Parikka – Elämää Eldoradossa
Maanantai
Australian kesä tuoksuu lämpimälle. Pyöräilen töihin. Parempaa aamun avausta ei voisi olla. Ihailen Forrest-kaupunginosan omakotitaloja ja niiden runsaita puutarhoja. Laaja, hyvinvoiva keskiluokka ilmentää australialaisten keskimääräisesti korkeaa elintasoa. Asunnot ovat avaria, maailman isoimpia per henkilö. Kokoa ei ilmoiteta neliömetreissä vaan makuuhuoneiden ja kylpyhuoneiden lukumäärässä. Yleensä niitä on yhtä monta, eikä 4–5 ole ihmettelyn aihe.
Kiireisen päivän – aamu ei kertonut mitä iltapäivä tekee – päätteeksi pyöräilen takaisin kotiin pimeässä. Noteeraan paikalliselle lifestylelle tyypillisen lähiökeskukseni Manukan terassien olevan täynnä. On maanantai ja parlamentti ei istu, mutta ravintolakauppa käy.
Tiistai
Luen aamun lehdet – talouslehti Financial Review’n, Sydney Morning Heraldin ja Murdochin The Australianin. Canberra Times kertoo pääkaupungin uutiset. Financial Review uutisoi hallituksen uusimmista dumppauksenestotoimista.
Australian kauppapoliittisessa historiassa protektionismiin on turvauduttu usein. Pahassa tilanteessa hyvänä konstina on pidetty saaren sulkemista ulkopuoliselta tuonnilta. Se tuo nopeaa helpotusta, mutta tulokset ovat hämärän peitossa.
Legendaaristen pääministerien Bob Hawken ja Paul Keatingin vetämät 80- ja 90-lukujen hallitukset ymmärsivät lopulta, etteivät suojatoimenpiteet johda muuhun kuin taantumiseen. Tullit ja esteet saivat kyytiä, Australiasta tuli vapaakauppias.
Protektionismin henki kuitenkin elää ja nostaa päätään aina välillä. Silloin helpotusta haetaan poppaskonsteista tuottavuuteen ja kilpailukykyyn panostamisen sijasta. Hyvä esimerkki on Melbournen alueen autoteollisuus, joka pysyy pystyssä tekohengityksen voimin. Dumppaus on vanha perinteinen mörkö ja sen kontrolloimiseksi on nyt luotu uusi järjestelmä. Ei kuitenkaan syytä huoleen, WTO:n sääntöjä ei ole rikottu.
Keskiviikko
Saunadiplomatian päivä. Se toimii sittenkin, vaikka perinteiset brittiläiset siveyskäsitykset ovat voimissaan. Täytyy olla varovainen, ketä kutsuu. Saksan, Itävallan, Brasilian ja Chilen Helsingissä palvelleet kollegat ovat saunahulluja. Mukaan liittyy Australian ykkösyliopisto ANU:n investment manager Michael Peel. Usein saunaseurassa on paikallisen ulkoministeriön virkamiehiä tai Australian Capital Territoryn senaattori Gary Humphries, joka on innokas saunamies. Koska on joulu, laitamme päähän tonttulakit. Ulkolämpötila on +30 C.
Lounaaksi pyöräilen kotiin. Vaimoni Päivi saapuu maalaustunneiltaan, joita vetää suomalaisperäinen Christel Charpentier-Lerche. Annoimme uusimman taulun nimeksi ”Happy Leaves”. Se ilmentää hyvin ”aussien” myönteistä elämänasennetta ja identiteettiä.
Australia on kehittymässä uusiin suuntiin, ja erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueen vaikutus maassa kasvaa. ”Made by Britain” -leima laantuu ja selkä kääntyy Euroopalle. Kehitys on hidasta mutta varmaa. Monikulttuurisuuden arvellaan syrjäyttävän pari sataa vuotta dominoineen eurooppalaisuuden. Mutta muuttuuko myös aussien identiteetti? Mielestäni ei. Lähtökohtaisesti rento tapa suhtautua elämään on jatkossakin australialaisten merkittävin panostus maailmankulttuuriin. Monikulttuurisuus kyllä heijastuu monissa asioissa, kuten ruokakulttuurissa, perhejärjestyksessä ja uskonnollisessa kirjossa. Mutta traditiot, koulut, pihapiiri ja ihmisen oma halu kasvattavat jo seuraavan sukupolven sekä sisäisesti että ulospäin pesunkestäväksi aussieksi.
Torstai
Suuntaamme Sydneyyn. Edessä ovat Finland–Australia Chamber of Commercen hallituksen kokous ja Marimekon Sydneyn-liikkeen avajaiset. Pohdin kumpi on mahtavampi, San Francisco vai Sydney. Mahtoiko kapteeni James Cook ymmärtää, mitä tuli tehneeksi avatessaan väylän tähän luonnonsatamaan pari vuosisataa sitten?
Australia on menestystarina. Viimeiset 20 vuotta ovat olleet katkeamatonta talouskasvun juhlaa. Läntisen talousjärjestelmän köhinästä huolimatta se etenee vakaan kolmen prosentin tahtiin, mikä OECD-tasolla on ainutlaatuista. Se tarkoittaa noin 40 miljardin Australian dollarin vuosi-injektiota uutena rahana. Kehityksen selittävät Kiinan ja Intian veto sekä Australian omat ehtymättömät mineraalivarat. Australian Team Finland -toimijat ovatkin arvioineet, että yrityksille, jotka uskaltavat tarttua Australian tarjoamiin mahdollisuuksiin, kyseessä on Eldoradon omainen, kullalla vuoltu lupaus.
Marimekon avajaisissa on kova meno. Näyttäviä ihmisiä, kunnon suomalaista rockia ja Finlandia Vodka Bar. Mika Ihamuotilalla on huipputrendikkäät vaaleanvihreät housut. Minulla on khakia. Facebookissa saan kuitin: ”Juha, nyt meni värivalinta pieleen.” Lupaan korjata virheen ensi kerraksi. Ehkä pinkkiä? Marimekon naapuri Sydneyssä on Louis Vuitton. Eldoradon kutsu on kova.
Perjantai
Olen yhteydessä Canberran EU-delegaation kollegoihin, kuten niin usein. Yhteistyö pelaa, näkemykset ja tieto vaihtavat omistajaa. WTO:ssa ja Dohan-kierroksella Australia on toiminut aktiivisesti multilateraalisen vapaakauppajärjestelmän puolustajana.
Uusin koetinkivi ovat USA-vetoiset Trans-Pacific Partnership (TPP) -neuvottelut. Australialle kyse on suurimman tärkeysluokan asiasta, sen markkina-asemien puolustamisesta ja kehittämisestä Aasian ja Tyynenmeren alueella. Neljäsosa maan ulkomaankaupasta käydään TPP-partnereiden kanssa. Noin 20 prosenttia maatalousviennistä menee TPP-maihin. Sama mittakaava koskee investointeja: vuonna 2011 TPP-jäsenmaat vastasivat kolmanneksesta Australiaan tehdyistä ulkomaisista investoinneista. Australian meren-takaisista investoinneista TPP-alue kattaa puolet. Australia haluaa sopimuksen, mutta ei millä ehdoilla tahansa.
Illalliset EU-delegaation kauppapolitiikka-asiantuntija John Tuckwellin kotona. Mukana myös Pankhurst Wineryn omistaja-pariskunta. Canberra on ihmeellinen kaupunki. Viiniviljelmiä löytyy aivan kaupungin kupeesta. Canberraa alettiin rakentaa keskelle ”bushlandia” tasan sata vuotta sitten. Ensimmäiset viiniviljelmät istutettiin vasta 20–30 vuotta sitten. Jostain syystä hyräilen mielessäni kappaletta ”Singin’ in the Rain”. Sadetta ei näy missään.
Kirjoittaja toimii ministerineuvoksena Suomen Canberran-suurlähetystössä.