Ovet avoinna maailmaan

Kauppapolitiikka teki vahvan paluun varjoista valokeilaan joulukuun alussa Balilla saavutetun historiallisen WTO-sopimuksen myötä. Ennen kokousta ja vielä sen aikana monet olivat valmiita viettämään WTO:n hautajaisia. Pitkään näyttikin siltä, ettei tulosta synny. Yhdennellätoista hetkellä kompromissi kuitenkin löytyi. Kyseessä on ensimmäinen sopimus, jonka ensi vuonna 20 vuotta täyttävä 160 jäsenmaan järjestö saa aikaiseksi. Tämä antaa uutta virtaa koko monenkeskiselle järjestelmälle.

Ei ole suurta liioittelua väittää EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksen potentiaaliltaan olevan taloudellisesti tärkein asia Suomelle sitten EU-liittymisemme vuonna 1995. Parikymmentä vuotta sitten avattiin suomalaistuotteille suorempi väylä runsaan 300 miljoonan kuluttajan ulottuville. Nyt tavoitellaan samansuuruista harppausta. Kyseessä ovat neuvottelut maailman kahden suurimman talousalueen välillä. Sopimus on keskeinen myös EU:n koko globaalille painoarvolle.

Asioita on kuitenkin aina helpompi vastustaa ja ideoita torpata kuin esittää ja puolustaa niitä. Ainoa keino väärinkäsitysten korjaamiseksi ovat faktat. Keskustelua ei pidä pelätä, se on tervetullutta. Ulkoministeriön järjestämät keskustelutilaisuudet ovat tarjonneet hyvän mahdollisuuden mielipiteiden vaihtoon. Tammi­kuun lopulla järjestetty tilaisuus lähettiin suorana myös verkossa.

Avoimuus on avainasemassa, eikä riskejä tule vähätellä. Hyvä esimerkki tästä on keskustelu investointisuojasta. EU-komissio otti huolet vakavasti ja avasi mahdollisuuden asian avoimelle ja huolelliselle käsittelylle. Tärkeää olisi kuitenkin, että äänessä olisivat myös tahot, jotka näkevät sopimuksen myönteisenä ja kannattavat sitä, eivätkä vain pahanilmanlinnut.

Neuvottelut eivät ole sadan metrin pikapyrähdys, vaan maraton, joka toivottavasti saadaan päätökseen Obaman presidenttikauden aikana. On selvää, että aivan kuten EU:lla, myös Yhdysvalloilla on omat intressinsä neuvotteluissa. Kompromisseja joudutaan tekemään. Pitää muistaa, ettei Suomi käy neuvotteluja, vaan Euroopan unioni. Taitavalla toiminnalla EU:n sisällä varmistamme, että omat keskeiset intressimme ja huolenaiheemme huomioidaan koko unionin yhteisinä.

Johtopäätös, jonka mukaan on parempi unohtaa koko sopimus ja jättää neuvottelut käymättä, on kuitenkin totaalisen väärä. Kääntymällä sisäänpäin ja sulkeutumalla ulkomaailmalta tekisimme kuten strutsi, joka tunkee päänsä hiekkaan ja luulee olevansa turvassa.

Suomi on ollut globalisaation suuria voittajia. Sitä ei käy kiistäminen. Kotimarkkinamme ovat pienet samoin kuin yrityksemme, ja sitä kautta koko Suomen taloudellinen menestys on riippuvaista ulkomaailmasta. Vientivetoisena taloutena maailmanlaajuisen kaupan vapauttaminen ja raja- ja tulliesteiden poistaminen on etujemme mukaista. Yksin emme pärjää.

Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että jatkossakin olemme voittajia globaalissa kilpailussa. Kilpailu kiristyy jatkuvasti nousevien talouksien vahvistumisen myötä. Paljon on omissa käsissämme. Mikäli pyöräillessä lopettaa polkemisen, kaatuu ennen pitkää vauhdin pysähtyessä. Meidän on panostettava omaan osaamiseemme ja kilpailukykymme vahvistamiseen, sekä luotettava itseemme.

Ovia maailmaan ei tule sulkea.