Venäjän viennin hieman yli viiden prosentin tämänhetkinen osuus Suomen ulkomaankaupasta ei ole historiallisesti ajatellen paljon. Ilkka Salonen ei vähättele nykyisiäkään lukuja, mutta on samoilla linjoilla.
– Kun ottaa huomioon Venäjän markkinoiden koon ja niiden läheisyyden, kauppaluvun pitäisi olla yli kymmenen prosenttia, jos pelkät taloudelliset seikat saisivat sitä määrittää.
Mutta kun eivät määritä. Yrityksiä palvelevien Suomalais-Venäläisen kauppakamarin ja East Office of Finnish Industriesin hallitusten puheenjohtaja Ilkka Salosen mukaan Krimin valtaus oli selkeä murrosvaihe.
– Tunnelma muuttui sekä maan sisällä että ulkoapäin nopeasti. Pari vuotta oli hankalaa aikaa. Nyt uusiin realiteetteihin on totuttu. Dialogi ei ole yhtä hauskaa kuin aiemmin, mutta bisnestä tehdään niissä oloissa missä nyt ollaan, Salonen kuvailee.
Hänen mukaansa viime syksystä alkaen yrityksillä on ollut hieman positiivisempi näkemys Venäjän markkinoista. Tämä näkyy jo Venäjän-kaupan barometrissakin.
– Samanlainen tuntuma tulee esiin venäläisten kanssa puhuessa. Mutta nämä ovat hyvin hetkeen sidottuja lausumia, huomenna maailma voi näyttää toisenlaiselta, Salonen sanoo keskustelussa, joka käytiin ennen kuin pelot koronaviruksen leviämisestä synkensivät näkymiä kaikkialla maailmassa.
Orastavaa optimismia
Syy positiivisuuteen on seurausta useasta asiasta. Venäjän talouskehitys on pitkälti riippuvaista öljyn, kaasun sekä maasta kaivettavien raaka-aineiden hinnasta. Hinnat ovat pysyneet viime vuodet Venäjän silmin katsottuna kohtuullisella tasolla. Sen ansiosta maan valuuttavaranto on kasvanut voimakkaasti. Kansallisen hyvinvoinnin rahaston osuus bruttokansantuotteesta on jo ylittänyt sille asetetun tavoitetason.
Maan talous on sopeutunut tilanteeseen, jonka Krimin valtauksesta langetetut sanktiot ovat aiheuttaneet. Hallituksen vaihdos on luonut uskoa siihen, että rahankäyttö kasvua vauhdittaviin kansallisiin projekteihin olisi tänä vuonna voimallisempaa.
– Korot ovat tulleet alaspäin ja ruplan kurssi on ollut vakaa. Vakaus luo mielikuvan ennustettavuudesta. Pienet myönteiset signaalit ovat aikaansaaneet varovaisen optimismin. Ei kukaan silti vielä samppanjapulloja ole poksautellut.
Venäjän vaihtotase on positiivinen, mikä tarkoittaa, että maassa säästetään enemmän kuin investoidaan.
– Se ei Venäjän dynamiikkaa ajatellen ole hyvä asia. Pääomapako ei kuitenkaan ole enää yhtä iso ongelma kuin vielä muutamia vuosia sitten, Salonen kertoo.
Panostuksia tarvittaisiin, mutta Maailman talousfoorumin arvioiden mukaan yritysten haluja investoida Venäjälle heikentää se, että maan instituutioiden, etenkin oikeusjärjestelmän ja median vapaudessa toimia on suuria puutteita.
– Nämä tekijät vaikuttavat sekä venäläisten että ulkomaisten halukkuuteen riskeerata rahojaan. Investoijat ovat samanlaisia riippumatta passista. Ne hakevat vakautta ja tuottoja.
Kansainvälinen valuuttarahasto on arvioinut, että Venäjän bruttokansantuote on talouspakotteiden vaikutuksista noin puoli prosenttia pienempi. Vaikutus voi Salosen mukaan olla voimakkaampi sitä kautta, että Venäjällä koetaan laajasti, että heidät eristetään. Se tunne vaikuttaa myös venäläisten omaan haluun eristäytyä ulkomaailmasta.
– Se johtaa ajatukseen, että jo kansallisen turvallisuuden takia Venäjän täytyy tuottaa kaikki itse mitä se kuluttaa. Se on päinvastaista verrattuna globaaliin kehitykseen, eikä varmasti kaikkein tehokkainta.
Venäjän asettamat vastapakotteet näkyvät myös suomalaisyrityksissä, etenkin elintarvikealalla.
– Niillä on ollut dramaattinen vaikutus myös Venäjän omaan elintarviketeollisuuteen. Siihen on investoitu ja tuotteiden laatu on parantunut. Luulen, että Venäjällä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole vastapakotteista pahoillaan.
Mistä löytyvät muutosvoimat?
Venäjästä puhuminen menee helposti ongelmien ja uhkien luettelemiseksi. Ilkka Salonen sanoo, että sisältäpäin näkymä on erilainen.
– Kun olet Venäjällä maan sisällä ja työskentelet siinä taloudessa, ongelmista huolimatta se vain toimii. Siellä on oma tapansa hoitaa asioita ja siitä voi olla montaa mieltä. Mutta kyllä siellä joka aamu ihmiset heräävät ja menevät töihin.
Entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs René Nyberg on esittänyt kirjassaan Patriarkkoja ja oligarkkeja näkemyksensä Venäjän kehityksen eteenpäin vievistä voimista.
”Olen enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä, että nimenomaan talouselämän johto, oligarkit, ovat tämän maan tärkein muutosvoima. Heidän bisnestarpeensa pakottaa maan modernisoitumaan ja muuttumaan”, Nyberg kirjoittaa.
Ilkka Salonen ei täysin allekirjoita Nybergin ajatusta. Hän perustelee käsitystään sillä, että koska maan talous perustuu paljolti raaka-aineiden tuotantoon, hyviä tuottoja saa ilman uudistuksia.
– Yrityksissä intressi siihen, että asiat muuttuisivat, ei ole kovin korkea, koska tuloksen määrittää pitkälti maailmanmarkkinahinnat ja valuuttakurssi. Jos hikeä vuodattamalla saisi vähän paremman tuoton, olisiko se sen arvoista.
Vaikka talouseliitiltä uudistushalua ei löytyisikään, se ei tarkoita kaikenkattavaa takaperoisuutta.
– Oligarkit ovat ammattitaitoisia ja fiksuja bisnesmiehiä. Toki he omissa yrityksissään ottavat helpot voitot pois esimerkiksi hankkimalla uutta teknologiaa.
Ilman muutosajureita maa ei kuitenkaan Salosen mukaan ole. Viimeistään vuonna 2024 tapahtuu jotain, kun Putinin nykyinen presidenttikausi päättyy.
Muutoksia tulee myös sitä kautta, että nuorempia ihmisiä astuu koko ajan tärkeisiin asemiin. Salonen uskoo, että yhtä lailla Venäjällä kuin monissa muissakin maissa ilmastonmuutos ajaa miettimään asioita uudella tavalla. Myös digitalisaatio ja tekoäly muuttavat totuttua.
– Joskus tulee esiin näköharha, että Venäjällä muutokset tapahtuisivat jotenkin eristäytyneesti muun maailman kehityksestä. Monet ilmiöt ovat samoja mitä muuallakin maailmassa.
Konkareiden harveneva joukko
Ainakin politiikan puolella puhutaan, että Suomella on erityistietämystä ja osaamista Venäjästä. Onko talouden puolella vastaavaa olemassa?
– Monilla suomalaisyrityksillä on pitkä historia Venäjän markkinoilla, ja ne ovat pärjänneet kohtuullisen hyvin. Onko se erityisosaamista, sitä en osaa arvioida.
Salonen on kuitenkin havainnut kehityssuunnan, joka ei ainakaan kasvata Venäjä-osaamista. Hänen kaltaisiaan suomalaisia, jotka ovat eläneet pitkään systeemin sisällä, on koko ajan vähemmän.
– Venäjä ei enää näyttäydy nuorille niin houkuttelevana markkinana hankkia elämänkokemusta kuin mitä se oli 1990-luvulla.
Ilkka Salonen pistää pitkälti sattuman varaan, että hänelle elämänkokemusta Venäjältä on karttunut. Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun hän valitsi koulussa opiskelukieleksi venäjän. Ensimmäisen kerran hän muutti Moskovaan vuonna 1985 vetämään Kansallis-Osake-Pankin edustustoa.
Sen jälkeen johtotehtäviä on ollut muun muassa International Moscow Bankissa, Sberbankissa ja Uralsib-pankissa. Vuonna 2015 hän palasi Suomeen, mutta nykyisetkin tehtävät East Officen sekä Suomalais-Venäläisen kauppakamarin hallitusten puheenjohtajina sekä Credit Bank of Moscowin hallitusjäsenyys vievät Venäjälle lukuisia kertoja vuodessa.
Minkälaisen jäljen Venäjä on jättänyt?
– On se varmasti jättänyt lähtemättömän jäljen sieluuni. Esimerkiksi ajan käsite on muuttunut. En jaksa ymmärtää sitä, että ihannoidaan kuinka päätösten pitäisi aina tulla nopeasti, eikä pohdita mikä on päätösten laatu. Ehkä tämä venäläinen toisaalta–toisaalta-ajattelu on tarttunut.
Ja kuin todistaakseen sanansa Salonen jää pohtimaan, että ehkä hänellä onkin jo lähtökohtaisesti ollut nuo mainitsemansa ominaisuudet ja juuri niiden ansiosta hän on viihtynyt Venäjällä niin hyvin.
Hyvät voivat menestyä
Yhden näkökulman venäläiseen ajatteluun ja toimintamalleihin on antanut tasavallan presidentti Sauli Niinistö, kun hän on puheessaan toistanut venäläisen sananlaskun: ”Kasakka ottaa sen mikä on huonosti kiinni”. Tämän perään hän jatkoi:
”Tätä epäilemättä kokemukseen perustuvaa huushollinpito-oppia kannattaa kuunnella. On pidettävä huolta asioista, on pidettävä kiinni. Ellei pidä, voi alkaa tapahtua. Tämä koskee kaikkea, turvallisuudesta talouteen.”
Moni YYA-ajan kokenut saattoi tuollaisia kuullessaan höristellä korviaan. Ilkka Salonen sanoo ymmärtävänsä presidentin viestin ja soveltaa tulkintansa koskemaan yritysmaailmaa.
– Venäjä ei ole markkina, jonne yrityksen kannattaa lähteä harjoittelemaan. Pitää olla hyvin valmistautunut ja kannattaa katsoa kaikki sopimukset tarkasti. Kun osoittaa, että on tehnyt kotiläksynsä hyvin ja osaa asiansa, saa vastapuolen kunnioituksen.
Nämäkään opit eivät vielä takaa tasaista matkaa.
– Venäjän rajan yli meneville pk-yrityksille kauppakamari on selkänoja, johon ne voivat tukeutua, kun siellä tulee töyssy vastaan. Ja Venäjällä niitä tuppaa tulemaan, Salonen tietää.
Kielipuoli kaupantekijä
Vuonna 1985 Ilkka Salonen oli vasta ensimmäisiä päiviään töissä Moskovassa Kansallis-Osake-Pankin edustustossa, kun asiakas pyysi häntä mukaan neuvotteluihin sijaistamaan sairastunutta tulkkia.
– Sanoin, etten osaa vielä mitään ja että minun venäjän kielen taitoni on hyvin rajoittunutta. Asiakas kuitenkin sanoi, että tule vaan mukaan.
Kun kerran niin kovasti pyydettiin, Ilkka Salonen taipui ja meni neuvotteluihin. Eväät eivät olleet kovin vahvat.
– Osasin sanoa skidka, joka tarkoittaa alennus ja muutaman muun fraasin, hän muistelee.
Tapaamisessa osoittautui, että asiat oli neuvoteltu jo hyvin pitkälle ja keskusteluja käytiin vain viimeisestä alennusprosentista. Siinä Salosen kielitaito osui kohdalleen.
– Minun tulkkaukseni oli kyllä suoraviivaista. Ensin venäläinen puhui hyvin pitkään ja käänsin sen lopulta sitten asiakkaalle niin, että ”se haluaa kymmenen prosenttia alennusta”. Sitten vuorostaan asiakas vastasi pitkästi.
Sen minä käänsin venäläiselle: ”ei se anna”.
Neuvottelujen lopputulos oli, että osapuolet löivät kättä päälle ja kaupat syntyivät.
Kuka?
Ilkka Salonen
Tehtävä?
East Officen hallituksen pj.
Suomalais-Venäläisen kauppakamarin hallituksen pj.
Perhe?
Naimisissa, kaksi aikuista lasta.
Harrastukset?
Viinin juonti, sikarin poltto ja kirjojen lukeminen.