”Uhka riippuu yrityksestä, sillä ne ovat harvoin vaikuttamisyritysten lopullisia kohteita. Kyse on siitä, että elinkeinoelämän kautta avautuu reittejä muihin tahoihin. Yrityksen yhteydet päätöksentekotahoihin tai kriittiseen infrastruktuuriin kasvattavat uhkaa.
Hybridivaikuttajan kolme toimintatapaa ovat fyysinen vaikuttaminen, informaatiovaikuttaminen ja kybervaikuttaminen, mutta yrityksissä yleensä tunnistetaan näistä yksi tapa kerrallaan. Monesti kyse on fyysisestä vaikuttamisesta ja tietojenkalastelusta. Tulevaisuudessa informaatiovaikuttaminen lisääntyy. Internet ja sosiaalinen media tekevät siitä niin helppoa.
Keskusteluissa mennään monesti siinä mielessä vähän harhaan, että puhutaan koko ajan hybridivaikuttamisesta, vaikka usein yritysten kohdalla kyse on ihan vain vaikuttamisesta. Yritykseen voi kohdistua vaikkapa kybervakoilua. Se ei yksinään ole hybridivaikuttamista.
Vaikuttamisen taustalla on yleensä Venäjä tai Kiina. Nykyinen maailmantilanne ei varmasti ole ainakaan vähentänyt vaikuttamisyrityksiä, mutta kaiken kaikkiaan toisen maan asioihin vaikuttaminen on vuosien mittainen prosessi. Venäjä on taatusti Krimin valloituksesta asti miettinyt Ukrainaan hyökkäämisen mahdollisia seurauksia ja pyrkinyt vaikuttamaan niihin jo pidempään.
Vaikuttamisyritysten ehkäisemiseksi yritysten on tärkeää tuntea toimintakenttänsä ja pitää tietoturva kunnossa. Kannattaa myös huomioida rikosturvallisuus. Työntekijöille on hyvä olla kanava, jonka kautta he voivat helposti ilmoittaa epäilyksistään.”
Kirjoittaja on yritysten jatkuvuudenhallintahankkeen johtaja Keskuskauppakamarilla