Syökö byrokratia sisämarkkinoiden hyödyn?
Yhdysvaltojen asettamien tullien pelätään syövän Euroopan talouskasvua. Kuitenkin jo EU:n kotipesän kuntoon laittamisella taloutta voitaisiin kirittää merkittävästi.
Maailma meni sekaisin ensin presidentti Donald Trumpin tulliuhkailujen ja sittemmin USA:n asettamien tullien johdosta. Euroopan unionille tullien suuruudeksi tuli 15 prosenttia. Lukuja kauhisteltiin ja lisärasituksen uskotaan hidastavan niin Euroopan kuin Suomenkin talouskehitystä.
EU:ssa olisi kuitenkin hyvät perusteet kauhistella myös kotikenttää. Vaikka unionin säännöissä sisämarkkinoiden toimivuus on turvattu, käytännössä vapaata kauppaa ja talouden kasvua jarruttavat rakenteet ovat edelleen merkittäviä. Joissain arvioissa ne jättävät haitallisuudessaan 15 prosentin tullit kirkkaasti varjoonsa.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n helmikuussa 2025 julkaiseman arvion mukaan Euroopan unionin sisämarkkinoiden esteet vastaavat tavaroiden kohdalla lähes 50 prosentin tuontitulleja ja palveluiden kohdalla 110 prosentin tulleja.
IMF painottaa, että Euroopan unionia kutsutaan sisämarkkinoiksi, mutta yhtenäisen alueen sijaan markkinat ovat pirstaloituneet. Sillä on seurauksensa. Jäsenmaiden välinen rajat ylittävä kauppa suhteessa EU:n bkt:hen on alle puolet Yhdysvaltojen osavaltioiden välisen kaupan intensiteetistä. IMF arvioi, että EU:n sisäisten esteiden poistaminen myös lisäisi tuottavuutta.
Erikoisia tulkintoja
Euroopassa on jääty monilla talouden mittareilla jälkeen globaaleista kilpailijoista, mutta valuuttarahaston luvut herättävät ihmetystä. Jos sisämarkkinoiden esteet ylittävät moninkertaisesti esimerkiksi USA:n asettamat tullit, miksi EU-yritykset ylipäätään kävisivät kauppaa sisämarkkinoilla eikä unionin ulkopuolelle?
IMF:n näkemykset ovat Suomen Pankin rahapolitiikan ja euroalueen talouden toimiston toimistopäällikkö Markku Lehmukselle tuttuja – oikeastaan valitettavankin tuttuja.
– IMF:n paperissa tehdään erikoisia tulkintoja, Lehmus sanoo ja perustelee.
Analyysissään IMF tarkastelee sektorikohtaisia hyödykkeiden hintaeroja. Asuminen on kärkevin esimerkki, kuinka sektorikohtaiset hintaerot tulkitaan tariffeiksi, vaikka ne johtuvat muista syistä. Asumisen hintaerot Euroopan maiden välillä vastaavat IMF:n tulkinnassa 320 prosentin tariffia.
– Ikään kuin meillä olisi 320 prosentin tariffi asumisen suhteen EU-maiden sisällä. Jos asumisessa on hintaeroja, eihän siinä ole kyse tariffista. Asumisen hintaan eri maiden välillä vaikuttavat monet asiat, Lehmus hämmästelee.
Nämä tekijät vaikuttavat maiden sisälläkin.
– Niin. Tämän mukaisesti voisi sanoa, että Helsingin ja Kainuun välillä on eräänlaiset tariffit, Lehmus antaa esimerkin.
Koska asumisella on iso merkitys ihmisten kulutuksesta, sen suurten hintaerojen lukeminen tariffeiksi vaikuttaa merkittävästi IMF:n tulkintaan sisämarkkinoiden kaupanesteistä.
Lisäksi IMF vertaa saamiaan tuloksia aiempaan analyysiin, jossa tutkijat toteavat, että EU:n integraatio on samalla tasolla tai jopa paremmalla tasolla kuin Yhdysvaltojen osavaltioiden välillä. Silti IMF tekee omassa analyysissään päinvastaisen tulkinnan.
Puutteistaan ja epäloogisuuksistaan huolimatta IMF:n raportti on Lehmuksen mukaan saanut käsittämättömän suuren huomion. Se on päässyt jopa EU:n kilpailukyvystä raportoineen Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan Mario Draghin puheisiin asti.
Lehmuksen mukaan IMF:n luvut ovat pielessä, mutta niiden osoittama kohde on oikea. Sisämarkkinoita pitäisi kehittää.
Esteitä on tavarakaupassa, mutta etenkin palvelukaupassa. Esimerkkejä esteistä löytyy laidasta laitaan.
Yrityksillä riittää kahlattavaksi erilaisia sääntöjä ja byrokratiaa. On kansallisesti säänneltyjä palveluita ja ammatteja, joissa voi olla pyrkimys suojella jäsenmaiden omaa markkinaa myös muista EU-maista tulevalta kilpailulta. Palveluntarjoamisen edellytyksenä yrityksiltä voidaan vaatia pysyvän toimipisteen perustamista kyseiseen maahan, tuotemerkintävaatimukset vaihtelevat maittain ja monenkirjavien sääntöjen johdosta julkisten hankintojen markkinat ovat hyvin kansalliset.
– Sisämarkkinoiden esteet haittaavat EU:n kilpailukykyä, vähentävät taloudellista toimeliaisuutta ja talouden dynamiikkaa sekä talouskasvun potentiaalia. Se haittaa meidän mahdollisuuksia sekä toimiessamme EU:n sisällä mutta myös kilpailtaessa EU:n ulkopuolella.
Pitkä tie paremmaksi
Ursula von der Leyenin komissio on havahtunut puutteisiin ja julkaisi sisämarkkinoiden kehittämistarpeita luotaavan paperin kesäkuussa. Suomen Yrittäjien EU-toimiston päällikkö Mira-Maria Danisman näkee, että nyt komissiolla on oikea tilannekuva ja tahtotila asioiden parantamiseksi.
– Tällä komissiolla on tavoitteena yksinkertaistaa eurooppalaista lainsäädäntöympäristöä ja siten parantaa yritysten toimintaympäristöä.
Komission pyrkimys on muun muassa helpottaa tuotteiden tuomista markkinoille vauhdittamalla EU-laajuisten standardien syntymistä. Se aikoo myös yhdenmukaistaa pakkausmerkintöjä ja kierrätystä koskevia sääntöjä ja vauhdittaa ammattipätevyyksien yhdenmukaistamista.
Strategioissa esitetyt aikeet kuulostavat hyviltä, mutta eri asia on realisoituvatko ne käytäntöön. Danisman myöntää, että konkretia löytyy vasta yksityiskohtaisista ehdotuksista – niistä joissa myös pirun sanotaan piileskelevän ja vaikeuttavan toteuttamista. Ehdotuksia komissio pyrkii antamaan tämän ja ensi vuoden aikana.
– Täytyy olla realistinen, ettei kyse ole vain tämän lainsäädäntökauden asiasta vaan vaaditaan vuosikymmenten kehitystyötä. Kaikissa sisämarkkinoiden osa-alueissa, niin tavaroiden, palveluiden, pääomien kuin ihmisten vapaassa liikkuvuudessa on kehitettävää. Niistä kaikista löytyy myös hankalia kokonaisuuksia, joissa jäsenmaat pitävät omia kansallisia systeemejään pystyssä. Se hidastaa sitä, että sisämarkkinat saataisiin toimimaan paremmin ja yritykset pääsisivät paremmin käsiksi sisämarkkinoiden hyötyihin.
Syyttävällä sormella ei pidäkään osoittaa vain EU:ta. Lainsäädännöllisestä ja hallinnollisesta taakasta merkittävä osa tulee jäsenvaltioista. Joko EU-säätelyä ei noudateta niin kuin on tarkoitus tai tehdään kansallista lisäsääntelyä.
Entä onko Suomi nuhteeton? Danismanin mukaan Suomi ei ole hankalimmasta päästä. Pienessä vientivetoisessa maassa sisämarkkinoiden hyöty ymmärretään paremmin kuin maissa, joissa jo omat isot markkinat tarjoavat yrityksille runsaasti mahdollisuuksia.
– Ei Suomikaan viaton tämän osalta ole, kuten ei mikään muukaan jäsenmaa.
Palvelukauppa murheenkryyninä
Danisman jakaa Lehmuksen näkemyksen siitä, että erityisesti palvelumarkkinat ovat murheenkryyni.
– On sääli, että käytännössä jäsenmaat tekevät toistensa kanssa palvelukauppaa vain yhtä paljon kuin ne tekevät unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Tässä yritykset eivät ole pystyneet havaitsemaan sisämarkkinoilla etua.
Lupaprosessien jäykkyyskin voi olla syynä suunnata katse kauemmas. Esimerkiksi munanvalkuaisproteiinia ilman kanoja tuottava Omega Bio sekä hiilidioksidista sähkön avulla proteiinia tuottava Solar Foods ovat saaneet tuta kuinka ovi USA:n elintarvikemarkkinoille avautuu Eurooppaa helpommin.
– EU-markkina on eurooppalaisille yrityksille monesti ensimmäinen kasvumarkkina. Jos täällä yritys ei pääse kasvamaan, kynnys lähteä kolmansiin maihin voi olla huomattavasti suurempi, Danisman pohtii.
Potentiaalia olisi Suomessakin, Yrittäjien kyselyn mukaan pk-yrityksissä on vahvaa kasvuhalukkuutta.
Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta Danisman uskoo, että se on kuitenkin kääntymässä. Helppoa se ei tule olemaan.
– Jos se tämän komission tahtotilasta on kiinni, me otamme edistysaskelia. Vuosi vuodelta saadaan yksittäisiä esteitä purettua. Iso kysymys on, pystymmekö me tekemään tämän riittävän ajoissa, ennen kuin meidän talouteen on liian voimakkaita seurauksia.