Rusi – Vahva eurooppalainen talous
Sveitsin vahva asema yhtenä suurista finanssikeskuksista on herättänyt viime aikoina sekä arvostusta että kritiikkiä. Sveitsin suurpankit ovat ryhtyneet reformoimaan pankkitoimintojaan sekä toteuttamaan niin sanottua ”valkoisen rahan” strategiaa. EU:ssa Sveitsiä puolestaan on arvosteltu pyrkimyksistä kerätä ”rusinat pullasta”. Tämän syytöksen Sveitsin hallitus on torjunut ja tarjonnut EU:lle ehdotuksen suhteiden kehittämisestä; Sveitsin kohtalohan on kaikessa olennaisessa sidoksissa Eurooppaan, ehkä paljon selvemmin kuin asian laita on Norjan kohdalla.
Sveitsin kansa torjui niukasti ETA-jäsenyyden vuonna 1992, minkä seurauksena maan EU-jäsenyys-hakemus jäädytettiin. Kansanäänestyksen jälkeen Sveitsi oli eräänlaisessa eksistenssikriisissä. Vuonna 1994 Sveitsi ja EU palasivat neuvottelupöytiin, ja yhteisymmärrys kahdenvälisistä sopimuksista saavutettiin suhteellisen nopeasti. Euroopan unionilla oli yksi ehto: jotta sektorikohtaisista sopimuksista päästäisiin neuvottelemaan, tuli Sveitsin ensin hyväksyä vapaata liikkumista koskeva sopimus. Tänään kahdenvälisiä sopimuksia on jo noin 120.
Sveitsin talous ajautui 1990-luvun puolivälissä stagnaatioon. Talouden kääntämiseksi kasvu-uralle tarvittiin rakenteiden reformeja etenkin työmarkkinoilla. Lisäksi valtiontalouden velkaantumiselle asetettiin rajat vuoden 2001 kansanäänestyksessä, jossa perustuslakiin kirjattiin niin sanottu velkajarru. Vaikka EU:ssa luotiin yhteinen valuutta, frangi oli edelleen jopa aiempaa houkuttelevampi reservi-valuutta.
Useimmat Sveitsiin lähtötasoltaan verrattavat maat ovat menettäneet viime vuosina asemiaan, eivätkä vain velkakriisin seurauksena. Sveitsi on Suomen lailla ulkomaankaupasta ja viennistä vahvasti riippuvainen kansantalous. Vaikka Sveitsi on jäänyt EU:n ulkopuolelle, on se hyödyntänyt globalisaatiota taitavasti.
Maahanmuutto on ollut samanlainen talouden moottori kuin Yhdysvalloissa; väestön ikärakenne on pysynyt tasapainossa ja turvannut huoltosuhteen myös tulevaisuudessa. EU:n kanssa solmitut kahdenväliset sopimukset ovat taanneet molemminpuolisen hyödyn integraatiosta.
Sveitsissä asuu tai työskentelee 1,2 miljoonaa EU-maiden kansalaista. Viennistä 65 prosenttia suuntautuu EU-alueelle, ja Sveitsi on EU:n neljänneksi tärkein kauppakumppani. Vuonna 2012 Sveitsiin muutti 73 000 ulkomaalaista, joista 12 prosenttia tuli uusista EU-maista ja 62 prosenttia vanhoista jäsenmaista. EU:n ulkopuolelta tulleita muuttajia oli alle kolmannes.
Sveitsissä toimivat vahvat yritykset eivät hae kohteita investoinneille vain nousevilta markkinoilta vaan myös lähempää. Sveitsi on EU:n alueella suuri investoija. Hyvän esimerkin tarjoaa Puola, minne sveitsiläiset yritykset ovat investoineet viimeisen kymmenen vuoden aikana noin kuusi miljardia frangia, eivätkä investointihanat ole vielä kiinni. Puola on sillanpääasema sveitsiläisille suur- ja kasvuyrityksille myös Venäjän ja Ukrainan markkinoille.
Suomen on vakuutettava kansainväliset investoijat aiempaa paremmin siitä, että Suomi on taloudellisesti ja poliittisesti vakaa investointikohde, josta on myös lyhyt matka etenkin Venäjän markkinoille ja arktiselle alueelle.