Täysi huone on kuunnellut noin tunnin kauniita sanoja kuten vastuullisuus, huolellisuus ja vaikutusvalta. Käynnissä on ulkoministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön järjestämä Vastuullisuus ja yritykset ja ihmisoikeudet -seminaari. On yleisökommenttien aika.
Puheenvuoron pyytää osallistuja.
– Ajatuksenani on valmistaa mangomehua. Mutta parhaat hedelmät sijaitsevat Al-Shabaab-terroristijärjestön alueella. Jos tuon sieltä mangoja, tarjoan työtä ja tuloja. Samalla kuitenkin tuen kyliä verottavia terroristeja. Kuinka tulisi toimia – hylätä bisnes vai käynnistää se?
Riskien hallintaa ja minimointia
Päivää myöhemmin, David Kovick muistelee kysymystä innostuneena. Siitäkin huolimatta, että vastaavat kommentit ovat hänelle vain just another day at the office. Siksi vastauskin oli valmiina.
– Päivän kohokohta! Se osoitti millaisia seikkoja joudutaan miettimään ja sen, että asiat eivät monesti ole mustavalkoisia. Tuossa Somalian tapauksessa ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Jos jatkaa, on ymmärrettävä ongelmat ja riskit ja pyrittävä hallitsemaan ja minimoimaan niitä riittävillä resursseilla – tai sitten luovuttava. Molemmat ovat ok. Kyse on lopulta ihmisoikeusperiaatteiden paremmasta tiedostamisesta ja toiminnan peilaamisesta niihin.
Rennon amerikkalaisen muotoiluista tulee mieleen YK-kieli. Eikä ihme. Kovickin edustama Shift-asiantuntijajärjestö syntyi YK:n 2011 lanseeraamien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden jälkimainingeissa. Yksi perustajista John Ruggie toimi pääsihteerin erityisedustajana. Napanuoraa maailmanjärjestöön ei silti ole. Voittoa tavoittelematon, New Yorkista toimiva Shift pyörii julkisille ja yksityisille tahoille suunnatuilla koulutuksilla ja konsultoinneilla.
Jälkimmäisestä on kyse Suomenkin osalta. Ulkoministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö päättivät yhdessä palkata vuonna 2017 Shiftin arvioimaan ja vahvistamaan ihmisoikeusnäkökulmaa kauppa- ja kehityspolitiikassa. Otanta on ollut laaja: rahoittajista yrityksiin, julkisista tahoista kansalaisjärjestöihin. Suomi on reivannut kehitysyhteistyötään yritystoiminnan suuntaan. Siihen Kovick ei ota kantaa, mutta muuten tulee kiitosta.
– Kysymys on iso, ettekä ole yksin. Yksityissektorivetoisuus lisääntyy kaikkialla. Onko se hyvä vai huono asia – that’s beyond my pay grade. Mutta lähestymiseltään Suomi on eturivissä. Katsotte asiaa kokonaisuutena. Pyritte varmistamaan, että myös yksityisen sektorin instrumenteilla on mukana ihmisoikeusaspekti, ja että ne ovat linjassa vastuullisuuden periaatteiden kanssa.
Päivää myöhemmin, David Kovick muistelee kysymystä innostuneena. Siitäkin huolimatta, että vastaavat kommentit ovat hänelle vain just another day at the office. Siksi vastauskin oli valmiina.
– Päivän kohokohta! Se osoitti millaisia seikkoja joudutaan miettimään ja sen, että asiat eivät monesti ole mustavalkoisia. Tuossa Somalian tapauksessa ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Jos jatkaa, on ymmärrettävä ongelmat ja riskit ja pyrittävä hallitsemaan ja minimoimaan niitä riittävillä resursseilla – tai sitten luovuttava. Molemmat ovat ok. Kyse on lopulta ihmisoikeusperiaatteiden paremmasta tiedostamisesta ja toiminnan peilaamisesta niihin.
Rennon amerikkalaisen muotoiluista tulee mieleen YK-kieli. Eikä ihme. Kovickin edustama Shift-asiantuntijajärjestö syntyi YK:n 2011 lanseeraamien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden jälkimainingeissa. Yksi perustajista John Ruggie toimi pääsihteerin erityisedustajana. Napanuoraa maailmanjärjestöön ei silti ole. Voittoa tavoittelematon, New Yorkista toimiva Shift pyörii julkisille ja yksityisille tahoille suunnatuilla koulutuksilla ja konsultoinneilla.
Jälkimmäisestä on kyse Suomenkin osalta. Ulkoministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö päättivät yhdessä palkata vuonna 2017 Shiftin arvioimaan ja vahvistamaan ihmisoikeusnäkökulmaa kauppa- ja kehityspolitiikassa. Otanta on ollut laaja: rahoittajista yrityksiin, julkisista tahoista kansalaisjärjestöihin. Suomi on reivannut kehitysyhteistyötään yritystoiminnan suuntaan. Siihen Kovick ei ota kantaa, mutta muuten tulee kiitosta.
– Kysymys on iso, ettekä ole yksin. Yksityissektorivetoisuus lisääntyy kaikkialla. Onko se hyvä vai huono asia – that’s beyond my pay grade. Mutta lähestymiseltään Suomi on eturivissä. Katsotte asiaa kokonaisuutena. Pyritte varmistamaan, että myös yksityisen sektorin instrumenteilla on mukana ihmisoikeusaspekti, ja että ne ovat linjassa vastuullisuuden periaatteiden kanssa.
Asia kerrallaan
Yritysten metodit ovat muutoksessa.
– Ennen merkitsi maantiede. Korjaa ongelma, koska olet alueella läsnä ja taskusi ovat syvät. Vaikka et ole ongelman aiheuttaja tai siitä hyötyjä. Nyt pyritään syvemmälle ja kapeammin, seikkoihin, jotka liittyvät bisnekseen tai tuotteeseen. Tuotantoketjut voivat toki olla pitkiä ja kaikkea ei tarvitse korjata heti. Etsi vahingollisin ja vakavin asia ja keskity siihen, ohjeistaa Kovick ja viittaa sellaisiin teknologiayhtiöihin, jotka eivät vielä ole piitanneet kaivosten työoloista.
– Pidän niitä vastuullisina, edellyttäisin toimenpiteitä. Ei välttämättä heti huomenna, mutta jotain tulisi tehdä.
Kovick puhuu ”narratiivin muutoksesta”. Altruistiksi ei silti tarvitse ryhtyä hyvää hyvyyttään. Säädyllisesti voi toimia raadollisista syistä: se on bisneksen kannalta järkevää.
Tärkeintä on aloittaa
Ei tarvitse olla kyyninen kysyäkseen, onko tällä kaikella väliä, kun kaikki suurvallatkaan eivät näistä asioista tunnu välittävän. Kovick on nähnyt Kiinaa käytettävän tekosyynä välinpitämättömyydelle. No kun ei nekään…
Muutos kuitenkin itää idässäkin. Kiinan puhutaan käyvän dialogia omat ohjeistuksensa laatineen OECD:n kanssa, maa vaikuttaisi tiedostaneen ajan hengen.
– Usein on olemassa hyvä bisnes case juuri ihmisoikeuksien kunnioituksen takia. On huomattu mitä merkitsee yhteisön ottaminen mukaan merkityksellisellä tavalla. Jos niin ei tee, projekti voi pysähtyä. Sama pätee työlainsäädäntöön. Hyvä kohtelu parantaa moraalia ja tehokkuutta, Kovick kertaa.
Silti yhä kompastellaan. Viime aikoina esimerkiksi tekstiiliteollisuuden ongelmat ovat olleet esillä. Ihmisoikeuskysymykset nähdään suurina ja monimutkaisina, vaikka piru piilee usein pienissä yksityiskohdissa. Siksi halvaannutaan, vaikka se on turhaa.
– Kun asiat koetaan liian vaikeiksi, aletaan katsoa sivusta tai ylianalysoidaan. Eikä ryhdytä toimiin. Miettikää mikä on kohdallaan, mikä ei. Järjestäkää workshop. Aloittakaa jostain, oppikaa tekemällä ja pyytäkää tarvittaessa apua, kuuluu viesti yrityksille.
On oltava valveutuneempia
Apua on pyytänyt myös UPM. Yhtiö teki vuonna 2017 itsearvioinnin, riskikartoituksen ihmisoikeusnäkökulmasta 75 yksikössään. Prosessin sisältöä ja siihen liittyvää koulutusta tuki Shift.
– Tunnemme toimintomme, mutta aina on parannettavaa. Suurimmat kysymykset olivat paikallisissa hankintaketjuissa, urakoitsijoiden hallinnassa ja sidosryhmäyhteistyössä. Globaalisti on isojakin kulttuuri- ja lainsäädäntöeroja. Olemme nyt systemaattisesti edistämässä ymmärrystämme muun muassa sisäisellä koulutuksella. Pääpaino on riskien ennaltaehkäisyssä. Kumppanuus Shiftin kanssa jatkuu ainakin vuoden, kertoo UPM:n sosiaalisen vastuullisuuden päällikkö Kaisa Vainikka.
Viennin rahoittajana toimiva Finnvera on käyttänyt Shiftiä apunaan. Kädenjälki alkaa näkyä.
– Olemme käyttäneet OECD:n kolmea riskitasoa. Nyt olemme siirtymässä arvioinneissa vähemmän mekaaniseen tapaan. Katsomme syvemmälle yritysten bisnekseen. Mikään systeemi ei ole vedenpitävä, mutta aloitamme vakavimmista uhkista. Kaiken yritämme havaita, mutta myös priorisoimme, kuvailee ihmisoikeusasiantuntija Timo Hankala.
Viennin rahoitusta tehdään Finnverassa vientitakuutuotteilla. Finnveran omistama tytäryhtiö Suomen Vientiluotto Oy puolestaan myöntää luottoja.
Ihmisoikeuskysymysten takia lainoja ei juuri ole evätty, mutta joissakin tapauksissa riski on todettu liian suureksi. Nekin halutaan karsia; Finnveran mietinnässä on kommunikatiivisempi ja konsultoivampi rooli, auttaminen ja ohjeistaminen Helsingin Ruoholahdessa ja vierailuilla yrityksissä.
Kansalliset lait eivät aina riitä
Perinteisesti on ajateltu, että vain valtiot ovat vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja yritysten velvollisuutena on toimia kansallisten lakien mukaan. Toimipaikkojen ja tuotantoketjujen kansainvälistyessä tilanne on muuttunut. Myös yritysten tulee kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, toteaa ihmisoikeussuurlähettiläs Rauno Merisaari.
– Voimme antaa tietoja ja koulutusta, mutta mennessään hankaliin olosuhteisiin yritys joutuu kantamaan riskin. Keskusteluin, yhteistyöllä ja joskus painostuksellakin Suomi pyrkii muuttamaan hallitusten ihmisoikeustoimia parempaan.
Sitä on lähettilään työ: temaattista kehittämistä, seurantaa ja UM:n ja valtioneuvoston auttamista ihmisoikeuskysymyksissä.
Merisaari korostaa kansainvälisten ihmisoikeusnormien tuntemusta. Ne luovat viranomaistoiminnalle ja yritysten toimintaympäristölle vakautta. Ulkoministeriö voi myös auttaa yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä. Merisaaren mukaan siinä voittavat kaikki.
YK:n periaatteiden hyväksyminen vuonna 2011 oli tärkeä merkkipaalu. Periaatteet eivät luoneet uusia kansainvälisoikeudellisia velvoitteita, mutta ne selkeyttivät valtioiden ja yritysten roolia ja vastuita. YK:n ohjeiden yksi kulmakivi on asianmukaisen huolellisuuden periaate (due diligence), jota tulisi noudattaa liiketoiminnassa läpi koko arvoketjun. Suomi laati YK:n periaatteiden kansallisen toimeenpanosuunnitelman 4. maana maailmassa jo 2014. Ulkoministeriön yhteistyö Shiftin kanssa on osa Suomen panosta YK:n ohjeiden toteuttamiseen käytännössä.
YK:n periaatteiden hyväksyminen vuonna 2011 oli tärkeä merkkipaalu. Periaatteet eivät luoneet uusia kansainvälisoikeudellisia velvoitteita, mutta ne selkeyttivät valtioiden ja yritysten roolia ja vastuita. YK:n ohjeiden yksi kulmakivi on asianmukaisen huolellisuuden periaate (due diligence), jota tulisi noudattaa liiketoiminnassa läpi koko arvoketjun. Suomi laati YK:n periaatteiden kansallisen toimeenpanosuunnitelman 4. maana maailmassa jo 2014. Ulkoministeriön yhteistyö Shiftin kanssa on osa Suomen panosta YK:n ohjeiden toteuttamiseen käytännössä.