Kun peiliin katsominen on aina vaikeaa, niin peruutuspeiliin kurkistamisesta voisi aloittaa. Tämä pesti alkaa olla päätöksessään.
Oli hienoa päästä vuonna 2013 mukaan kauppapolitiikan uuteen nousukauteen. Olin Balilla taputtamassa seisaaltaan kokoussaliin sisään Maailman kauppajärjestö WTO:n pääjohtaja Azevêdoa, joka pitkien yöllisten vääntöjen jälkeen tuli ilmoittamaan sopimuksen syntyneen. Oli saatu aikaan ensimmäinen kaupan vapauttamissopimus sitten WTO:n perustamisen vuonna 1995. Sovittiin kaupan menettelyjen helpottamisesta. Maailmanlaajuisesti 14 prosentin säästö kaupan kuluihin.
Uskoin, että tästä lähtee parempi maailma. Kokeneemmat kollegat toppuuttelivat.
Kaksi vuotta Balin kokouksesta, ja WTO:n Nairobin kokouksessa sovittiin maatalouden vientitukien poistamisesta sekä informaatioteknologiatuotteiden kaupan vapauttamisesta. Miljardien toimi. Oltiin myös pitkällä ympäristöteknologian tuotteiden ja palvelukaupan vapauttamisessa. Ja vaikka oli vaikeaa, niin EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusneuvottelut (TTIP) etenivät.
Sitten tulivat EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen (CETA) ratifiointivaikeudet ja kasvava TTIP-sopimuksen vastaisuus sekä Trumpin vaalivoitto, joka pysäytti monenvälisyyden kuin muuriin.
Tässä kohtaa on pakko uskaltaa kurkistaa peiliin. Me virkamiehet emme aluksi ymmärtäneet investointisuojaan ja sääntelyyn kohdistuvien epäilyjen vakavuutta. Emme olleet tottuneet siihen, että sopimusneuvotteluja käytiin julkisuudessa.
Peruutuspeiliin ilmestyy nyt kauppakomissaari Malmström. Komissiossa reagoitiin nopeasti. Lisättiin rutkasti neuvottelujen avoimuutta neuvottelumandaattien julkistamisesta lähtien. Lisättiin kansalaiskeskustelua. Tuotiin perustelut esiin. Mekin muutuimme mukana.
Avoimuus ja kansalaiskeskusteluun osallistuminen ovat tulleet jäädäkseen kauppapolitiikkaan ja hyvä niin. Yrityksetkin heräsivät tauon jälkeen kauppapoliittiseen vaikuttamiseen.
Olen näinä vuosina päässyt tapaamaan useita kehitysmaiden ministereitä. He ovat halunneet kauppaa avun sijaan. Vapaakauppaa rakennetaan nyt Afrikan maiden välille heidän omilla järjestelyillään.
EU-puolella on puolestaan tuotu keskusteluun työelämän normien tehokkaampi toimeenpano ja ilmastoasioiden huomiointi kauppasopimuksissa.
Virkamies joutuu pohtimaan, kuinka edistää näitä hyviä tavoitteita sopimuksissa ja välttää kaupan tarkoituksellista rajoittamista. Euroopan unionissa ovat protektionistiset ajatukset kasvussa. Kiinan uhan takia ollaan EU-keskusteluun palauttamassa perinteistä teollisuuspolitiikkaa ja vahvoja suojatoimia. Kauppaliberaalien ryhmä on ollut äänimääräänsä vaikutusvaltaisempi, mutta Iso-Britannian EU-eron toteutuessa ja EU-kriittisten ryhmien vahvistuessa Euroopan parlamentissa avoimen talouden ja globalisaation kannattajat ovat ahtaammalla.
Lopuksi vielä katse peiliin. Sieltä näkyy suuri kiitollisuus ulkoministeriön vahvoille kauppapolitiikan osaajille. Ilman heidän tukeaan tästä pestistä ei olisi tullut yhtään mitään. Suuri arvostus näkyy myös siitä, että avoimen ja reilun kaupan merkityksestä vallitsee meillä muuhun maailmaan verrattuna huomattava kansallinen yksituumaisuus. Peilistä näkyy myös tyytyväisyys siitä, että Euroopan unioni on maailman suurin kauppablokki ja että komission toimivalta on kauppapolitiikassa vahva. Kun vielä säilytämme yhtenäisyytemme EU:ssa, niin voimme hyvin kohdata niin Aasian, lännen kuin idänkin.
Mutta nyt katse brexitiin. Peilien aika on myöhemmin.
Kirjoittaja siirtyi suurlähettilääksi Lontooseen