Kirja-arvio: Koneita ja ihmisiä - Wärtsilä-konsernin koettu historia.

Yrityshistoriikit ovat vaikea laji. Usein toimeksiantaja, eli yritys, jota historiikki koskee, haluaa vaikuttaa lopputulokseen tavalla, joka yliarvioi yrityksen yhteiskunnallista merkitystä ja vähättelee tehtyjä virheitä ja ristiriitoja.

Wärtsilän tapauksessa ei ole pelkoa siitä, että yrityksen yhteiskunnallista merkitystä olisi tarve keinotekoisesti korostaa. Se on 185-vuotisen historiansa aikana ollut merkittävässä asemassa Suomen teollistumisessa, idänkaupassa ja asteittaisessa kansainvälistymisessä. Tuotekehitystä on tehty välillä pelle peloton -mentaliteetilla ja painopiste on muuttunut tavaran tuottamisesta palveluihin ja kokonaisratkaisuihin. Kun mukaan otetaan vielä kuvaus idänkaupan ja sen loppumisen merkityksestä yritykselle, Wärtsilän tarina kertoo suomalaisen elinkeinoelämän ja yhteiskunnan muuttumisesta yleisemminkin.

Se, että kirja ei käsittele Wärtsilän koko pitkää historiaa, vaan viimeisintä viittä vuosikymmentä tuo hyvää fokusta ja korostaa tuona aikana tapahtunutta voimakasta yhteiskunnallista ja taloudellista murrosta. Koneita ja ihmisiä -kirjan tulokulmaksi on valittu se, että wärtsiläläisten ja yrityksen kanssa tekemisissä olleiden ihmisten on annettu aika vapaasti kertoa asioista omasta näkökulmastaan. Kerrontatapa on perusteltu ja toimiva, sillä yksilötason kuvaukset tekevät yrityksen vaiheista konkreettisempia ja lähestyttävämpiä. Vaikka kirjan nimi vie ajatukset Steinbeckiin, mitään kovin viiltävää yhteiskunta-analyysia siltä on kuitenkaan turha odottaa. Sen sijaan saadaan teemoittain ja ajanjaksoittain etenevä teos, jota ei välttämättä tarvitse lukea kannesta kanteen, jos vain tietyt Wärtsilän vaiheet sattuvat kiinnostamaan.

Tämä rakenteellinen ratkaisu on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Yksittäisistä teemoista lähtevä käsittelytapa jättää toivomaan sekä syvällisempää että laajempaa analyysia. Ottaen huomioon yrityksen vaiherikkaan historian tämä olisi tosin edellyttänyt moninkertaista sivumäärää, joka olisi puolestaan karsinut osan lukijakunnasta. Kirja pääsee varsinaisesti käyntiin käsitellessään Venäjän-kauppaa sekä Wärtsilä meriteollisuuden viimeisiä vaiheita.

Erityisesti jälkimmäisen osalta asianosaiset päästetään sensuroimattomasti ääneen ja viimeistään siinä vaiheessa tulee selväksi, että firma on antanut kirjoittajille melko vapaat kädet kirjoittaa kiistanalaisistakin asioista. Tämä on lukijalle palkitsevaa.

Erityisen herkullinen on kuvaus Meriteollisuuden toimitusjohtajan Pekka Laineen ja Ministeri Ilkka Suomisen kesäisestä tapaamisesta, jossa lasissa oli hyvää mallasviskiä ja keskusteltavana Meriteollisuuden parin miljardin pelastuspaketti. Useaan otteeseen tulee mieleen ”niin, näinhän tämä meni” ja melkein yhtä usein ”näinkö tämä menikin?” Vastapainoksi kirjassa on myös hieman yksitoikkoisempaa kerrontaa, mutta kuten sanottu, ne voi aina jättää pintapuolisemmalle tutustumiselle.

Wärtsilä on niin merkittävä yritys, että se ansaitsee ehdottomasti kattavammankin historiikin. Ehkä sellainen saadaan 200-vuotisjuhlien kunniaksi. Sillä välin Koneita ja ihmisiä on hyvä välitilinpäätös tärkeän suomalaisyrityksen värikkäästä taipaleesta osana Suomen nousua maailman vauraimpien valtioiden joukkoon viimeisen puolen vuosisadan aikana.

Ilkka Saarinen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Ari Rytsy</span></span>15.06.2020

Luetuimmat