Pakotteet heijastuvat laajalle
Euroopan unioni määräsi huhtikuun lopulla Krim-operaatioon vaikuttaneille venäläisille matkustusrajoitteita ja jäädytti heidän omaisuuttaan. Jo aiemmin sanktiolistalle oli kirjattu Ukrainan entisen johdon edustajat, joiden katsottiin syyllistyneen valtion varojen väärinkäytöksiin. Listalla olevien henkilöiden varat on jäädytettävä, eikä heille saa luovuttaa varoja. Lisäksi heidän maahantulonsa ja kauttakulkunsa on estettävä.
Toukokuussa sanktioita asetettiin lisää: EU-maat lisäsivät pakotelistalle 13 ukrainalaista ja venäläistä yksityishenkilöä lisää. Lisäksi listalle kirjattiin kaksi yritystä: PJSC Tshornomornaftogaz sekä Feodosia, jotka Krimin aluehallinto on kansallistanut.
– Euroopan unioni on pitänyt tiukasti kiinni siitä, että pakotteilla on laillinen peruste ja ne kohdistuvat tilanteesta vastuussa oleviin poliitikkoihin, virkamiehiin ja sotilasjohtoon, ulkoministeriön Itäosaston päällikkö, ulkoasiainneuvos Terhi Hakala kertoo.
Hänen mukaansa EU:n asettamien pakotteiden kriteerit ovat erilaisia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka sanktiolistalta löytyy myös venäläisiä yrityksiä sekä presidentti Putinin lähipiiriin kuuluviksi luokiteltuja liikemiehiä, kuten Hartwall Areenan uudet
omistajat Gennadi Timtšenko ja Boris Rotenberg. Heillä molemmilla on myös Suomen kansalaisuus.
Ukrainan kriisi hiivuttaa Venäjän talouskasvua
Krimin niemimaalta Itä-Ukrainaan laajentuneen kriisin vaikutukset näkyivät välittömästi Venäjän rahoitusmarkkinoilla. Ruplan arvo putosi, korot nousivat ja venäläisten yhtiöiden pörssiarvot sulivat kuin keväthanki auringossa.
Venäjän talouden rakenteelliset ongelmat ja kasvun hiipumisesta viestivä kehitys ovat tosin olleet nähtävissä jo pidempään. Krimin tapahtumat horjuttivat ennestään epävakaata tilannetta ja nostivat Venäjän markkinaan kohdistuvan poliittisen riskin aivan uudelle tasolle. Talouden epävarmuus onkin saanut riskejä kaihtavat sijoittajat kotiuttamaan pääomiaan Venäjältä alkuvuoden kuluessa jo useiden kymmenien miljardien dollareiden edestä. Euroopan keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin julkisuudessa esittämissä arvioissa puhutaan jopa 160 miljardista eurosta.
Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen maaliskuisessa julkaisussa esitettyjen laskelmien mukaan Venäjän BKT:n kasvu saattaa painua vuonna 2014 alle yhteen prosenttiin eli prosenttiyksikön pienemmäksi kuin ennen kriisiä arvioitiin.
– Tavallisen kansalaisen arjessa ruplan heikentyminen näkyy erityisesti tuontitavaroiden hintojen nousuna. Epävarmuus tulevasta saa kuluttajat säästämään ja talouskasvu hiipuu, Terhi Hakala kuvailee.
Tämä taas heijastuu välittömästi erityisesti Pietarin ja Moskovan alueilla operoivien suomalaisten vähittäistavaraliikkeiden myyntiin. Hakalan mukaan myös Venäjältä Suomeen saapuvien turistien määrä notkahti alkuvuodesta, joskin viisumianomusten määrä on palautunut jokseenkin ennalleen myöhemmin keväällä.
Vaikutuksia myös Suomen talouteen
Maaliskuun lopussa Eurooppa-neuvosto antoi komissiolle ja unionin jäsenvaltioille toimeksiannon valmistella talouspakotteiden laajentamista. Todennäköisesti kyse olisi erilaisista vienti- ja tuontirajoituksista, joilla olisi väistämättä vaikutuksia myös Suomen talouteen.
Suomen Venäjän-kaupan arvo vuonna 2013 oli noin 16 miljardia euroa, josta viennin osuus oli reilut viisi ja tuonnin reilut 11 miljardia. Öljyn, kaasun, kivihiilen ja sähkön yhteisosuus Venäjän-tuonnista oli 83,2 prosenttia.
– Suomessa on kuutisensataa Venäjällä toimivaa yritystä, joten toistaiseksi on vaikea ennustaa, mille toimialoille mahdolliset laajemmat pakotteet kohdistuisivat, Terhi Hakala arvelee.
Kynnys korkealla
– Kynnys pakotteiden laajentamiseen on korkea. Suomelle on tärkeää, että mahdolliset tulevat pakotteet asetetaan asteittain ja niiden vaikutukset arvioidaan tarkoin, ulkoministeriön Taloudellisten ulkosuhteiden osaston päällikkö, ulkoasiainneuvos Markku Keinänen perustelee.
– On tärkeää, että samalla säilytetään
keskusteluyhteys ja portti avoinna neuvotteluille Venäjän kanssa, hän lisää.
Ulkoministeriö on jatkuvasti yhteydessä yrityksiin ja teollisuuden järjestöihin.
– Seuraamme Venäjän tilanteen kehitystä ja arvioimme mahdollisten tulevien tapahtumien vaikutuksia yrityksille, Keinänen sanoo.
– Näissä keskusteluissa yleinen epävarmuus
tulevasta on kuitenkin noussut yksittäisiä talouspakotteita merkittävämmäksi tekijäksi. Samoin huoli maksuliikenteen hoitumisesta, sillä Yhdysvaltojen mustalta listalta löytyy myös venäläisiä pankkeja, Hakala täydentää.
Päätyykö Venäjä vastapakotteisiin?
Vastatoimena Yhdysvaltojen asettamille pakotteille Venäjä on määrännyt matkustuskieltoja Yhdysvaltojen ja Kanadan kansalaisille.
– Toistaiseksi laajemmista vastapakotteista ei ole merkkejä, mutta toki nekin ovat mahdollisia, jos tilanne eskaloituu ja pakotteita Venäjää vastaan tiukennetaan, Hakala pohtii.
Siitä, mitä mahdolliset vastapakotteet lopulta olisivat, voi vain esittää arvioita. Venäjälle kohdistettavien talouspakotteiden merkitystä on kyselty ja spekuloitu sillä, onko Euroopan valtioilla kanttia asettaa riittävän tiukkoja vaatimuksia Venäjälle. Ulkoministeriössä kuitenkin uskotaan, että sanktioilla on vaikutusta.
– Pakotteiden vaikutus saattaa olla osittain epäsuoraa, mutta isossa kuvassa ja pidemmällä tähtäimellä niillä on merkitystä. Ennen kaikkea ne ovat poliittinen indikaatio siitä, että Venäjän toiminta ei ole hyväksyttävää, Hakala toteaa.
– Ukrainan tilanteesta johtuen kanssakäymistä Venäjän johdon kanssa on jouduttu rajoittamaan, mutta yhteistyö ruohonjuuritasolla jatkuu kuten ennenkin, Keinänen kuvailee maiden välisten suhteiden nykytilaa.
Aiemmilla pakotteilla vähän merkitystä Suomen kokonaisviennille
Euroopan unionin pakotelistalta löytyy tällä hetkellä vajaat 30 maata. Pakotetiimin johtaja Aleksi Pursiaisen mukaan ankarimpia ovat Iraniin, Syyriaan ja Pohjois-Koreaan kohdistuvat pakotteet, joissa on asetettu erilaisia rajoitteita esimerkiksi energia- ja finanssisektoreille. Sanktioiden taustalla on Iranin ja Pohjois-Korean ydinaseohjelmat, Iranin ihmisoikeusloukkaukset sekä Syyrian sisällissota.
Isoon osaan pakotelistan maista Suomella ei kuitenkaan ole merkittävää kauppapoliittista intressiä, eikä pakotteiden vaikutuksista Suomen taloudelle juuri löydy kokonaisvaltaista tutkimustietoa.
– Esimerkiksi Suomen kokonaisvienti Iraniin väheni vuosina 2003-2013 kaksi kolmannesta, 150 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan, mutta tämä ei kuitenkaan ole kovin merkittävää Suomen reilun 50 miljardin euron kokonaisviennin kannalta, Pursiainen sanoo.
– Toki yksittäisten, Iranin kanssa kauppaa käyvien suomalaisyritysten kannalta pakotteilla on varmasti ollut suurempaa merkitystä. Vaikutukset ovat heijastuneet myös muille kuin pakotteiden kohteena oleville toimialoille ja näkyneet käytännössä esimerkiksi rahoituksen saamiseen ja varojen siirtoon liittyvinä ongelmina, Pursiainen jatkaa ja muistuttaa, että talouspakotteiden vaikutuksia ei voi määrittää ainoastaan viennin määrän tilastoidun vähenemisen perustella, vaan on huomioitava myös yritysten pakotteiden vuoksi menettämät mahdollisuudet.
Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden osalta Suomi on täysin uuden tilanteen edessä.
– Pahimmassa tapauksessa vaikutukset olisivat kokoluokaltaan jotain aivan muuta, kuin mitkään aiemmin kokemistamme, Pursiainen sanoo.
Lähteet: bof.fi/bofit/tutkimus/tutkimusjulkaisut/policy_brief, svkk.fi/files/13257/SVKK_-_Venajan-kaupan_barometri_kevat_2014.pdf, formin.fi, svkk.fi, treasury.gov
Artikkeli on kirjoitettu lehden painoon mennessä käytettävissä olleiden tietojen pohjalta viikolla 21.
Pakotteiden pitkän ja lyhyen tähtäimen vaikutukset
Teksti: Markku Kivinen, VTT, professori,
johtaja, Aleksanteri-instituutti
johtaja, Suomen Akatemian Venäjän tutkimuksen huippuyksikkö
Vielä vuosi sitten näytti siltä, että Ukrainalla menee hyvin. Maata kosiskeltiin kahteen suuntaan. Venäjä halusi Ukrainan mukaan omaan tekeillä olevaan Euraasian Unioniinsa. EU puolestaan oli tekemässä vapaakauppasopimusta Ukrainan kanssa. Hankalaksi asian teki se, että kysymys oli sekä integraatiosta että valtapiirin rakentamisesta, kummallakin unionilla. Lopulta toinen integraatio täytyi sulkea pois ja jäljelle jäi puhdas etupiirikamppailu.
Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että Venäjä on käyttänyt sotilaallista voimaa ja liittänyt Krimin itseensä. EU, Yhdysvallat ja Japani eivät halua viedä etupiirikamppailua sotilaalliseksi ja on turvauduttu taloudellisiin sanktioihin. Paradoksi on siinä, että pakotteet voivat olla tehokkaita vain pitkällä tähtäimellä, mutta juuri pitkällä tähtäimellä meillä pitäisi olla kaikki syy toivoa vastakkainasettelun vähenemistä ja lisääntyvää integraatiota.
Taloudelliset sanktiot ovat myös hidas instrumentti, eikä niillä voi olla välittömiä vaikutuksia Venäjän politiikkaan. Pakotteiden vaikutus on myös hyvin erilainen eri maille. Yhdysvallat ei juurikaan käy kauppaa Venäjän kanssa, ja sen vuoksi taloudelliset sanktiot ovat USA:lle helppoja. EU sen sijaan on Venäjän suurin kauppakumppani, joten pakotteita tulee todella käyttää harkitusti. Japani on mukana pakotteissa, mutta niitä ei julkisteta, mikä antaa joustonvaraa.
EU:n kannalta asiaan liittyy itse asiassa aikamoinen jännite. Venäjä on luonut toiminnallaan Euroopan Unionille yhteisen ulkopoliittisen kannan, mutta useimpien maiden osalta bilateraalisissa suhteissa ei ole mitään ongelmia. Monien maiden voi olla vaikea sitoutua pitkällä tähtäimellä omien etujen menettämiseen. Vielä hankalampaa tämä on monille yrityksille. Vastasanktiot voivat myös olla arvaamattomia. On puhuttu Venäjän energia-aseen käytöstä eikä ole sattuma, että kaikki Euroopan suuret energiayhtiöt ovat pakotteita vastaan. Yhdysvaltoihin
taas saattaisivat iskeä ikävästi Venäjän ydinaseiden valvontaa koskevat vastasanktiot.
On helppoa olla jälkiviisas, mutta integraatioprosesseja olisi kenties voinut edistää myös yhteistyössä Venäjän kanssa. Erään pienen eurooppalaisen maan presidentti taisi sitä ehdottaa. Etupiiri-kamppailun ja epäluottamuksen varaan on hankala rakentaa Euroopan tulevaisuutta. Sotilaallisilla operaatioilla ja pakotteilla nyt kuitenkin mennään.