Suomalainen aapiskukko lentää Intiaan 

Mikä Intiassa kiehtoo, ulkoministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntija Mika Tirronen? 

Intia tunnetaan vastakohtien maana. Bisnesympyröissä täällä on vaurautta ja rikkautta, tiedettä ja teknologiaa, ylellisyyttä ja värikästä kulttuuria. Monenlaista kulttuurien riemua on myös siinä arjen Intiassa, joka on huomattavan kaoottinen, meluisa ja täynnä haasteita kaikille aisteille. Herkkäsieluisemmille kävijöille kakofonia voi olla liikaa. Itselleni suurempi kulttuurishokki tuleekin nykyään visiiteistä Suomen hiljaisuuteen ja kontrolloituun ympäristöön, jossa jalankulkijat todella kuuliaisesti odottavat liikennevalojen vaihtumista. 

Millainen on paikallinen koulumaailma? 

Intiassa vallitsee jopa raaka kilpailukulttuuri – myös koulumaailmassa. Oppilailla on valtava paine suoriutua ja menestyä. Eliittikouluissa vanhemmat satsaavat surutta valtavat määrät rahaa valmennuskursseihin taatakseen jälkikasvulleen parhaat mahdolliset uramahdollisuudet. Koulun ulkopuolisiin oppimisratkaisuihin etenkin matematiikan ja kielten kohdalla onkin täällä iso markkina. 

Vastapainona sitten ovat ne köyhät alueet, joissa ei ole rahaa edes perustarvikkeisiin ja lapset istuvat askeettisissa luokkatiloissa lattialla. Opettajien ammattitaidon lisääminen on kirjattu Intian opiskelupolitiikkaan. Ongelma on kuitenkin alemmassa segmentissä, köyhyyteen suhtaudutaan osana systeemiä, johon ei oikein muutosta osata tavoitellakaan. 

Mitä Suomesta voitaisiin viedä näihin kouluihin?  

Me olemme Itä-Intian köyhillä alueilla aika isosti mukana Thousand Schools -ohjelmassa. Turun yliopiston johdolla olemme päässeet tuomaan suomalaisia oppimisratkaisuja lähes 10 000 intialaiskouluun, joissa on noin miljoona lasta. Tässä vaiheessa hankkeessa keskitytään peruskoulutuksen ohella myös varhaiskasvatukseen. Mukaan otetaan myös digitaalisia ratkaisuja. Olosuhteet ovat hankalat, mutta kyllä kylissä yleensä muutama älypuhelin löytyy, joita voidaan opetuksessa käyttää. 

Uskotko näillä ratkaisuilla saatavan tuloksia? 

Olen optimistinen, vaikka tiedossa onkin vastavirtaan uinti. Yleensä kun Aasiassa tehdään koulu-uudistuksia, aloitetaan aina parhaista kouluista, joita parannetaan entisestään. Uudistukset eivät oikein koskaan ulotu sinne, missä niille olisi suurin tarve. Mutta nyt kerrankin käännetään systeemi toisinpäin.

Lähde: Tulli