Miten Suomessa koronarajoitukset iskivät kuljetuksiin?
Matkustusrajoituksilla ja rajojen sulkemisilla on ollut suora vaikutus ihmisten liikkuvuuden lisäksi myös tavaroiden ja palveluiden kauppaan. Rajoitusten alkaessa Suomessa kaikki toimi varsin hyvin. Mikään ei täällä oikeastaan häiriintynyt, varsinkin kun vertaa Keski-Euroopan sisärajoihin, joille alkoi muodostua jopa 60 kilometrin rekkajonoja. Osin tilanne korjautui nopeasti, koska Euroopan komissio onnistui loistavasti suosituksessaan tavaraliikenteen turvaamiseksi ja myöhemmin ehdotuksessaan laajoille joustoille kuljetuslainsäädännössä. Tärkeintä oli heti turvata tavaraliikenteen liikkuvuus. Suomi ei tuon alun kaaoksen vaikutusta ehtinyt kokea, olemme isolle osalle tavaraa joko lähtö- tai päätepiste.
Mikä kuljetuksissa oli tärkeintä turvata Suomessa?
Meillä iso kysymys on ääretön riippuvuus meriliikenteestä, lähes 90 prosenttia tavarasta kulkee meriteitse. Kun matkustajaliikenne lopetettiin, ei toiminta enää ollut kovin kannattavaa laivayhtiöille. Matkustaja-alusten mukana kulkee meillä paljon tavaraa, se ei ole Euroopan ulkopuolella kovin yleinen kuljetustapa. Valtion on ollut pakko tukea runsaasti meriliikennettä, myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Jos eivät laivat olisi kulkeneet, ei olisi saatu tuoreita banaanejakaan marketteihin enää.
Miltä tilanne näyttää nyt?
Kuljetukset ja liikenne toimivat, mutta eivät toki normaalisti. Finnair lentää vain noin 10 prosentilla kapasiteetistaan, monet muut lentoyhtiöt 40–50 prosentilla. Reittilennothan palvelevat myös rahtia. Määränä lentorahti on pientä verrattuna koko volyymeihin, mutta sen arvo on suuri, koska kalliimpi tavara kulkee lentoteitä. Yritysten piti löytää nopeasti lentorahdille vaihtoehtoisia tapoja, joilla saada tavara kulkemaan, siksi esimerkiksi Suomi–Kiina-konttijunakuljetukset ovat lisääntyneet. Tästä voi tulla pysyvämpiäkin muutoksia, jos liiketoiminta sillä saralla lähtee kasvamaan.
Suomessa siis selvitään liikenteen rajoituksista huolimatta?
Mielestäni toistaiseksi olemme selvinneet säikähdyksellä. Liikenne Euroopassa tosiaan saatiin toimimaan lähestulkoon alusta asti, eikä Suomelle tullut puutetta mistään. Silti esimerkiksi Finnairin ahdinko ja valtion tuet varustamoille on kaukana terveestä tilanteesta, näin ei voi loputtomasti jatkua. Tilanne kyllä jossakin vaiheessa aukeaa, mutta miten Finnair pääsee uudelleen mukaan kilpailuun, kun nyt lentää niin paljon vähemmän kuin muut lentoyhtiöt? Olemme Suomessa vähän pussin perällä ja samanaikaisesti meillä on todella tiukat matkustusrajoitukset. Emme tiedä vielä tämän kaiken lopputulosta ja kerrannaisvaikutuksia.
Miten elinkeinoelämä on otettu huomioon?
Suomessa keskustelu rajoituksista on ollut melko kärjistynyttä, on ikään kuin laitettu terveys ja talous vastakkain. Pysy kotona ja sillä siisti. Bisnekselle kasvotusten kohtaaminen on kuitenkin elinehto. Kaikki olisi järjestettävä kunnolla ja huolellisesti siitä näkökulmasta, että elinkeinoelämän ja muunkin elämän on jatkuttava. Siten riskit saataisiin minimiin, myös taloudelle. Nykytyylillä on syntynyt outoja tilanteita, kuten silloin kun Virosta ei päässyt Helsinkiin mutta Vaasasta kyllä, vaikka siellä tartuntatilanne oli moninkertainen. Näen tässä heijastumia vanhasta ajattelusta, että Suomi olisi jotenkin erillinen Euroopasta.
Mitä pitäisi tehdä nyt?
Nyt tarvitaan selkeyttä. Yhdessä on neuvoteltu EU-tason hyväksytyt suositukset matkustusrajoitusten osalta, jotta turvataan liikkumisen vapaus. Jostain syystä Suomi ei ole tätä tuonut esille, vaan tehdään ikään kuin omaa suoritusta EU:n sisällä. Rajoittamisen sijaan pitäisi tehokkaasti ottaa käyttöön kaikki muut keinot: maskit, pesut, etäisyydet, testaukset. Toivottavasti olemme menossa kohti keskustelua siitä, miten opimme elämään koronan kanssa, sen sijaan miten laitamme rajat kiinni ja eristäydymme.
Miten pitkä työkokemuksesi Brysselistä tukee tehtävääsi?
Yritän riisua EU-jargon-haarniskan asioista puhuttaessa, ja tuoda esiin EU-asioita ymmärrettävästi. Järjestönä kannamme vastuumme siitä, ettei mennä EU:n selän taakse sanomalla, että ”EU tekee taas jotain typerää”. Unioni ei ole tehdas, josta asioita vain tulee. Yllätyksiä ei pitäisi tulla, vaan meillä kaikilla on vastuu seurata aktiivisesti, olla perillä asioista ja pystyä vaikuttamaan. EU:n lainsäädäntöohjelma on jopa selkeämpi kuin Suomen.