Salaisuuden kertoa mä voisin

Taloudellisten ulkosuhteiden työryhmän loppuraportin julkistamistilaisuudessa puhunut Mika Ihamuotila peräänkuuluttaa Suomelle parempaa omien vahvuuksien viestintää. Jos asiaa kysyy Leppävirralla toimivalta kaukolämmön osaajalta, niin vastaus on selvä:

– Suomalaiset ovat monessa suhteessa briljantteja, mutta meidän isoin ongelma on myyminen, sanoo Gebwell Oy:n myyntijohtaja Tuure Stenberg.

– Suomen kaukolämpöosaaminen on maailman parasta. Meidän pitäisi vain osata kertoa se kaikille, kun tuomme itseämme sisukkaasti esille.

Stenbergin mukaan kyse ei ole niinkään teknisestä osaamista ja tuotteista – ne ovat jo kunnossa – vaan sen viestinnästä. Mutta miten Suomi voisi olla aiempaa uskottavampi maailman markkinoilla?

Mitä tahdomme kertoa

Stenbergin viesti on harvinaisen selvä. brändin luominen ja esillepano on tärkeää. Kun tapaamme vaikkapa korkean tason vienninedistämismatkalla isoja ulkomaisia päättäjiä, viestimme ei saa olla rikkinäinen. Sellainen viesti unohtuu heti. Brändin on oltava kirkas ja erottuva – vain silloin se jää teknisesti vähemmän orientoituneen vastapuolen mieleen.

Stenberg korostaa Suomi-lähtöisyyden merkitystä monille kansainvälistyville yrityksille. On luotava käsitteitä jotka mielletään suomalaiseen osaamiseen liittyviksi. Stenberg ihmettelee tanskalaisia. Vaikka heidän kaukolämpöosaaminen ei sinällään ole mitenkään erityislaatuista, ovat he onnistuneet kuitenkin brändäämään itsensä klusterin globaalina johtajana. Tanska on vienyt Suomen tilan.

Gebwellin edustajat tietävät mistä puhuvat. Yhtiö on edelläkävijä suomalaisen kaukolämpöosaamisen ja siihen liittyvän ekosysteemin kehittämisessä ja rakentamisessa. 

Stenberg on itse osallistunut kaukolämmön vienninedistämistyöryhmään. Hänen keskeinen havaintonsa on, että aina kun tehdään kansainvälistä markkinatutkimusta, tulisi samanaikaisesti esitellä omaa brändiä ja markkinoillepääsyä.

Markkinatutkimuksen resursseja ei saa hukata! Sen aikana tulee ottaa rohkeita askeleita ja kertoa, mitä meillä itsellämme olisi tarjottavana.

Yrittäjyys edellyttää huimapäisyyttä

Stenbergin mukaan kasvuyrittäjä on henkilö, joka näkee riskit pieninä ja mahdollisuudet suurina. Hänellä ei välttämättä ole täysin realistista kuvaa sitä, kuinka suuren riskin hän ottaa pyrkiessään kasvattamaan yritystään – ja hyvä niin koska muuten yritys jäisi ehkä vain ajatuksen asteelle. Ilman tiettyä huimapäisyyttä on vaikea lähteä yrittäjäksi.

Tähän liittyy automaattisesti se, että yrittäjät samalla ottavat korkean riskin kantaakseen.

Suomalainen yhteiskunta ei kuitenkaan kokonaisuutena tue kasvuyrittäjyyttä, riskinottoa ja menestymistä. Maassa vallitsee kateuden ilmapiiri. Myös media osaltaan lietsoo tätä, koska yritysten ja voittojen merkittävää kasvua pidetään ahneutena, eikä reiluna kompensaationa otetuista riskeistä ja tehdyistä työsuorituksista.

Stenberg pitää Leppävirtaa esimerkkinä yritys- ja kasvumyönteisestä kunnasta. Vastakkainasettelua yrittäjien ja muiden kuntalaisten välillä ei ole, ja kunta pyrkii houkuttelemaan lisää yrityksiä alueelle. Leppävirran houkuttelevuudesta kertoo se, että esimerkiksi asuntojen hinnat ovat nousseet ympäristöä korkeammalle.

Avautuuko lämmönjakelu?

Tuure Stenberg oli mukana ministeri Stubbin vienninedistämismatkalla Uralilla. Matkasta on kulunut nyt yli kuukausi. Miltä tilanne näyttää? Oliko matka tuloksellinen?

Gebwellin tulohankkimislogiikka Venäjällä perustuu mahdollisuuteen myydä asiakkaille uudenaikaisia. lämmönjakolukeskuksia. Keskukset luotsaavat myös Venäjää kestävään kehitykseen järkevän energiankulutuksen kautta ja suojaavat koko infrastruktuurin rakenteita.

Edistyminen Venäjällä riippuu tällä hetkellä siitä, miten lämmönjakelun pilottihankkeet etenevät. Gebwellin markkinoillepääsyyn vaikuttaa se, millä aikavälillä lämmönjakelu Venäjällä avautuu vapaalle kilpailulle – siis samaan tapaan kuin sähköntuotanto on jo vapautunut. 

Tällä hetkellä lämmöstä maksetaan kuutioiden, ei kulutuksen mukaan. Yksittäisissä taloissa tai talouksissa ei ole omia lämmönjakokeskuksia tai kulutusmittareita. Minkäänlaista houkutinta lämpöenergian säästämiseen ei ole. Yksi ongelma Venäjällä ja koko Itä-Euroopassa on taloyhtiömallin puuttuminen.

Tällä hetkellä ollaan vasta pilottiasteella. Gebwell on kuitenkin valmiudessa edetä, ja heillä on jo edustusto Uralilla Tsheljabinskissä, jonne on menty Fortum Oyj:n perässä. Tuleva kaukolämmönjakokeskus investointi on noin 100 miljoonaa euroa.

Kyse ei ole ainoastaan energian säästämisestä, kyse on myös koko rakenteen kestävyydestä. Jos lämmönjakelukeskuksia ei ole, lämminkäyttövesi lasketaan suoraan kaukolämpöverkosta. Lisäksi verkon vettä ajetaan suoraan vuotaviin lämmitysjärjestelmiin. Verkon hävikkiä kompensoidaan pumppaamalla jatkuvasti uutta happirikasta vettä tilalle.

– Selvitysten mukaan happipitoinen vesi kuluttaa putkistoa lähes kolme kertaa enemmän kuin hapeton vesi joka kiertää kaukolämmönjakokeskuksilla toteutetussa "suljetussa systeemissä". Suomessa putkiremontteja tehdään noin 40 vuoden välein – Venäjällä remontti tarvitaan joka 15 vuosi, Stenberg kertoo.

Stenberg pitää Venäjää hyvänä markkina-alueena suomalaiselle osaamiselle ja suomalaisille ratkaisuille.

Otetaan vertailukohteeksi Kiina, jossa voi tehdä yhden erittäin hyvän kaupan. Sen jälkeen kiinalaiset kuitenkin haluavat itse kehittää rinnalle oman, kopioidun järjestelmänsä – Kiina on aivonielu. Venäjällä Suomi voi tehdä jatkuvaa yhteistyötä, koska Venäläiset ovat valmiimpia sitoutumaan oikeaan yhteistyöhön.

Venäläisillä on varaa sekä aitoa tarvetta ostaa Suomalaista osaamista.

– Venäjä on myös valtava markkina-alue kaukolämmössä. Kaukolämpöputkiston määrä on suurempi kuin koko muualla maailmassa yhteensä. Siinä riittää tehtävää, Stenberg korostaa.