7.9.2016 Markkinat

Palvelukauppa vetää maailmalla

Palvelukaupan merkitys kasvaa koko ajan. Palvelut ovat tulleet myös kaikille aloille – tavaratuotannostakin suuri osa on nykyään huollon ja ylläpidon kaltaisia palveluja.

– Kokonaisuudessaan palveluiden vienti on Suomen kokonaisviennistä noin kolmannes eli noin 22 miljardia euroa, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Saara Tamminen kertoo.

IT-palveluiden vienti kasvoi vuonna 2015 yhteensä 7,2 miljardiin, joka on yhtä paljon kuin samana vuonna vietiin paperia ja kartonkia yhteensä. Palveluiden kauppa on kasvanut tasaisesti viimeiset 15 vuotta. Vielä vuonna 2000 palveluiden vienti vastasi vain noin 15 prosenttia kokonaisviennistä.

– Arvonlisäpohjaisesti merkitys on kasvanut vielä enemmän, koska palveluiden viennistä jää yleensä enemmän arvonlisäystä kotimaahan kuin tavaroiden viennistä. Esimerkiksi IT-palvelut työllistävät jokaista vientieuroa kohden useamman hengen Suomessa kuin vaikkapa paperinvienti.

Erityisesti korkean osaamisen palveluissa hintakilpailu on vähäisempää kuin tavaroissa – palvelujen laatu ja imago nousevat avainasemaan.

– Tämä tarkoittaa, että globaalisti kohtuullisen korkeista kustannuksista huolimatta Suomi voi olla hyvä palveluiden viennissä, mikäli palveluiden hinta–laatusuhde on hyvä, Tamminen huomauttaa.

Kansallisia vaatimuksia joka lähtöön

Palvelukaupan tiellä on kuitenkin myös esteitä. Kaupallinen sihteeri Kristiina Kauppinen ulkoministeriöstä muistuttaa, että monilla mailla on vaatimuksia, jotka vaikeuttavat ulkomaisten yritysten tuloa markkinoille.

– Käytännössä esimerkiksi maassa toimivien yritysten ulkomaalaisomistusta voidaan rajoittaa. Yrityksille saatetaan asettaa myös vaatimuksia, että tietyn osan niiden hallituksen jäsenistä pitää olla kyseisen maan kansalaisia tai asua kyseisessä maassa.

Rajoitukset ovat usein myös sektorikohtaisia.

– Esimerkiksi Yhdysvalloissa toimivien televiestintäalan yritysten ulkomaalaisomistus ei saa ylittää 25 prosenttia. Meriliikennepalveluiden tarjoamista rajoittaa se, että alueella toimivien alusten on oltava valmistettuja Yhdysvalloissa ja niissä on oltava sikäläinen miehistö.

Euroopan unionissa on tiukat sisämarkkinasäännöt, joilla pyritään siihen, että jäsenvaltiot voivat tarjota ilman esteitä palveluja toisessa jäsenvaltiossa.

– Yleisesti voidaan myös sanoa, että EU:n ulkopuolelta on helpompi tuoda palveluja unionin alueelle kuin päinvastoin.

TiSA tulee, mutta viiveellä

Käynnissä olevissa TiSA-neuvotteluissa (Trades in Services Agreement) EU sekä 22 sen ulkopuolista maata pyrkivät poistamaan esteitä palvelu­kaupan tieltä. Sopimukseen tavoitellaan sekä markkinoillepääsyä koskevia velvoitteita että eri palvelualoja koskevia sääntöjä, joilla pyritään tasoittamaan kilpailuetuja eri maissa.

– Sopimus hyödyttäisi palveluja vieviä suomalaisyrityksiä. Ennen kaikkea se tarjoaisi yritys­toimintaan ennakoitavuutta ja vakautta, Kauppinen kertoo.

Sopimuksessa pyritään esimerkiksi lainsäädännön läpinäkyvyyteen.

– Joissakin maissa lainsäädäntö ja esimerkiksi erilaiset syrjivät rajoitukset voivat tulla yrityksille yllätyksenä. Esimerkiksi pk-yrityksillä ei ole aina resursseja tehdä etukäteen kattavia konsultti­selvityksiä EU:n ulkopuolisten erilaisista säädöksistä tai muutoksia tehdään nopealla aikataululla eivätkä yritykset ehdi valmistautua niihin toiminnassaan.

TiSA-neuvotteluja on käyty vuodesta 2013 lähtien. EU:n neuvottelukumppanit haluaisivat saada sopimuksen aikaan vielä tämän vuoden aikana, mutta EU ei ole sitoutunut aikatauluun.

– Neuvotteluja käydään intensiivisesti, mutta sopimuksen sisältö on aikataulua tärkeämpi.

Kauppinen huomauttaa, että jos ja kun sopimus saadaan aikaan, sen konkreettiset vaikutukset eivät näy kovin nopealla aikataululla.

– Lainsäädäntötyötä tehdään hitaasti – hitaammin kuin poistetaan vaikkapa tulleja tavaraliikenteeltä. TiSA antaisi kuitenkin puitteet, miten viranomainen voi missäkin tilanteessa toimia.

TiSA ei toisi Suomen lakeihin tai vaatimuksiin muutoksia, sillä olemme jo vapauttaneet omaa palvelukauppaamme EU:n myötä.

Kekseliästä protektionismia

Kauppa-, IP- ja standardisointipolitiikasta Euroopassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa vastaava johtaja Esa Kaunistola Microsoftilta kertoo, että ICT-alan mahdollistamalle palvelukaupalle on tällä hetkellä monenlaisia esteitä.

Microsoftilla palvelu-otsikon alle voidaan lukea muun muassa pilvipalvelut ja näiden päälle rakentuvat erilaiset tiedon analysointipalvelut.

– Keskeisiä kysymyksiä alalla on esimerkiksi se, että voivatko palveluja tarjoavat yritykset valita vapaasti, missä ne datansa säilyttävät. Käytännössä jotkut maat – esimerkiksi Venäjä ja Kiina – vaativat, että tietynlainen data pitää säilyttää vain näiden valtioiden alueella (”forced localisation”).

– Esimerkiksi liiketaloudellisista syistä datakeskuksia ei voi kuitenkaan perustaa joka paikkaan. Hajautetuissa järjestelmissä toiset palveluntarjoajat eivät pysty edes tarkkaan määrittelemään, missä mikäkin tieto sijaitsee.

Alaa pyritään ohjaamaan myös esimerkiksi sillä, että digitaalisille palveluille tärkeitä rajat ylittäviä tietovirtoja pyritään rajoittamaan muilla kuin asianmukaisilla tietosuojasäännöillä.

– Monet hallitukset ovat äärettömän kekseliäitä pyrkiessään suojelemaan tätäkin teollisuudenalaansa. Viime kädessä protektionistinen lähestymistapa tarkoittaa kuitenkin sitä, että maan kansalaiset ja yritykset eivät saa käyttöönsä kaikkia teknologian tarjoamia uusia mahdollisuuksia, joissa tuote myydään osana digitaalista palvelua.

Kaunistolan mukaan TiSA-sopimuksen neuvottelijapuolet suhtautuvat nyt hieman positiivisemmin digitaalisten palveluiden vapaakauppaan, vaikka paljon on vielä tehtävää. Sopimus luo perustaa muille vapaakauppasopimuksille.

– USA:n ja Euroopan välisen Privacy Shield -sopimuksen solmiminen toivottavasti vauhdittaa myös TiSA-neuvotteluja digitaalisten palveluiden osalta. Ne tulevat paljolti määrittelemään sitä, miten data liikkuu valtioiden välillä tietosuoja­lakeja kunnioittaen.