Jotkut yrityksille suunnatut valtiontuet ovat taloudelle haitallisia, vaikka niitä paketoitaisiinkin kauniilta näyttäviin kääreisiin. 

Epäreilua! Suomi ja suomalaiset yritykset voivat perustellusti purnata, kun monet maat tukevat suurilla summilla yrityksiään.  

Yhdysvalloilla ja Kiinalla on omat käytäntönsä, mutta ei Euroopan unionissakaan ole jääty sivustaseuraajaksi, isot jäsenmaat Saksa ja Ranska ovat etujoukoissa näyttäneet hartioidensa leveyttä.  

Tuet ovat massiivisia. Esimerkiksi Yhdysvaltojen vih­reää siirtymää edistävä IRA-tukipaketti on suuruudeltaan 370 miljardia dollaria ja Saksa kasasi 200 miljardin euron kokonaisuuden Venäjän hyökkäyksestä johtuvan energia­kriisin taltuttamiseksi. Suomella ja muilla pienillä ja velkaisilla kansantalouksilla on merkittävästi vähäisemmin kykyä auttaa omia yrityksiään. 

Valtiot laulavat yrityksille seireenien laulua erilaisista tukimuodoista, niiden pohtiessa minne investointinsa suuntaavat.  

Yhdessä alaspäin 

Valtiontuet vinouttavat yritysten välistä markkinakilpailua. Erityisen vahvasti valtiontukia vastaan puhuu kuitenkin se, että taloustiede on osoittanut monien tukien olevan taloudelle myrkyllisiä, vaikka ensivaikutelma voisi monessa tapauksessa näyttääkin toisenlaiselta. 

Laboren, entisen Palkansaajien tutkimuslaitoksen, johtaja, taloustieteilijä Mika Maliranta pitää vallitsevaa kehityssuuntaa huonona. EU:ssa on ollut pitkä perinne valtiontukien hillitsemisessä, nyt hänen mukaansa uhkana on, että jopa talousalueen sisällä valtiot alkavat kilpailla tuilla toisiaan vastaan. 

– Jos valtiot kilpailevat tukien suuruudella, tukikierroksen jälkeen kaikkien valtioiden julkinen talous on lähtötilannetta huonommassa kunnossa. Kun jo muutenkin melkein kaikkien EU-maiden julkinen talous on vaikeuksissa, valtionapukilpailun jälkeen tilanne menisi tosi hankalaksi, Maliranta sanoo. 

EU ei kuitenkaan ole koko maailma, eikä kansainvälistä kauppaa kammeta reiluksi vain EU:n sisäisillä toimilla.  Maliranta uskoo, että yhtenäinen EU voisi neuvotella USA:n kanssa järkevämmästä linjasta. Yhtenäistä linjaa EU:ssa voi kuitenkin olla vaikea löytää. 

Mutta kuka voisi heittää sen ensimmäisen kiven, kun kaikki maat taitavat tukea jollakin tapaa omia yrityksiään? Suomessakin aina ennen vaaleja monet esittävät, että yritystuista leikkaamalla saadaan julkista taloutta kohennettua merkittävästi. Vaalien jälkeen karsittavia yritystukia onkin ollut vaikeampi löytää. 

Kilpailu kirittää 

Taloustieteessä on todennettu markkinaehtoisuuden ja yritysten reilun kilpailun aikaansaavan positiivisia vaikutuksia.  

– Yritysten keskinäinen kamppailu on hyvin merkittävä innovointia kiihdyttävä tekijä. Yritykset innovoivat joko uusia tuotteita tai tuotantotapoja saadakseen etua muihin yrityksiin nähden.  

Tuet voivat sotkea tätä asetelmaa. Niitä hamutakseen yritykset voivat innovoinnin sijaan panostaa lobbaukseen, mikä kuluttaa niiden resursseja. 

Sarkastinen piirroskuva henkilöstä kiiruhtamassa veden pinnalla kelluvien euron kolikkojen päällä.

– Sen sijaan että yritykset kehittäisivät uusia tuotteita, ne kehittävätkin lobbausstrategioita. Voi myös käydä niin, että yritys, joka olisi reilussa kilpailussa menestynyt pätevillä tuotteilla, voikin nyt olla kamppailun häviäjä. 

Liekö sitten vahvan lobbauskoneiston vaikutusta, mutta Malirannan mukaan valtionapujen tärkeyttä taloudelle liioitellaan herkästi.  

Hän kuvailee tilannetta, jos jo valmiiksi kohtuullisen hyvällä tasolla olevaa kustannuskilpailukykyä ryhdytään vielä parantamaan yritystuilla. Silloin tutkimusnäytön mukaan tuet eivät helpotakaan niin paljoa yritysten kustannuskilpailukykyä kuin laskennallisesti näyttää. Tämä siksi, että osa yritysten saamasta tuesta nostaa palkkoja enemmän kuin ne muuten olisivat nousseet.  

Tuho tuo tehokkuutta  

Mika Malirannan mukaan valtiontuet myös vaurioittavat niin sanottua luovan tuhon mekanismia. Hän onkin puhunut pitkään luovan tuhon positiivisista vaikutuksista: sitä kautta kehitys menee eteenpäin, kun elinkelvottomat yritykset kuolevat pois ja paremmat yritykset menestyvät, syntyy uusia yrityksiä ja uudenlaista tuotantoa.  

Jonkin ison tehtaan lopettaessa luovasta tuhosta suotuisasti puhuminen voi kuulostaa luovalta itsetuhoisuudelta. Silti Maliranta sanoo, että jopa tuista päättävien poliitikkojen kanssa suljettujen ovien takana käydyt keskustelut ovat pääsääntöisesti hyvin rakentavia, vaikkei samoja näkemyksiä suin surminkaan sanottaisi julkisuudessa. 

Maliranta sanoo ymmärtävänsä poliittisen päätöksenteon vaikeutta.  

– Tilanteessa on epäsymmetria. Tukien positiiviset vaikutukset näkyvät nopeasti ja konkreettisesti. Jokin tietty tehdas voi pelastua juuri näiden rahojen ansiosta. Toinen puoli on se, että jos tekisimmekin niin että kilpailupolitiikka toimisi, silloin syntyisi uutta tuottavaa yritystoimintaa. Taloustieteilijät pystyvät sanomaan, että kyllä sitä on tullut, mutta kukaan ei pysty etukäteen osoittamaan, mikä yritys sen roolin ottaa. 

Hyödyt tulevat viiveellä, sen sijaan yrityksen lopettaminen tuen puutteessa näkyy nopeasti ja on otsikoissa. Jos tukipolitiikka vanhan säilyttämisen sijaan kannustaa perustamaan uudenlaista tuotantotoimintaa, se ei tapahdu välttämättä edes lähivuosina vaan myöhemmin. 

– Luovan tuhon keskustelussa tuhon puoli saa paljon painoarvoa, mutta luontipuoli ei oikein myy, koska se on abstraktia ja viiveellä tulevaa. Ainostaan tutkimuksen perusteella tiedetään, että jonnekin joskus syntyy uutta. Ymmärrän, ettei tällainen argumentti vakuuta sitä, joka ei ole taloustieteen hienouksista perillä. 

Onko tukien avulla vähemmän kilpailukykyisten yritysten pönkitetty kilpailuasema sitten kuin housuun laskemista pakkasessa? 

– Se on juuri sitä. 

Kannusteita radikaaliin innovointiin 

Kaikkia valtiontukia ei kuitenkaan voi niputtaa samaan nippuun, osalle niistä löytyy Malirannan mukaan taloustieteellisiä perusteluja. Tyypillisesti sellaiset tuet kannustavat tutkimus- ja kehitystoimintaan. 

– On taloustieteellisesti perusteltua, että julkinen valta pyrkii kannustamaan yrityksiä tekemään enemmän tutkimus- ja kehitystoimintaa kuin ne muuten tekisivät, hän linjaa. 

Tämä siksi, että kansantalouden kasvusta huolehtivana julkisella vallalla on intressi kannustaa yrityksiä tekemään enemmän yhteistyötä sekä keskenään että yliopistojen kanssa, koska siitä hyötyvät niin yritykset kuin koko kansantalouskin. 

– Taloustieteilijöiden keskuudessa on vahva konsensus, että yritystuet olisi vahvemmin fokusoitava tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseen ja sielläkin yhteistyötä kannustavaan ja radikaalien innovaatioiden edellytyksiä parantavaan suuntaan. Jos yritystukia tiputellaan kaikille yrityksille, sillä ei saada tätä haluttua vaikutusta aikaan. 

Maliranta kuvailee, kuinka taloudessa on markkinaepätäydellisyyksiä, joiden vuoksi radikaaleja ja kunnianhimoisia innovaatioita tapahtuu vähemmän kuin olisi optimaalista. Julkinen valta voi toiminnallaan korjata tilannetta.  

Mika Malirannalta löytyy ymmärrystä myös tietyille poikkeusoloissa annetuille väliaikaisille tuille. Tällaisia tilanteita ovat olleet esimerkiksi korona sekä Venäjän kaasuhanan äkillinen sulkeutuminen. 

– Poikkeustilanteet vaativat poikkeuksellisia toimenpiteitä. Uhkana on, että nämä poikkeukselliset toimenpiteet voivat jäädä päälle, vaikka tilanne vakiintuisi. Nyt on pelko, että tukien osalta ketsuppipullon korkki on auennut, eikä sitä saada enää kiinni. 

Sami Laakso

Carla Ladau

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>04.12.2023

Luetuimmat