5.6.2023 Henkilöt

Paikallinen kosmopoliitti 

Juhana Vartiainen puhuu innostuneesti Helsingin kasvusta ja kansainvälistymisestä. Hän vakuuttaa sen olevan koko Suomen etu. 

Sami Laakso Jari Härkönen

Kauppatorin laidalla sijaitseva pormestarin työhuone merelle avautuvine näkö­aloineen on varmaankin yksi Helsingin ja ehkä Suomenkin upeimpia. Tapaamisen aluksi Juhana Vartiainen tarjoaa kahvia.  

– Tässä on kauramaitoa. Valtuusto ei enää salli kaupungintalossa lehmänmaitoa, Vartiainen selventää.  

Eittämättä tärkeä päätös. Pormestarina Juhana Vartiaisella on pöydällään kuitenkin useampaa mittaluokkaa isompia asioita. Jo pelkästään se, että Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja, antaa kuvaa asioiden kokoluokasta. Palkkalistoilla on noin 38 000 työntekijää.  

Monet muutkin Helsinkiä kuvaavat luvut ovat Suomen oloissa poikkeuksellisia. Tilastot laahaavat jäljessä, mutta ennen koronaa kaupungissa sijaitsi 413 000 eli 17 prosenttia koko maan työpaikoista. Suomessa toimivista yrityksistä 13 prosentilla oli toimipaikka pääkaupungissa.  

Tulijat kasvattavat vaurautta 

Nykyisin työpaikkoihin liittyvissä keskusteluissa sivutaan lähes aina työvoimapulaa. Katse käännetään yhä useammin toiveikkaasti Suomen rajojen ulkopuolelle. Silti edelleen on niitäkin, joiden mukaan kyseessä on nollasummapeli, jossa työpaikkojen määrä on vakio. Siksi ensin olisi saatava suomalaiset työttömät töihin, muuten tulijat veisivät heidän mahdollisuutensa työllistyä. 

– Se on naurettava ajatus. Silloinhan myös väestönkasvu vähentäisi työllisyyttä ja nostaisi työttömyyttä. Talous skaalautuu ylöspäin. Mitä enemmän työmarkkinoilla on ihmisiä, sitä enemmän syntyy työsuhteita ja sitä enemmän syntyy työllisyyttä, Vartiainen sanoo. 

Vartiainen löytää toisenlaisen nollasummapelin. Se syntyy, jos väestönkasvun sijaan väestö vähenee.  

– Jos meillä on pienenevä työikäinen väestö, niin työllisyys ei voi missään kasvaa ilman, että se vähenee jossain muualla. Silloin kehityksen edellytys on, että jossain näivetytään. Mutta se, että kaupungit kasvavat ulkomailta muuton ansiosta, ei ole nollasummapeliä. Ja jos maahan ylipäänsä tulee ihmisiä muualta maailmasta, he tulevat kaupunkeihin. 

Toisten menestystä ei aina kuitenkaan jakseta katsoa hyvällä vähäväkistyvillä alueilla. Vartiainen vakuuttaa, että Helsingin menestys on koko Suomen etu.  

– Mitä paremmin Helsinki kasvaa, sitä vauraampi on koko Suomi ja sitä enemmän on myös verotuloja syrjäseutujen palvelujen rahoittamiseen. 

Lisätyövoiman merkitys vanhenevan Suomen talouskehitykseen ilmenee peruskaavassa, jonka mukaan bruttokansantuote on työtuntien määrä kerrottuna tuottavuudella. Yksistään tuottavuuden kasvulla ei julkisen talouden ongelmia Vartiaisen mukaan ratkaista. 

 – Suomen kaltainen pieni avoin talous pysyy muiden kehittyneiden talouksien tuottavuuskasvun mukana, kunhan pidetään huolta siitä, että meillä on hyvin toimiva markkinatalous. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että tuottavuuskasvu olisi meillä muita nopeampaa, koska me olemme yhteisillä globaaleilla pääomamarkkinoilla ja teknologia on yhteistä. 

Avoin kaupunki 

Helsinki ei kilpaile ulkomaisesta työvoimasta maakuntien kanssa vaan kilpailu on kansainvälistä. Siinä tulijoilla on koko maailmankartta avoinna.  

Kaupungissa asui vuoden 2020 lopussa 111 000 ulko­maalaistaustaista henkilöä. Määrän ennustetaan kasvavan sadalla tuhannella vuoteen 2035 mennessä. Silloin useampi kuin joka neljäs helsinkiläinen olisi vieraskielinen.   

Helsingin valtteina Vartiainen pitää toimivan kaupungin perustekijöitä kuten joukkoliikennettä, kouluja ja terveyspalveluja sekä laadukkaita yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Myös vireä startup-kulttuuri houkuttelee.  

Hän uskoo, että kaupungin kasvu ja entisestään rikastuva kulttuuritarjonta lisäävät vetovoimaa. Sekin on plussaa, että elämä Suomessa on turvallista ja luonto lähellä.  

Sen sijaan työlupakäytäntöjen sujuvoittamisessa on vielä parannettavaa. Helsingin tavoitteena on, että kaupungin palvelut ovat yhä paremmin saatavissa englannin kielellä. Lisäksi kasvatetaan englanninkielisten päiväkoti- ja koulupaikkojen lukumäärää. 

– Tärkeää on, että teemme Helsingistä vastaanottavaisen ja hyvän paikan kasvaa yhä monikielisemmälle nuorisolle. Meidän täytyy onnistua antamaan hyviä kasvueväitä kaikille lapsille taustasta riippumatta, että muualtakin tulleet muuttuisivat onnellisiksi helsinkiläisiksi. 

Vartiainen näkee kaupungistumiskehityksessä paljon positiivista. Perusteluksi hän sanoo, että kaupungeissa ihmiskunta menee eteenpäin. Niissä löydetään ratkaisuja tämän päivän ongelmiin ja niissä syntyy uusia elinkeinoja. Lisäksi tuottavuuskasvu syntyy hänen mukaansa pääosin kaupungeissa, joissa ideat leviävät ja uudet tuotantotekniikat toimivat paremmin kuin harvaanasutuilla alueilla.  

Samalla kaupungeista tulee yhä merkittävämpiä viennin kannalta, kun palveluiden osuus kokonaisviennistä nousee.  

Ristiriidat luontaisetuna 

Ei kaupungin kasvu kuitenkaan tapahdu ilman kasvukipuja, joka sortin kehitys- ja rakennushankkeille löytyy aina vastustajia – se ei Vartiaista hirvitä.  

– Jos tähän pormestarin tehtävään tulee, kaikkia ei voi miellyttää eikä ristiriitoja välttää. Pitää vaan kestää kritiikki. 

Vastaansanomisia Vartiainen on ennenkin saanut monista näkemyksistään. Kaikki eivät varmasti tässäkään pidä hänen innostaan korostaa kaupunkien, kansainvälistymisen ja kasvun merkitystä.  

Myös taloustieteilijänä hänen näkemyksensä eivät kosiskele kuulijoita. Hän puhuu esimerkiksi positiiviseen sävyyn luovasta tuhosta eli siitä, että kehnosti pärjääviä yrityksiä ja aloja kuolee pois.  

– Se on meidän elintasomme nousun voima, osa sitä prosessia, jossa me vaurastumme. Ihmiset siirtyvät tuottavampiin yrityksiin, ja merkittävä osa elintason noususta tulee tästä uudelleen kohdentumisesta. Se on edistystä, vaikka inhimillisellä ja yksilötasolla irtisanomiset eivät koskaan ole iloinen juttu niille, joita ne koskevat. 

Talousajattelu leimataan usein kovaksi ja kylmäksi. Vartiainen muistuttaa, että taloustiede lähtee siitä, että ihminen itse tietää mikä on hänelle hyväksi. 

– Taloustieteilijä ajattelee, että hyvä talousjärjestelmä ottaa lähtökohdaksi ihmisten omat pyrkimykset. Kuluttajat saavat vapaasti valita, mitä palveluja ja tavaroita he ostavat. Se ohjaa sitä mitä tuotetaan. Minusta se on perin inhimillinen lähtökohta, että ihminen itse tietää paremmin kuin hallitus tai viranomainen, mitä hän elämältä haluaa. 

Rohkea keskustelija 

Vaikka osa ihmisistä niitä kritisoikin, Vartiaisen näkemyksiä arvostetaan. Hän on ollut mukana tämän kevään hallitusneuvotteluissa. Kokemus ei ole ollut uusi, vaan hän oli mukana myös muodostamassa Sipilän hallituksen talouslinjauksia. Molemmilla kerroilla ohjelmakeskusteluja leimasivat julkisen talouden ongelmat. Vuonna 2015 vientiteollisuutta vaivasi lisäksi merkittävä kilpailukykyongelma, jollaista ei nyt ole.   

Vientialojen aseman kohentamiseksi Sipilän hallitus laati kiky-sopimuksen, johon liittyi myös työllisyyden parantamiseen tähtäävä aktiivimalli. Sitä Vartiainen puolusti eturintamassa. 

Kun ammattiyhdistysliike keräsi joukkonsa aktiivimallia vastustavaan mielenosoitukseen Senaatintorille, Vartiainen nousi argumentoimaan mallin puolesta monituhatpäisen vastaan huutavan ihmisjoukon eteen. Tilaisuudesta löytyy vieläkin video YouTubesta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).  

On aktiivimallista tai kiky-sopimuksesta mitä mieltä tahansa, Vartiaisen suoraselkäisyyttä on pakko kunnioittaa – kova kundi. 

– En minä ihmisiä pelkää. Aktiivimallilla oli tutkijoiden ja valtiovarainministeriön arvioiden mukaan selvä myönteinen työllisyysvaikutus. Jari Lindström, työläistaustasta tuleva ministeri, oli sen ryhdikkäästi valmistellut, vaikka sai valtavat haukut omiltaan. Minua riipaisi sydämestä, kun hän jäi siinä niin yksin. Olin sitten eduskunnan salissa ja Senaatintorilla sitä puolustamassa, kun muut eivät uskaltaneet. 

Tapaus sopii linjaan, sillä Vartiainen sanoo käyvänsä mielellään keskusteluja myös eri mieltä olevien ihmisten kanssa, kunhan ollaan kohteliaita ja reiluja.  

– Eikä minulle ole mikään ongelma, jos joku on eri mieltä. Kenellekään ei kannata olla vihainen hänen mielipiteistään, kannattaa kysyä perusteluja. 

Hän uskoo, että maltti kuunnella monenlaisia mielipiteitä juontuu lapsuudesta.  

– Olin lapsi ja nuori aikana, jolloin oli hyvin voimakkaita vastakkaisia voimia yhteiskunnassa. Oli taistolaisia ja toisaalta vaikkapa oma isäni oli hyvin oikeistolainen. Jouduin miettimään sitä, kuka on oikeassa. Osittain valitsin taloustieteenkin siksi, että ymmärtäisin, kenellä on parhaat perustelut. 

Pariisin, Lontoon ja Tukholman koulu 

Itse kukin voi hakea lapsuudesta selityksiä aikuis­iän näkemyksille. Juhana Vartiainen on asunut koulupoikana Pariisissa kolmen vuoden ajan, opiskeluaikana vuoden Lontoossa ja Tukholmassa kahteen otteeseen yhteensä 13 vuotta. Millainen vaikutus näillä on ollut?  

– Joka kerta on käynyt niin, että kun on tullut ulkomailta takaisin Suomeen, olen tuntenut itseni vahvemmaksi ja viisaammaksi. Jonkinlainen aivo­solujen aktivointi siinä tapahtuu, kun toimii toisella kielellä ja näkee muuta maailmaa. 

Vartiainen pohtii muuttuneensa Ranskan kouluvuosien jälkeen selvästi paremmaksi oppilaaksi, Lontoon opiskeluvuosi avarsi tuomalla kiinnostavia näköaloja taloustieteeseen, ja Ruotsin työvuodet antoivat runsaasti näkemyksiä suomalaiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Hän luonnehtii itseään ainakin jossain määrin kosmopoliitiksi. 

– Omalle kehitykselle ne ovat olleet ratkaisevia kokemuksia. Kadehdin nykyisiä nuoria, jotka voivat valita Euroopan ja miksei maailmankin yliopistojen väliltä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Minusta olisi aika hienoa olla nuori nyt, vaikka en valita tätä omaanikaan elämää.