime vuosina tuottaneet tulosta. Elintarvikevienti etenkin Kiinaan on kasvanut nopeasti, ja maa on nyt suomalaisen ruoan suurin markkina EU-alueen ulkopuolella. Eniten viedään maitojauhetta ja sianlihaa, joiden vienti jopa nelinkertaistui viidessä vuodessa. Siten Suomi vastaa omalta pieneltä osaltaan Kiinan valtavaan maito- ja lihatuotteiden kysyntään, jonka odotetaan edelleen kasvavan maan omien ympäristöongelmien vuoksi.
Sekä maitojauheen että sianlihan vientiä kiihdyttivät osaltaan myös Kiinaa ravistelleet ruokaskandaalit: vauvanmaitojauheeseen lisätty melamiini vuonna 2008 sekä kulovalkean tavoin levinnyt afrikkalainen sikarutto vuonna 2018. Kysymys kuuluukin: vaikka Suomessa maito ja liha ovat todennäköisesti kestävämmin tuotettuja kuin Kiinassa, kuinka kestävää tämä tuotanto – ja kauppa – lopulta on?
Suomen ympäristökeskuksen mukaan maatalouden päästöt aiheuttavat yli puolet Suomen rannikkoalueiden typpi- ja fosforikuormituksesta Itämereen. Vastaavasti ruoka muodostaa Sitran mukaan lähes viidenneksen suomalaisten hiilijalanjäljestä. Tästä suurin osa tulee lihan- ja maidonkulutuksesta.
Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut edistämään kestävää ruoantuotantoa ja maailmankauppaa, ja tutkimuksen ja innovaatioiden avulla elintarviketuotantoon haetaan uusia ratkaisuja. Pohjoisten olosuhteiden vuoksi maataloutemme on hyvin pääomaintensiivistä ja erikoistunutta. Meillä voidaan viljellä ja kasvattaa vain lajeja, jotka ovat sopeutuneet pohjoisiin olosuhteisiin ja hyötyvät valoisan kesän intensiivisestä kasvukaudesta. Tällaisia voisivat olla monet kasviproteiinit, joiden globaalin kysynnän odotetaan yli viisinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.
Kirjoittaja on KTT ja talousmaantieteen dosentti ja erikoistutkija Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa