Strategisuus pitää näkyä käytännössä
Nyt on aika kirjoittaa viimeinen kolumnini alivaltiosihteerinä. Ensimmäisen kirjoitukseni aikaan syksyllä 2019 maailma oli kovasti toisen näköinen. Toki tuolloin jo puhuttiin Maailman kauppajärjestön WTO:n vaikeasta tilanteesta ja järjestön kauppariitojen ratkaisujärjestelmän halvaantumisesta.
Kauppavirrat kuitenkin kulkivat, logistiikka ei ollut päivänpolttava aihe. Euroopan unionin ja Kiinan välillä käytiin investointisopimusta koskevia neuvotteluita ja näytti siltä, että sopimus vietäisiin jopa maaliin saakka. Yhdysvaltojen ja Kiinan väliset kauppasuhteet kuitenkin kiristyivät, mikä alkoi heijastua Eurooppaan. Puolijohteet, mikrosirut, 6G ja sitä koskevat standardit, harvinaiset maametallit ja niiden saatavuus olivat kuvassa mukana, mutta eivät vielä suuressa keskustelussa.
Nyt todellisuus ympärillämme on muuttunut. Covid 19 -pandemia iski lujaa ja kaikkialle. Seuraamukset vaikuttivat niin kauppavirtoihin, talouteen, kuluttajiin, luottamukseen ja ylipäätään maiden väliseen kanssakäymiseen. Keskusjohtoinen Kiina osoitti armottoman otteensa koronatartuntojen taltuttamisessa. Ja suhtautumisensa ihmisoikeuksiin. Teknologiakilpailusta on tullut tätä päivää – ja sekin on armotonta. EU havahtui – ei niin kauan sitten – yksipuolisiin riippuvuuksiin esimerkiksi tiettyihin raaka-aineisiin. Vihreä siirtymä ei onnistu ilman muualta maailmasta saatavia raaka-aineita ja harvinaisia metalleja kuten grafiitti, litium tai koboltti. Puolijohdeteollisuuden luominen Eurooppaan on lähtenyt liikkeelle vasta nyt.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt jo puolitoista vuotta. EU kumppaneineen on tukenut Ukrainaa systemaattisesti ja vankkumatta. Suomen oma tuki Ukrainalle yltää jo yli 1,7 miljardiin euroon ja tulee jatkumaan. Venäjän hyökkäyssodalla on kauaskantoisia seuraamuksia paikallisesti ja globaalisti. Maailmaa jaetaan nyt uusiin pelikenttiin. Elokuun loppupuolella Etelä-Afrikassa kokoontuivat BRICS-maat Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka kutsuvierasmaineen, joita nyt oli ennätykselliset kuutisenkymmentä. Nekin pyrkivät oman vaikutusvaltansa kasvattamiseen. Valitettavasti näkyvissä on myös vastakkainasettelun syventäminen ”etelän ja pohjoisen” välillä. Kamppailu kansakuntien sieluista on voimistunut. Tuntemallemme monenkeskiselle ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvalle maailmanjärjestykselle haetaan vastavoimaa.
Tuulen kohistessa voimakkaana ympärillä on pysyttävä viileänä ja harkitsevana ja oltava avoin dialogille. Keskustelussa kannattaa olla aktiivinen ja rakentava osapuoli, vaikka välillä harmittaisi. Nyt jos koskaan on aika ja paikka vahvistaa kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää ja avoimuuteen, tasa-arvoisuuteen ja syrjimättömyyteen perustuvaa edustuksellista demokratiaa. Taloudellisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen edellytyksiä on kohennettava. Protektionismi ei ole avain onneen vaan päinvastoin. EU-jäsenmaiden on kannettava vastuunsa eli hyväksyttävä jo neuvotellut vapaakauppasopimukset. Yhteistyörakenteita kaukaisempienkin ja vieraampienkin kumppaneiden kanssa tulee vahvistaa. Meillä – Euroopalla ja Suomella – on paljon annettavaa. Puheissa on helppo peräänkuuluttaa strategisuutta. Pidetään huoli, että ollaan strategisia myös käytännössä.
