Säästöt sulkevat ovia

Ulkoasiainhallinnon edustustoverkko tekee Finpron toimitusjohtaja Kari Häyrisen mukaan merkittävää työtä Suomen tunnettuuden hyväksi. Maan maine vaikuttaa suoraan Finproon ja suomalaisiin yrityksiin.

– Jos Suomen näkyvyys maailmalla vähenee, se heikentää niin Finpron kuin suomalaisyritysten toimintaedellytyksiä. Edustustojen tarjoamia arvovaltapalveluita tarvitaan joka paikassa ja erityisesti kehittyvissä talouksissa.

Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) maajohtaja Timo Vuori luonnehtii edustustoja Suomen tuntosarviksi kohdemaiden kanssa, ja edustustoilla on keskeinen merkitys maabrändin rakentamisessa.

– Ne voivat auttaa myös yksittäisiä yrityksiä. Sinänsä edustusto ei ole itseisarvo, mutta sillä on keskeinen merkitys arvovaltapalveluissa.

Elinkeinoelämän keskusliiton kansainvälistymisen asiantuntija Outi Ervasti korostaa, että valtionhallinnon säästöt on otettavana annettuna tosiasiana. Siksi on pystyttävä tarkastelemaan julkisen rahankäytön vaikuttavuutta ja tehokkuutta – myös viennin ja kansainvälistymisen edistämisessä.

– Maailman muuttuessa on kyettävä kyseenalaistamaan vanhoja toimintamalleja. Tällaisessa tilanteessa on hyvä miettiä, toimiiko ulkoasiainministeriön lähetystöverkko parhaalla mahdollisella tavalla. Luotamme ministeriön kykyyn tehdä järkeviä ratkaisuja verkoston suhteen.

Miten aukot täytetään?

Häyrinen arvioi, että Finpro ja ulkoasiainministeriö toimivat kentällä hyvin yhteen toisiaan täydentäen. Lähetystöjen merkitys korostuu maissa, joissa Finpro ei ole itse läsnä. Tällöin edustusto on ainoa rajapinta, ja se välittää hyödyllistä kaupallistaloudellista informaatiota.

– Finpro pyrkii laajentumaan edustaja- ja kumppaniverkoston avulla. Kasvu on voimakkainta kehittyvissä talouksissa, eivätkä perinteiset markkina-alueet juurikaan kasva. Tällaisessa tilanteessa tuntuisi hurjalta, että ulkoasiainhallinnon edustustoverkkoa leikattaisiin.

Ulkoasiainministeriön edustustojen sulkemisesta voi syntyä kartalle valkoisia aukkoja, jotka Ervastin mukaan olisi kyettävä kattamaan uusien toimintamallien avulla tai yhteistyössä muiden vke-toimijoiden kanssa.

– Haaste on se, että Suomen edunvalvonta voi heiketä alueellisesti. Edustustoverkon uudistamiseen tarvitaan selkeät linjat ja periaatteet. Yrityksien on jatkossakin tiedettävä, mitä palveluita on tarjolla ja mikä taho ne tuottaa.

Vuori painottaa, että ilman edustustoa yritykset eivät saa yhtä hyvää maakohtaista palvelua.

– Jos edustusto lopetetaan, niin kuka auttaa yrityksiä käytännön ongelmissa. Kenen puoleen voi kääntyä?

Vuori muistuttaa, että edustuston lopettaminen on viesti, joka on helppo tulkita kohdemaassa väärin. Täälläkään ei herätä ihastusta se, että jotkut maat hoitavat Suomen agendansa Tukholman kautta.

Laadukkaita palveluita

Vuoren mielestä viennin ja kansainvälistymisen edistämispalvelut ovat erittäin laadukkaita, mutta niitä vaivaa tietty hallintokeskeisyys ja riskejä korostetaan liikaa. Yrittäjät saatetaan masentaa käymällä läpi kaikki kansainvälisen kaupan riskit.

– Suomella pitäisi olla entistä selkeämpi kokonaiskuva, tahtotila ja työnjako kansainvälistymisen edistämisessä. Organisaatioiden yhdistäminen ei ole välttämättä ratkaisu vaan toimivat yhteistyöverkostot.

Julkisen rahoituksen tavoitteellisuutta ja tuloksellisuutta pitäisi Vuoren mukaan kehittää. Hän liittää julkisiin investointeihin samanlaisen tuotto-odotuksen kuin yksityisellä sektorilla.

– Ei voida odottaa, että julkinen rahoitus kattaa koko kansainvälistymisen kaaren. Joidenkin yritysten kansainvälistyminen päättyy, kun julkinen rahoitus loppuu. Osittain tämä johtuu asenteista, osittain siitä, ettei yksityistä rahoitusta ole saatavilla.

Ervasti katsoo, että julkisen vke-toiminnan rakenteet eivät ole pysyneet toimintaympäristön muutosten mukana. Palveluita tuotetaan organisaatiolähtöisesti, jolloin asiakasnäkökulma on kärsinyt. Yritysten voi olla hankala löytää itselleen sopivat palvelut.

– Kenttä on syytä käydä läpi, ja selkeyttää toimijoiden tehtävät ja työnjako. Tarvitaan lisää strategista suunnitelmallisuutta, tavoitteen asettamista ja priorisointia. Kokonaisuutta pitää tarkastella yhdessä ja ohjausta tehostaa.

Yhteistyö paikkaa resursseja

Häyrinen arvioi, että Finpron taloudelliset resurssit ovat alhaisemmat kuin vastaavilla organisaatioilla kilpailevissa maissa. Hän huomauttaa, että moni muu maa laajentaa tällä hetkellä verkostoaan maailmalla.

– Suomen vahvuuksia kansainvälistymisen edistämisessä ovat pitkät perinteet, ja se, että organisaatioiden ajattelutavat ovat yhtenäiset. Oli leikkauksia tai ei, aina on tarpeellista harkita, miten synergia voidaan maksimoida.

Suomen toimintamalli on Vuoren mukaan kansainvälisessä vertailussa laadukas, vaikka resurssit ovat vaatimattomat verrattuna vaikkapa Ruotsiin.

– Tehokkuus ei ole aina resursseista kiinni, jos organisaatioiden välinen yhteistyö toimii. Olemassa olevan verkoston kautta onkin synnytettävä lisäarvoa vienninedistämisessä. Kunniakonsulit ja yhteiseen Finncham-verkostoon linkittyvät kauppakamarit ja -killat ovat vielä hyödyntämätön voimavara.

Ervasti on samaa mieltä, että taloudelliset resurssit eivät aina korreloi tuloksellisuuden kanssa. Suomessa käytetään työ- ja elinkeinoministeriön taannoisen laskelman mukaan noin 150 miljoonaa euroa vuosittain vke-työhön.

– Rahamäärä on kohtuullinen, vaikka eri maiden resursseja on vaikea suhteellistaa keskenään. Monimutkaisen rakenteen vuoksi varoja kuluu hallinnointiin palvelutuotannon sijasta.

Ervasti korostaa kustannustehokkaiden toimintatapojen kehittämisen merkitystä, vaikka vke-toiminnan osuus valtion budjetista on pieni.

– Niiden avulla ei päästä merkittäviin säästöihin. Ylipäätään kansainvälistymiseen käytettävät varat ovat investointi, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin.