A lahuoneen puhemies John Bercowin äänestä tuli monille liiankin tuttu hänen yrittäessään pitää järjestystä brittiparlamentissa. Brexitin kiihdyttämä politiikan polarisoituminen, niin puolueiden sisällä kuin niiden välillä, johti lähihistorian kovimpaan kielenkäyttöön. Vastustajaa lyötiin suorissa parlamenttilähetyksissä ikään kuin oltaisiin sosiaalisessa mediassa. 

Tuumaakaan ei toista ymmärretty. Loihdittiin kilpaa ja laulettiin toista suohon, vaikka olisi pitänyt yrittää yhdistää brexitistä kipuilevaa kansaa: ”Hyväpä isoni tieto, emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä”, Kalevalassa ymmärrettiin. 

Monet maltillisemmat vanhan polven poliitikot eivät asettuneet enää joulukuun 12.päivän parlamenttivaaleissa ehdolle. Useat nuoret naiskansanedustajat jättivät uhkausten vuoksi politiikan. Konservatiivit erottivat brexit-maltilliset, ja työväenpuolue laittoi kaappiin selkeämpää EU-myönteistä linjaa ajavat. Kirkot purettiin keskeltä kylää, ja keskitien kulkijat saivat viedä kivet mennessään. 

Joulukuun parlamenttivaaleista toivotaan selkeyttä. Ellei sitä tule, tarvittaisiin kykyä yhteistyöhön. Tällaista perinnettä ei kuitenkaan ole. Lisäksi kahden pääpuolueen puheenjohtajat ovat monille persona non grata, liberaalidemokraatit vaativat koko brexitin peruuttamista, ja Skotlannin kansallismielinen puolue SNP haluaa järjestää uuden kansanäänestyksen itsenäisyydestä. 

Kaiken takana on brexit, jossa kaikki vaihto­ehdot ovat vielä kolmen vuoden jälkeenkin avoimina: Johnsonin erosopimuksen hyväksyminen parlamentissa ja siirtymäaika, uuden erosopimuksen neuvotteleminen, sellaisen, joka sisältäisi vapaakauppasopimusta syvemmän sisämarkkinasuhteen ja jonkinlaisen tulliunionin. Myös kansanäänestys uudesta erosopimuksesta – toisena vaihtoehtona EU:ssa pysyminen. Alkutalven ilmassa on syystäkin eroväsymystä. 

Sopimuksettoman eron mahdollisuuskaan ei ole poissa näiltä ahoilta ja kankahilta. Ensin on ylitettävä jotenkin 31.1.2020. Sen jälkeen, mikäli EU:n ja Ison-Britannian välisestä sopimuksesta aloitetaan neuvottelut, on ylitettävä kesäkuun 2020 lopun määräaika lisäajan pyytämiselle. Kesäkuussa on vaikeaa olla varma, että sopimus olisi valmis vuoden loppuun mennessä. 

Vaikka parlamentarismin kuva on hieman sekava, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että Ison-Britannian julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma Magna Carta on vuodelta 1216. Kun maan korkein oikeus katsoi laittomaksi parlamentin toiminnan taannoisen jäädyttämisen, niin ennakkotapaukset löytyivät vuosilta 1611 ja 1765. Eihän tällaiselle perinteelle voi vakaa Väinämöinenkään muuta kuin arvostaen kajahuttaa kanteletta. 

Iso-Britannia selviää tavalla tai toisella tästä. Maa voi jättää Euroopan unionin, mutta Eurooppaa ei haluta hylätä. Yhteistyömme on tiivistä jatkossakin. Lontoon suurlähetystö valmistautuu parhaillaan uudenlaiseen yhteydenpitoon, mikäli virkamiesten, ministerien ja päämiesten yhteydet Brysselin kokousten kautta katkeavat. 

Kirjoittaja on Suomen Lontoon-suurlähettiläs

Markku Keinänen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Lotta Nuotio</span></span>15.06.2020

Luetuimmat