23.3.2026 Kauppapolitiikka Eurooppa

Puolijohteiden valmistusta Eurooppaan 

Riippuvuus muualta tuotavista puolijohteista herättää huolta. Eurooppalaisen tuotannon kasvattaminen edellyttää omaa kysyntää.

Pekka Vänttinen Maxx-Studio / Shutterstock

Syksyllä 2025 Hollanti käytännössä kansallisti Nijmegenissä sijaitsevan puolijohdevalmistajan Nexperian. Yhtiön omistajan, kiinalaisen Wingtech Technologyn ja sen pääjohtajan epäiltiin vuotavan teknistä osaamista toiseen yritykseen ja vaarantavan Hollannin ja Euroopan turvallisuuden. 

Peking ärsyyntyi ja iski takaisin. 

Nexperian logistiikassa Euroopassa valmistetut puolijohteet viimeistellään Kiinassa, minkä jälkeen ne lähetetään niistä riippuvaiselle autoteollisuudelle. Kiistan seurauksena yhtiö ilmoitti, että toimituksia ei voidakaan taata. Euroopan auto­jätit ovat joutuneet osin poikkeusjärjestelyihin. 

Kiista odottaa ratkaisua. Helmikuussa Wingtech hävisi oikeudessa kanteensa saada Nexperia takaisin haltuunsa. Episodi on viimein paljastanut mantereen riippuvuuden niin idän kuin lännen huipputeknologiasta.  

Historia on pitkä ja kotikutoinen. 

– Yhdysvalloissa puolijohdeteollisuus kehittyi paljolti puolustusvoimien tarpeista. Tärkeämpää oli toimintakyky kuin hinta. Euroopassa taas keskityttiin kuluttajaelektroniikkaan, vaikka pesukoneisiin. Siruja on ostettu sieltä mistä on halvimmalla saatu – käytännössä Aasiasta, kertoo Jari Kinaret, Chips JU:n (Joint Undertaking) toimitusjohtaja. 

Euroopan asema puolijohteiden maailmassa ei kuitenkaan ole aivan alisteinen.  

– Teknologisesti emme ole jäljessä, yksikään maailman korkean tason teknologiaa valmistavista puolijohdetehtaista ei toimisi ilman Eurooppaa. Tärkein komponentti on litografialaite. Sillä on vain yksi toimittaja, ASML Eindhovenin lähellä, painottaa Kinaret. 

Myöskään kriittisten raaka-aineiden saatavuusongelmia ei tarvitse suurennella. Kinaretin mukaan tärkeät maametallit eivät ole niin harvinaisia kuin annetaan ymmärtää ja nykyään elektroniikkateollisuus käyttää lähes kaikkia alkuaineita. Olennaisesta piistä ei tule pulaa, hiekkaa riittää. 

– Kiina tosin sattuu olemaan oikealla geologisella alueella. Joitain vientirajoituksia maa on asettanut osalle mineraaleista. Mutta minun korviini ei niistä ole kuulunut huomattavaa haittaa. Tilanne voi toki muuttua.  

Chips JU paljon vartijana 

Vuonna 2023 hyväksytyn Euroopan unionin Chips Actin tavoitteena on kaksinkertaistaa Euroopan osuus maailman puolijohteiden tuotannossa pariinkymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Rahaa on varattu 43 miljardia euroa, josta noin 2,8 miljoonaa Chips JU:lle Chips Actin ensimmäisen pilarin toteuttamiseen. 

Keskeinen rooli asiassa on annettu yrityksen lailla toimivalle Chips JU:lle. Jäseninä ovat EU:n komissio ja jäsenmaat sekä kuusi muuta eurooppalaista maata ja maanosan teollisuus. Tätä EU:n täsmäasetta puolijohteiden kehityksessä johtaa kolmatta vuotta oululaislähtöinen Jari Kinaret. 

Takanaan hänellä on pitkä akateeminen tutkijaura. MIT:ssa fysiikan alueelta väitellyt Kinaret on muun muassa vetänyt miljardin euron grafeenin tutkimushanketta ja on toiminut vuodesta 1995 alkaen Göteborgin Chalmersin yliopiston professorina, josta on nyt virkavapaalla. 

Nyt hän istuu pöydän toisella puolella, rahojen jakajana. Sitä jaetaan hakemusten perusteella. 

– Kun laitamme yhden euron EU-rahaa, niin vaadimme, että jäsenmaa tai jokin kuudesta assosioituneesta maasta laittaa myös euron ja hankkeeseen osallistuvat 0–2 euroa, valottaa Kinaret. 

Tutkimus- ja innovaatioprojektien ohella Chips JU rahoittaa ja rakentaa puolijohteiden eri alueisiin keskittyviä pilottilinjoja, joita on viisi eri puolilla Eurooppaa. Suomen VTT on ainoana laitoksena osallisena kaikissa linjoissa. Suomalaisia osaamisalueita ovat erityisesti fotoniikka, 6G-teknologia ja niin sanottu pakkaaminen. 

Puolimatkan krouvit matkalla markkinoille 

Kinaretin mukaan pilottilinjat ovat ikään kuin puolimatkan krouveja. 

– On Euroopan vahvuus, että meillä on paljon VTT:n kaltaisia rakennelmia, jotka eivät ole yrityksiä eivätkä yliopistoja, vaan siinä välissä. Niissä siirretään osaamista yliopistotasolta yritystasolle, kehitetään sitä kuinka tehdään teollisessa skaalassa ja edetään taloudellisesti kannattavalle tasolle. 

Siihen, että Eurooppa valmistaisi neljän vuoden päästä 20 prosenttia maailman puolijohteista Kinaret ei usko.  

– Yhdysvalloilla, Kiinalla, Japanilla, Singaporella ja Korealla on omat Chips Actinsa. Ne juoksevat yhtä kovaa kuin me. Menemme silti eteenpäin, ehkä vähän ripeämmin kuin jotkut kilpailijoista.  

Eurooppalaisen tuotannon lisääminen ja teknologinen suvereniteetti ovat kauniita iskulauseita. Mutta itseisarvoisina niissä voi piillä suden­kuoppa. 

– Riippumattomuus on utopiaa. Ideana on pikemminkin keskinäisriippuvuus – verkko, jossa siruilla on useampia toimittajia. Vaatimus paikallisesti valmistetusta tavarasta on vaarallinen. Laatuvaatimukset eivät saa sen takia tipahtaa, Kinaret varoittaa. 

Tähän asti on keskitytty ekosysteemin luomiseen, tarjontaan. Nyt edellytyksinä investoinneille puolijohteille olisi luotava markkinat, kysyntää. Korkeimman teknologian osalta haasteena on löytää asiakkaaksi yritys, joka katsoisi tarpeelliseksi satsata eurooppalaiseen puolijohdetehtaaseen. 

Yhtenäisemmät ja suuremmat pääomamarkkinat auttaisivat, varsinkin kun valtiot eivät voi mielin määrin avittaa. Kiinassa valtiontuet ovat ratkaisu, Euroopassa ongelma, vaikka erityisjärjestelyillä subventiorajoituksia voidaan lieventää. 

Euroopan suurin asiakas on toistaiseksi autoteollisuus, jolle menee noin 35 prosenttia puolijohteista. Mutta se ei tarvitse aivan viimeisintä siruteknologiaa, viitisen vuotta vanhakin kelpaa. Sota nostaa kysyntää, mutta pysyväistä se ei ole, eivätkä volyymit ole kovin suuria. 

Tarvittaisiin pitkäaikaisia ankkuriasiakkaita. Tekoäly saattaa tulla avuksi. 

– Tekoälydatakeskukset tarvitsevat korkeinta teknologiaa. Nyt ne käyttävät eniten amerikkalaisia, Taiwanissa valmistettuja Nvidian piirejä. Jos eurooppalaiset datakeskukset ostaisivat Euroopassa valmistettuja piirejä, meillä olisi hyvä business case, visioi Kinaret. 

Teollisuuden ratkaisu ja resepti on ytimekäs: vähemmän sääntelyä ja enemmän strategiaa. 

– Olemme yrittäneet luoda yhteismarkkinoita sääntelyllä. Tarkoituksena on ollut poistaa maiden välisiä esteitä. Mutta nyt meillä on päällekkäistä ja eri tavoin sovellettua regulaatiota kahdessakymmenessäseitsemässä maassa. Niiden kustannukset yrityksille ovat arviolta 500 miljardia vuodessa, toteaa Digital Europen pääjohtaja Cecilia Bonefeld-Dahl. 

Digital Europen pääjohtaja Cecilia Bonefeld-Dahl.

Digital Europe on eurooppalainen, maailman laajin, IT-alan ja teknologiateollisuuden etujärjestö, jolla on järjestö- ja yritysjäseniä 35 maassa. Suomesta jäsenenä on muiden muassa Teknologiateollisuus ry. 

Bonefeld-Dahlin mukaan EU:n mieltäminen vain regulaatio- ja rahanjakokoneena on lopetettava. 

– Yhdessä teollisuuden kanssa Euroopan on katsottava, millä alueilla se on haavoittuvainen ja millaisia puolijohteita tarvitaan. Sen analyysin jälkeen on luotava sektorikohtainen investointi­strategia – edeten aina maantieteelliselle tasolle, kiteyttää Bonefeld-Dahl. 

Mitä tekee komissio? 

Nähtäväksi jää, kuinka syvälle tähän suuntaan etenee EU:n pääsiäisen tienoilla esiteltävä toinen Chips Act. Ehdotusta seuraavista sisältöneuvotteluista odotetaan pitkiä. Allekirjoituksiin voi vierähtää vuosi. Mitä Act 2:sta tiedetään nyt? 

– Ymmärtääkseni tavoitteita on kaksi. Komissio haluaa varmistua, että sillä on tilannekuva ja kyky reagoida toimitushaasteisiin ja huoltovarmuuskysymyksiin. Nyt lienee tulossa tiedonsaannin tehostamiseen liittyviä velvoitteita, arvelee Suomen EU-edustustossa TKI-erityisasiantuntija Niina Nurkkala. 

Nurkkala olettaa kirjauksiin sisältyvän myös ’keppimäisyyttä’, diversifioinnin ukaasia. Esimerkiksi autonvalmistaja ei voisi nojautua vain yhteen sirutoimittajaan. Pilottilinjoja työstetään, mutta isona tavoitteena korostettaneen etenemistä testauksista tuotantoihin. 

Sillä teemalla teollisuuskin nyt komissiota lobbaa.  

– Jos emme onnistu Chips Actin kaltaisilla poliittisilla toimilla yhdistämään Eurooppaa ja luomaan tarjonnalle kysyntää, emme kykene kilpailemaan globaalisti. Kuinka koordinoida ja priorisoida investointeja EU:n tasolla, eikä yksittäisinä, teollisuuttaan subventoivina valtioina – siitä nyt puhumme komission kanssa, sanoo Digital Europen sisämarkkinoista ja digitaalisesta kilpailukyvystä vastaava apulaisjohtaja Fabian Bohnenberger.