Toukokuussa uutisoitiin, kuinka Suomi jätti allekirjoittamatta yhdeksän EU-maan yhteisen kannanoton, että EU sitoutuisi hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä ja osoittaisi neljäsosan seuraavasta seitsenvuotisesta budjettikehyksestä ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Kannan takana olivat Alankomaat, Belgia, Tanska, Ranska, Luxemburg, Portugal, Espanja, Ruotsi ja Latvia. Mutta Suomi siis puuttui, vaikka täällä keskeisissä asemissa olevat poliitikot olivat esittäneet samansuuntaisia kantoja.
Silloinen pääministeri Juha Sipilä perusteli ratkaisua sanomalla, että Suomi kyllä kannattaa tiukempia päästövähennyksiä, mutta edessä olevan EU-puheenjohtajakauden takia hallitus ei voi ottaa EU:n piirissä kantaa asiaan.
– Nyt ollaan niin lähellä Suomen puheenjohtajakautta, että meidän täytyy pidättäytyä lähtemästä tällaisiin kirjeisiin mukaan. Meidän on tehtävä kompromisseja. Tämä on ainut syy, miksi me emme ole tässä mukana, Sipilä sanoi lehtitietojen mukaan.
Hän kuitenkin arvioi, että Suomi pystyy puheenjohtajana edistämään asiassa kompromissia, vaikka EU-maiden näkemykset asiassa eroavatkin.
Suomi on nyt toiminut EU-puheenjohtajana ja käytännöt ovat tulleet tutuiksi. Rajoittaako puheenjohtajan rooli omien intressien eteenpäinviemistä kauppapolitiikassa?
– Puheenjohtajuuden aikana emme voi täysillä ajaa kansallisia intressejä. Siinä mielessä se rajoittaa Suomelle tärkeiden asioiden esiintuomista, ulkoministeriön kaupallinen sihteeri Aino Friman sanoo.
Hän kuitenkin korostaa, etteivät Suomen intressit ole vaarassa puheenjohtajuuden aikana kauppapolitiikan tai muunkaan politiikan osalta.
– Monet maat ovat asiakysymyksistä samaa mieltä kuin Suomi. Eli vaikka me emme käytä puheenvuoroja, niin joku tuo vastaavat näkemykset esiin. Toisaalta puheenjohtajalla on myös valtaa. Puheenjohtajan tehtävänä oli esimerkiksi löytää kompromissi.
– Puheenjohtajalla on valta viedä keskustelua tiettyyn suuntaan, mutta sen on toimittava neutraalisti ja edistettävä kansallisten intressien sijaan yhteisiä ratkaisuja. Minä näen, että puheenjohtajakaudella minun tärkein tehtäväni on toimia jäsenmaiden näkemysten yhteen sovittajana, Friman linjaa.