6.12.2022 Kauppapolitiikka

Onko keskinäisriippuvuus kirous?

Maailmankaupan keskinäisriippuvuus on alettu nähdä uhkana, mutta onko tilanne sittenkään niin paha?

Lotta Nuotio iStock

Viime vuosikymmeninä kansainvälinen kauppa laajeni, tuotantoketjut pitenivät ja muuttuivat monimutkaisiksi verkostoiksi. Tämä kaikki teki meistä riippuvaisia toisistamme. Tätä pidettiin hyvänä asiana: tuottavuus ja tehokkuus nousivat, kustannukset alenivat ja keskinäisen kaupan ajateltiin myös nostavan kynnystä ratkoa valtioiden välisiä erimielisyyksiä asein.

Nyt on Euroopassakin nähty raadollisella tavalla, että kynnys ei ollut riittävän korkea ja riippuvuudet ovat osoittautuneet jopa vaarallisiksi.

– Jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa koronarajoitukset kyseenalaistivat keskinäisriippuvuuden tuomaa turvallisuutta. Nyt keskustelu pyörii riippuvuuden haitoissa, tuotantoketjujen tuomisessa lähemmäs, omavaraisuudessa ja huoltovarmuudessa, ulko­ministeriön kauppapolitiikan yksikön päällikkö Pasi-Heikki Vaaranmaa summaa.

Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Nyt myös Euroopan unioni puhuu strategisesta autonomiasta ja tuotannon tuomisesta Aasiasta meitä lähemmäs, erityisesti Pohjois-Afrikkaan ja Balkanille. Yhdysvalloissa tuotannon kotiuttaminen on ollut politiikkatavoite jo pidempään.

Onko syytä huoleen?

Vellovan keskustelun perusteella voisi jopa ajatella, että tilanne on vaarallinen ja isoihin toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Onko EU:n kauppariippuvuuden tila todella näin hälyttävä?

– Tästä on nyt aivan valtavasti puhetta. Tajusimme tutkijakollegojen kanssa, että todellisuudessa me emme edes tarkasti tiedä, kuinka riippuvaisia lopulta olemme ja millä tavalla, puuskahtaa pääekonomisti Oscar Guinea toimistollaan Brysselissä.

Guinea ja kollegansa Center for International Political Economy (ECIPE) -ajatushautomossa päättivät selvittää asiaa. Tuloksena on yli 9 000 tullinimikettä kattava tutkimus EU:n tuonnin riippuvuuksista. Tutkimuksessa tuotteita luokiteltiin kahden kriteerin perusteella: Kuinka suuri osa tuotteesta tuodaan EU:n ulkopuolelta ja kuinka monesta eri maasta sitä tuodaan.

Viskiä, silkkiä, kaakaota

Selvityksen tulos on ollut monelle yllätys, varsinkin vallitsevan hätäpuheen keskellä: riippuvuutemme eivät olekaan niin merkittäviä.

Tutkimuksessa ainoastaan 233 yksittäistä tuotetta ilmeni sellaisiksi, joista EU-alueella voidaan katsoa olevamme riippuvaisia. Arviolta ne kattavat noin 1,5 prosenttia EU:n tuonnista, rahalliselta arvoltaan ne vastaavat noin 50 miljardia euroa.

– Moni tuotteista on joko helppo korvata, tai talous toimii ilman niitäkin. Valtaosa ei ole elintärkeitä, vaan erilaisia ruokia, juomia tai tekstiileitä. Voimme varmasti elää tiukan paikan tullen ilman kaakaota, silkkiä tai viskiä. Pidän kyllä skottiviskistä itsekin, mutta ei se sentään elintärkeää ole, Guinea naurahtaa.

Tulos on muutenkin suorastaan rauhoittava. Sen lisäksi, että valtaosa tuotteista ei ole elinehto selviämiselle, tulee niistä suuri osa maista, jotka voidaan laskea ystävällismielisiksi ja samanlaiset arvot EU:n kanssa jakaviksi kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia.

Ongelmatilanteessa monia tuotteista voitaisiin joko tuottaa itse tai ostaa muualta.

– Meillä on myös kykyä pystyttää tuotantoa Euroopassa tarpeen tullen. Kiina-riippuvuuksia tuonnista löytyi jonkin verran, mutta esimerkiksi sieltä tuotaville raaka-aineille on melko paljon korvaavia lähteitä, Guinea sanoo.

Myös Euroopan komissiossa on päädytty samansuuntaiseen analyysiin kuin ECIPEn tutkimuksessa. Kaikki siis viittaa siihen, että hätää ja tarvetta isoihin muutoksiin ei ole. Vähän samanlainen ilmiö koskee myös suurta huolta herättäneitä Kiinan investointeja Eurooppaan.

– Tilanne näyttää samalta kuin tuonnissa eli ongelma on julkisessa keskustelussa paisunut todelli­suutta isommaksi. Myöskään palveluiden osalta tuskin on ongelmaa, niiden kauppa painottuu vahvasti kotimarkkinoiden alueelle, Guinea sanoo.

Ne kipeämmät riippuvuudet

Guinea ei silti halua vähätellä asiaa. Tuontituotteiden joukossa on sellaisia, joista riippuvuus voi muodostua haitalliseksi, esimerkkinä jotkin lääke­kemikaalit ja tietyt harvinaiset mineraalit. Kipeimpänä esimerkkinä ovat tietysti Venäjän öljy ja kaasu, jotka ovat saaneet riippuvuuskeskustelun uusille kierroksille.

– Venäjän energia ja jonkin verran raaka-aineet ovat olleet EU:n keskeisin, epäterve riippuvuus, nyt niistä ollaan pääsemässä eroon pakon edessä. Vastaavien kohdalla olisi hyvä harkita riippuvuuden vähentämistä ennaltaehkäisevästi, Guinea sanoo.

Millä keinoin tämä tulisi tehdä?

– Keinoina tulisi olla kansainvälinen kauppa, hankinnan hajauttaminen ja korvaavat tuotteet. Ei ole järkevää perustaa Euroopan uutta teollisuus­politiikkaa yleiseen keskinäisriippuvuuden pelkoon ja ottaa käyttöön valtioiden politiikkatoimia useilla toimialoilla. Varsinkin kun ottaa huomioon vain 1,5 prosentin osuuden EU:n tuonnista, josta olemme riippuvaisia, Guinea kiteyttää.

Jos politiikkatoimilla kuitenkin puututaan kauppaan, pitäisi toimet räätälöidä tiettyyn tuotteeseen ja tiettyyn tuottajamaahan, ei lähteä puuttumaan laajasti kansainvälisen kaupan toimintaan.

– Tuotannon kotiuttaminen olisi mielestäni huonoin vaihtoehto, on halvempaa hajauttaa tuontia. Jos varmuuden vuoksi alkaa tehdä muuta kuin sitä, missä on jo hyvä, silloin poistaa resursseja omasta ydinosaamisestaan. Tämä heikentää kilpailukykyä, Guinea sanoo.

Riippuvuus tuo turvaa

Meillä on kaikki syyt olla vaipumatta epätoivoon, toteaa ulkoministeriön Vaaranmaa, joka myös pitää keskustelua riippuvuuksista osin ylikuumentuneena.

Keskinäisriippuvuus kun on osoittanut myös voimansa maailmantaloudessa, vaikka se ei lopulta sotaa onnistunutkaan estämään.

– Väitän jopa, että kriisinsietokyvyn vahvistamiseksi on välttämätöntä ylläpitää riippuvuuksia. Kauppa toki on niistä vain yksi osa, mutta mitä paremmin riippuvuudet pelaavat eri suuntiin, sitä turvallisempi kokonaistilanteemme on, vaikka yksittäisiä riippuvuuksia olisikin hankalissa paikoissa tai tuotteissa, Vaaranmaa sanoo.

Tästä viimeaikainen todiste löytyy Maailman kauppajärjestö WTO:n tutkimuksesta. Sen mukaan pandemiasta ja sen aiheuttamista rajoituksista elpyivät nopeimmin nimenomaan ne taloudet, jotka ovat kytkeytyneet parhaiten maailmantalouteen.

Tutkituista tosiasioista huolimatta tuulet näyttävät puhaltavan omavaraisuuden lisäämisen ja poliittisen puuttumisen suuntaan. Mitä tämä merkitsee Suomelle?

– Näyttää siltä, että vapaa kilpailu heikkenee globaalisti. Kehityskulku ei ole hyvä meille maana, jonka yritystoiminta perustuu mahdollisimman vapaaseen pääsyyn eri markkinoille ja avoimeen, reiluun kilpailuun. Nykytilanteessakin pitäisi löytää keinot säilyttää EU vapaana kaupalle ja investoinneille, pohtii Vaaranmaa.