Ruotsi haluaa lisätä kauppasopimuksia EU-puheenjohtajana
Ruotsi aloitti EU:n puheenjohtajamaana vuoden vaihteessa. Maan ulkoministeriön kauppaosaston johtaja Per-Arne Hjelmborn painottaa, että EU:n on tärkeää laajentaa kauppasopimusten verkostoa.
Millaisia asioita olette nostaneet erityisen tärkeiksi?
Akuutein asia on auttaa Ukrainaa ja tukea maan jälleenrakentamista. Siihen kuuluu kaupankäynnin tuki, väliaikaisen tullivapauden jatkaminen – myös polkumyyntitullien – sekä Ukrainan EU-jäsenyyden edistäminen.
Mitä muuta haluatte nostaa esille kauppapolitiikassa?
Agendamme kärjessä on Euroopan kilpailukyvyn parantaminen. 85 prosenttia maailman talouskasvusta syntyy EU:n ulkopuolella, mihin pitää reagoida. Toinen tavoite on edistää vapaakauppaa.
Onko tiedossa uusia kauppasopimusneuvotteluja?
Haluamme käydä neuvotteluja ainakin Indonesian, Intian ja Australian kanssa. Uuden-Seelannin kanssa on jo neuvoteltu, toivottavasti pääsemme allekirjoittamaan vapaakauppasopimuksen puheenjohtajakaudellamme.
Millaisia asioita aiotte korostaa kauppasuhteissa Yhdysvaltojen kanssa?
Agendamme kärkisijoille kuuluu transatlanttisten siteiden kehittäminen. Meillä on jo olemassa EU:n vastaus Yhdysvaltojen valmistelemaan inflaation vähentämispakettiin (IRA). EU:n vastine on niin sanottu vihreän kehityksen ohjelma. Osa tästä on kauppaa, osa pikemminkin finanssi- ja teollisuuspolitiikkaa. Valtavilla teollisuustuilla ei lisätä kilpailukykyä. Jos teollisuuden tukia pidetään tärkeinä, ne pitää kohdentaa ja aikatauluttaa tarkasti. Olemme aika lailla samoilla linjoilla Suomen kanssa.
Onko digitalisaatio kärkiteemojen listallanne?
Kyllä on. Tavoitteenamme on kestävän digitaalisen siirtymän edistäminen. Lisäksi tavoittelemme Maailman kauppajärjestö WTO:n uudistamista.
Miksi päädyitte juuri noihin kärkitavoitteisiin?
Nämä edellä kertomani tavoitteet olivat mukana jo trio-ohjelmassa, kolmen perättäisen puheenjohtajamaan, Ranskan, Tšekin ja Ruotsin, yhteisellä agendalla. Joitakin viilauksia olemme toki tehneet, esimerkiksi korostamme hieman enemmän vapaakauppakysymystä. Olosuhteet ovat nyt otolliset, sillä yhä useammat maat tunnustavat uusien vientimarkkinoiden avaamisen tärkeyden. Samaan aikaan edistämme tuontia. Tämä auttaa myös, jos syntyy uusi kansainvälinen kriisi. Mitä useampia maita kauppakumppaneina, sitä enemmän yrityksiä, joilta voimme hankkia keskeisiä tuotteita. Jokaisella maalla on velvollisuus luoda alusta yritysten toiminnalle. Kauppapolitiikassa on tietysti aina haasteita, mutta ne täytyy pystyä hoitamaan. Saimme esimerkiksi kauppasopimusneuvottelut päätökseen Mercosurin (Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay) kanssa jo vuonna 2019. Nyt neuvottelutulos täytyy muokata sopimukseksi, joka hyödyttää eurooppalaista teollisuutta.
Et ole maininnut sanallakaan Kiinaa.
En, Kiina ei ole prioriteettilistalla. Tietysti Kiina on meille erittäin tärkeä kumppani. Monien maiden kauppapolitiikka Kiinan kanssa kehittyy terveellä tavalla, mutta meillä käsiteltävinä ovat oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kysymykset sekä Taiwanin tilanne. Kaupankäynnin ja investointien yhtenä perustana Kiinan kanssa piti olla CAI, Comprehensive Agreement on Investment. Neuvottelut jäädytettiin, kun Xinjiangin ihmisoikeustilanne nousi esiin. Pakotteita jaeltiin kumpaankin suuntaan. En näe tilanteen parantuneen niin, että pakotteita voisi purkaa. Parlamentissa ei näytä olevan minkäänlaista liikettä siihen suuntaan. Tarvitsemme toki keskusteluyhteyden Kiinan kanssa, ja terveen kauppapolitiikan luominen on tärkeää molemmille. Yhdysvallat suhtautuu Kiinaan omalla tavallaan, Euroopassa me muodostamme oman näkemyksemme. Uskon kuitenkin, että kaikki osapuolet ymmärtävät kysymyksen monimutkaisuuden.
Mitä puolen vuoden aikana on realistista saada aikaan?
Kyllä, strateginen kärsivällisyys on hyväksi. Vuosi sitten kollegamme olivat tehneet erinomaisia suunnitelmia, ja heillä oli hienoja ajatuksia edistää asioita – ja sitten naapurissa syttyi sota. Kaikki suunnitelmat täytyi miettiä uudestaan. Helmikuussa Turkin ja Syyrian maanjäristys muutti ulkopolitiikan painotuksia. Kauppapolitiikassa myllerrykset ja geopoliittiset jännitteet ovat itse asiassa auttaneet meitä omalla tavallaan edistämään vapaakauppa-agendaa. Jäsenvaltioilla on yhteinen käsitys siitä, että tarvitsemme lisää liittolaisia. Meidän täytyy vahvistaa Euroopan resilienssiä, ja paras keino siihen on laajentaa kansainvälisten kauppasopimusten verkostoa.