Talouskasvun on uskottu kiihdyttävän ilmaston lämpenemistä – vai voisiko vaikutus ollakin päinvastainen?

Monet ovat laittaneet talouskasvun ja lisääntyvien hiilidioksidipäästöjen väliin yhtäläisyysmerkin. Pitkään näin on ollutkin, mutta enää yhtälö ei aina välttämättä päde, kuten kehitys Suomessa on osoittanut.

Talouskasvun ja ilmastonmuutoksen välistä korrelaatiota voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että lämpenemistä hidastavat toimet vaativat valtavia panostuksia uuteen teknologiaan. Näiden investointien rahoittamiseksi tarvitaan talouskasvua.

Tästä suunnasta asiaa katsoo myös Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu.

– Ekonomistien kesken on rakentunut yhä vahvempi konsensus, että talouskasvun ja päästöjen välinen yhteys on onnistuttava katkaisemaan. Meillä on oltava resursseja investoida uuteen teknologiaan, joka edesauttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja päästöjen vähentämistä, Koivu perustelee.

Samalla hän torjuu näkemyksen, että ilmastonmuutoksen jarruttaminen edellyttäisi merkittävää luopumista nykyisestä elintasosta.

– Kurjistamisen kautta tämä ei tule onnistumaan. Muutoksen pitää tapahtua niin, että meillä on resursseja investoida siihen, että teemme asiat eri tavalla kuin aikaisemmin.

Monen muuttujan yhtälö

Ratkaistava yhtälö ei ole aivan yksinkertainen. Onko esimerkiksi niin, että ilmastotoimet itsessään pienentävät talouskasvua, kun niihin laitettavat panostukset voivat olla pois joistain taloutta kasvattavista investoinneista? 

– Luultavasti maailman tasolla kulutus tulee vähän kärsimään, kun tarvitsemme lisää investointeja jonkin aikaa uusien teknologioiden käyttöönottoon, Koivu pohtii.

Hänen mukaansa siirtymävaiheeseen liittyy paljon epävarmuuksia, kun sekä tilastot että taloustiede laahaavat muutoksista jäljessä. Epävarmuutta liittyy myös siihen, mitä poliittiset päättäjät, yritykset ja kuluttajat tekevät.

Sekin vaikuttaa, että ilmastonmuutos alkaa jo syödä talouskasvua, kun vaikutuksia tulee eri reittejä lämpötilan nousun, helteiden, tulvien, kuivuuden ja muiden sään ääri-ilmiöiden kautta. Toisaalta nämä myös kannustavat maita vaikuttavampiin ilmastotoimiin. 

Samalla tulee yhä ilmeisemmäksi, että vanhat taloutta kuvaavat mittarit eivät anna koko kuvaa hyvinvoinnin kehityksestä. 

– Luottaisin siihen, ettemme kymmenen vuoden kuluttua puhu bkt:stä sellaisena mittarina kuin se nyt on, vaan ympäristöasiat onnistutaan tuomaan mukaan kokonaisvaltaisempaan mittariin. Taloustiede, eivätkä tilastotkaan ole siinä, missä niiden pitäisi olla.

Kyse on myös valinnoista

Logiikka talouskasvun välttämättömyydestä pätee koko maailmaan, mutta erityisesti katse kiinnittyy Kiinaan, joka aiheuttaa yli 30 prosenttia ilmakehää lämmittävistä päästöistä. Kehitys ei näytä valoisalta, kun Kiinan päästöt todennäköisesti kasvavat vielä tämän vuosikymmenen ajan. Maa on sitoutunut siihen, että se saavuttaa päästöhuippunsa vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliuden vuoteen 2060 mennessä.

Eli samaan aikaan kun jotkut lännessä kauhistelevat Kiinan nousemista maailman suurimmaksi taloudeksi, pitäisi toivoa, että maan talouskehitys loisi edellytyksiä ilmastonlämpenemisen jarruttamiseen.

Kyse ei ole pelkästään siitä, mihin toimiin on rahaa, vaan mihin nämä rahat halutaan suunnata. Eikä tässä tarvitse esimerkkejä etsiessä tähyillä kaukomaihin, niitä löytyy omastakin takaa.

– Jotta Kiinan johto pystyy tarttumaan kunnolla ilmastotoimiin, kiinalaisten pitää olla talouskehitykseen aika tyytyväisiä. Länsimaisissa demokratioissa poliitikoilla paine voi olla jopa hurjempi siihen, ettei ilmastotoimia viedä läpi kurjistamisen vaan positiivisen kasvun ja uusien tapojen kautta, Koivu huomauttaa.

Hän sanoo, että Kiinassa talouskasvu on konkretisoitunut ihmisten arjessa valtavana elämänmuutoksena. Kun lähtötaso on ollut matala, silloin tavoite on ollut elämisen perustarpeiden tyydyttäminen. Vaurastumisen myötä katse voi ulottua laveammalle, ja myös ympäristökysymykset ja ihmisten terveysturvallisuus saavat huomiota.

– Vaikka absoluuttinen köyhyys on Kiinassa vähentynyt, maassa on edelleen satoja miljoonia ihmisiä, jotka meidän mittapuun mukaan elävät hyvin vaatimattomissa oloissa. Heille aineellisen hyvinvoinnin vuodesta toiseen jatkuva kehitys on tärkeää.

Koivun mukaan Kiinassa keskustelua on tietoisesti ohjattu painottamaan talouden kehitystä.  

– Oikeutus pysyä vallassa on Kiinassa perusteltu paljolti taloudellisen hyvinvoinnin nousulla.

Vihreää kasvua

Antaako Kiinan tuleva talouskasvu mahdollisuuden maapallon kannalta merkittäviin ilmastotoimiin? 2010-luvulla maan talouskasvu puolittui yli kymmenestä prosentista noin kuuteen prosenttiin. Koivu uskoo, että kehitys jatkuu samansuuntaisena.

– Uskon, että 2020-luvulla päädytään kuuden prosentin tasolta 3–4 prosentin välille. Kasvuvauhti riittää siihen, että resursseja kanavoidaan vahvasti myös ympäristöasioihin ja tuotanto jopa supistuu kaikkein saastuttavimmilla aloilla. 

Kiinassa investointiaste on ollut jo vuosikymmenten ajan länsimaihin verrattuna kaksinkertainen eli jopa 40 prosenttia bkt:stä. 

– Kasvavien energiatarpeiden ja teollisuuden tärkeän roolin yhdistäminen päästöjen vähentämiseen on valtava haaste. Muutosta ei tehdä hetkessä, mutta uskon, että Kiina haluaa ja pystyy allokoimaan koko ajan enemmän resursseja uudentyyppisiin investointeihin. Jo nyt maan panostukset uusiutuvaan energiaan ovat maailman kärkeä.

Toinen motiivi viedä kehitystä eteenpäin on se, että myös Kiinassa yritykset vastaavat kuluttajien kasvaviin vaatimuksiin ilmastotoimien huomioimisesta globaaleissa tuotantoketjuissa. Samalla vihreä siirtymä avaa uusia markkinanäkymiä.

– Kiinassa on huomattu esimerkiksi aurinko­paneelien tuotannon kautta, kuinka nousevat teknologiat voivat tuoda merkittävää kasvua. Siksi he haluavat olla ratkomassa omien ongelmien lisäksi myös muiden ongelmia. Se on bisnes­mielessä fiksua.

Sami Laakso

Eyevine/Lehtikuva

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>26.09.2022

Luetuimmat