Taloudellisten ulkosuhteiden alaisuudessa olevia kokouksia osuu Suomen puheenjohtajakaudelle noin 60. Se tarkoittaa yli kymmenen kokousta kuukaudessa, koska eurooppalainen lomakausi syö aktiivista työaikaa. Ulkoministeriön kaupallinen sihteeri Aino Friman toimii tämän puolivuotiskauden neuvoston kauppapoliittisen komitean (palvelut ja investoinnit) puheenjohtajana. Hän piti kirjaa yhden kokousmatkan ympärille kuuluvista tapahtumista Brysselissä.
Maanantai 8.7.
Klo 18.15
Saavun Brysseliin.
Klo 19.30
Kirjaudun hotellille ja käyn vielä läpi kokoukseen liittyviä asiakirjoja.
Suurista linjoista yhteinen näkemys
Suomi toimii EU-puheenjohtajana kolmatta kertaa, edelliset jaksot olivat vuosina 1999 ja 2006. Kauppapoliittisen komitean puheenjohtajan tehtäviin ajetaan sisään tarkkailemalla lähietäisyydeltä miten omaa vuoroa edeltävä puheenjohtajamaa asioita hoitaa. Siksi Suomi alkoi toimia tiiviimmin Romanian kanssa jo pari kuukautta ennen puheenjohtajan vaihdosta ja osallistui muun muassa kokousten valmistelupäiviin.
Kauppapoliittisen komitean (palvelut ja investoinnit) kokoukset järjestetään Brysselissä joka toinen viikko. Lisäksi Helsingissä järjestetään lokakuussa yksi epävirallinen kokous. Kokoukset ovat yksipäiväisiä ja ne jakautuvat kolmeen osioon: palvelut, palvelujen ja investointien yhteisosuus sekä investoinnit. Komitean edustajat ovat useasta maasta Suomen tapaan ulkoministeriön tai jonkun muun ministeriön virkamiehiä. Jotkut maat ovat kuitenkin valinneet edustajansa maansa EU-edustustosta Brysselistä. Kokouksissa he toimivat maansa pääkaupungista lähetettyjen ohjeiden mukaisesti.
– Ministeriöistä tulleella edustajalla on yleensä suurempi liikkumavara kompromissien tekemiseen. Ne, jotka ovat pelkkien ohjeiden varassa, tarvitsevat enemmän aikaa, jotta saavat itselleen tilanteiden vaihtuessa uudet toimintaohjeet, Aino Friman kertoo.
Friman kuvailee, että maat löytävät luonnollisia ryhmiä, joihin kuuluvien maiden kanssa löytyy samanlaisia kauppapoliittisia näkemyksiä. Suomen kanssa usein samanmielisiin maihin lukeutuvat Ruotsi, Tanska, Viro ja Hollanti.
Kokouksissa ei aina saavuteta täyttä yksimielisyyttä, mutta erimielisyydet koskevat usein yksittäisiä kysymyksiä, jotka eivät keikuta koko venettä.
Tiistai 9.7.
Klo 9.30
Tapaan Ruotsin edustajan. Tapaamisen tarkoituksena on esitellä Suomen puheenjohtajakauden prioriteetit ja miten ne näkyvät johtamani komitean työssä.
Klo 11.30
Tapaan komission, neuvoston sihteeristön ja neuvoston oikeuspalvelun edustajat. Kyseessä on seuraavan päivän kokouksen valmistelutilaisuus. Käymme läpi asialistan kohdat, niiden keston ja tarkastelemme, onko aikataulutuksen osalta tarvetta muutoksille.
Sihteeristö päivittää asialistan ja toimittaa jäsenmaille päivitetyn version.
Klo 14.00
Teen vielä viimeiset muokkaukset omaan puheenvuorooni ja vastailen jäsenmailta tulleisiin sähköposteihin.
Klo 16.00
Osallistun Tšekin järjestämään keskustelutilaisuuteen. Tilaisuuden aiheena oli digitaalinen kauppa kauppasopimuksissa.
Klo 20.00
Ranskan edustaja järjestää läksiäiset. Edustaja siirtyy komiteasta toisiin tehtäviin ja huominen kokous on hänelle viimeinen.
Klo 22.30
Saavun hotellille.
– Yksittäiset virkamiehet eivät ole merkityksellisiä. He ovat merkityksellisiä vain osana suurempaa kokonaisuutta.
Puheenjohtaja päättää agendasta
Kokouksen agenda rakennetaan yhteistyössä komission kanssa ja myös jäsenmaat voivat ehdottaa käsiteltäviä asioita. Viime kädessä kuitenkin puheenjohtaja päättää agendasta. Hän myös pitää huolta siitä, että asiat tulevat kokouksissa käsitellyksi.
Kokousten välillä yhteydenpito puheenjohtajan ja komission välillä on tiivistä. Komission valmistelupalaverissa pyritään ennakoimaan, mitä jäsenmaat tulevat kysymään kokouksessa. Oleellista on kuunnella jäsenmaiden tarpeita ja kiinnittää huomiota niiden esittämiin toiveisiin.
Keskeisiä Suomen puheenjohtajakaudella käsiteltäviä asioita ovat muun muassa käynnissä olevat useat kahdenväliset kauppaneuvottelut. Niitä EU käy esimerkiksi Australian, Chilen, Indonesian sekä Uuden-Seelannin kanssa. Lisäksi ajankohtainen aihe on Maailman kauppajärjestössä neuvoteltavat sähköiseen kauppaan ja palvelujen kotimaiseen sääntelyyn liittyvät määräykset.
– WTO:n sähköisen kaupan neuvottelut ovat etenemässä intensiivisempään vaiheeseen. Kauppapoliittisen komitean täytyy varata tässä riittävästi aikaa keskustelulle, jotta jäsenmaat voivat esittää kysymyksiä ja kommentteja, Friman sanoo.
Hän kertoo, kuinka jäsenmaat esittävät puheenjohtajalle hyvin käytännönläheisiä kysymyksiä. Myös muiden sidosryhmien yhteydenotoista huomaa, että Suomi on muuttunut puheenjohtajamaaksi.
– Jo hyvissä ajoin ennen puheenjohtajakauden käynnistymistä tietyt organisaatiot saattoivat tulla jopa Suomeen keskustelemaan teemoista.
Keskiviikko 10.7.
Klo 8.30
Saavun kokouspaikalle. Tapaan tulkkitiimin edustajan, joka tuo tiedot tulkattavista kielistä. Komitean kokouksessa jäsenmaat saavat tulkkauksen englannin, saksan, ranskan, italian ja espanjan kielillä. Lisäksi jäsenmaat voivat puhua (mutta ei kuunnella) portugalia ja kreikkaa.
Klo 9.00
Kokous alkaa. Vastaan palveluja sekä palvelujen ja investointien yhteisosuutta käsittelevien osioiden puheenjohtamisesta. Asialistalla on Suomen puheenjohtajakauden ohjelman esittelyn lisäksi kolmea kohtaa: 1) G20 Osakan huippukokous, 2) palvelujen ulkomaankauppaa käsittelevän tutkimustyön eteneminen sekä 3) EU-Mercosur-neuvottelut.
Klo 11.30
Palvelujen sekä palvelujen ja investointien yhteisosuus päättyy. Kirjoitan pikaraportin edellä mainituista asiakohdista. Lisäksi viimeistelen kunkin asiakohdan osalta tekemäni puheenjohtajan päätelmät ja toimitan ne neuvoston sihteeristölle ja komissiolle arkistoitavaksi.
Pitkiä prosesseja
Kokoukselle kerrottiin yleisesti kauppapolitiikkaan liittyvät Suomen puheenjohtajakauden tavoitteet, joista keskeisimpiä ovat meneillään olevien neuvottelujen saaminen maaliin. Aluksi näytettiin myös Suomen puheenjohtajuuskauden esittelyvideo.
– Lisäksi toimme yleisempänä linjana esiin, kuinka Suomi painottaa puheenjohtajana vapaakaupan hyödyllisyyttä EU:lle, Friman kertoo.
Kokouksessa keskustelu alkaa yleensä komission alustuksella esillä olevasta aiheesta. G20 Osakan huippukokouksen osalta komissio raportoi jäsenmaille digitaaliseen kauppaan liittyvistä keskusteluista. Huippukokoukselta haettiin EU:lle tukea muun muassa Maailman kauppajärjestössä käynnissä oleviin neuvotteluihin sähköisestä kaupasta. Tuki saatiin, mutta vain osaltaan, koska kaikki G20-maat eivät osallistu WTO-neuvotteluihin.
EU-Mercosur-neuvottelujen osalta komissio esitteli neuvottelutulokset, jotka saatiin muotoiltua 20 vuotta kestäneen prosessin päätteeksi.
– Neuvottelutulos on iso saavutus, siihen on pyritty hyvin pitkään. Lopputulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sopimus olisi tänään voimassa. Edessä on vielä paljon stilisointia, oikeudellinen tarkastus ja allekirjoituksetkin tarvitaan, Friman täsmentää.
Hän myöntää, että hyvin hidas asioiden eteneminen tuntuu välillä turhauttavalta sekä Suomen että koko EU:n kannalta. Henkilökohtaisesti se ei kuitenkaan turhauta.
– Olen istunut kolme vuotta komiteassa ja havainnut, että välillä jotkut asiat takkuavat ja sitten ne taas etenevät. Asiat vain menevät tietyissä vaiheissa.
Keskiviikko 10.7.
Klo 12.30
Lounas tiimin kanssa. Käymme läpi kokoustunnelmat.
Hieno päivä, hyvin meni!
Klo 14.00
Käyn läpi sähköpostit.
Klo 16.30
Lähdemme lentokentälle.
Klo 23.30
Saavun kotiin Helsinkiin.
Avoimuus ohjenuorana
Millainen on hyvä kokous?
– Puheenjohtajan on osattava pitää kokous käsissään ja viedä asioita määrätietoisesti eteenpäin. Tämä heinäkuinen kokous eteni jouhevasti ja sain pidetty kokouksen rullauksen hyvässä moodissa. Kokous eteni luonnollisen tuntuisesti, mutta koko ajan ohjatusti. Tämä oli hyvä kokous, Aino Friman luonnehtii.
Hän kertoo, että Suomi on saanut jo puheenjohtajakauden alussa kiitosta siitä, että jäsenmaat pidetään hyvin informoituna siitä mitä tulevissa kokouksissa käsitellään.
– Haluamme kertoa jäsenmaille kaiken, mitä itse tiedämme. Avoin viestintä ja luotettavuus ovat puheenjohtajan hyveitä, niitä minä tulen vaalimaan.
– Olen käynyt aika monta kertaa Brysselissä, mutta täytyy sanoa, etten oikeastaan ole käynyt kertaakaan Brysselissä. Näen aina vain ne samat korttelit, Friman nauraa.
Kuka päättää mitä mieltä Suomi on?
Suomi ottaa kansainvälisillä areenoilla jatkuvasti kantaa lukuisiin asioihin. Mutta kenen näkemystä Suomen kanta edustaa?
Aino Friman korostaa, että kauppapolitiikan asiat koskettavat monia politiikanlohkoja, siksi keskeistä on ministeriöiden välinen yhteistyö ja yhteydenpito.
– Ulkoministeriö ei yksinään voi harjoittaa kauppapolitiikkaa. Sitä ei harjoiteta irrallaan siitä, millaisessa maassa ja maailmassa me toimimme.
Viime vuonna Suomi esitti kauppapoliittisessa komiteassa kantansa, joka liittyi digitaaliseen kauppaan. Siihen liittyvää kannanmuodostusta varten koottiin jaosto, jossa oli edustettuna useita ministeriöitä sekä sidosryhmiä. Näitä olivat esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto, useat ammattijärjestöt ja finanssi-alan organisaatiot sekä kehitysjärjestöjen yhteistyöjärjestö. Näin ne saivat mahdollisuuden tuoda esiin oman näkemyksensä asiaan. Myös kansalaisilta tuli palautetta.
Kaikki mielipiteensä ilmaisevat tuskin ovat aina samaa mieltä tarkasteltavasta asiasta. Miten kanta silloin muodostetaan?
– Se on tasapainoharjoitus. Vaikka intressit eivät aina ole sataprosenttisen yhteneväisiä, kuitenkin yleinen näkemys kallistuu sille kannalle, että kaupasta on ollut meille kaikille hyötyä.