Tulisiko EU:n kiristää vaatimuksiaan työelämäsäännöille?
Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n asiantuntija Saila Turtiainen ja FinUnionsin johtaja Aleksi Kuusisto vastaavat.
MIKSI VAPAAKAUPPASOPIMUKSILLA HALUTAAN VAIKUTTAA TYÖELÄMÄOIKEUKSIIN?
Turtiainen: Vapaakauppasopimuksilla ei vain vapauteta kauppaa, vaan ne ovat myös keino kehittää kaupankäynnin sääntöjä – se on tärkeä elementti sopimuksissa. Etelä-Korean kanssa vuonna 2015 tehdystä sopimuksesta alkaen EU on sisällyttänyt kaikkiin uusiin vapaakauppasopimuksiin kestävän kehityksen luvun, jossa ovat mukana myös työelämän oikeudet. EU-maiden yrityksillä on kasvava tarve löytää keinoja puuttua epäreiluun kilpailuun, liittyi se työelämäoikeuksiin tai vaikkapa ympäristöasioiden polkemiseen.
Kuusisto: Kaupan vapauttamisella on ennen kaikkea positiivisia vaikutuksia, mutta ne voivat olla myös negatiivisia. Työntekijäpuolella näemme riskinä epäterveen kilpailun, jota voi syntyä, kun kauppaa vapautetaan korkean palkkatason ja alhaisen palkkatason maiden välillä. EU:lla on velvoite suojella työntekijöitään epäterveeltä kilpailulta. Kyse on silti ennen kaikkea kehitysmaiden kannustamisesta parantamaan työntekijöiden olosuhteita, jotta maista saataisiin kitkettyä lapsityön kaltaisia perusoikeusrikkomuksia.
MITEN EU EDISTÄÄ TYÖELÄMÄOIKEUKSIA KAUPPASOPIMUKSISSA JA TOIMIIKO SE?
Kuusisto: Vaikka EU:n sopimuksissa edellytetään Kansainvälisen työjärjestö ILOn perusoikeuksien noudattamista, niiden rikkomuksista ei tällä hetkellä voi seurata taloudellisia seuraamuksia. EU keskittyy yhteistyön lisäämiseen perustamalla keskusteluelimiä, joissa voidaan nostaa esiin havaittuja ongelmia. Elimet eivät kuitenkaan toimi kovin hyvin: perustaminen kestää kauan, ja on nähty, ettei Euroopan komissio ole aloittanut neuvotteluja elimen huomaamista ongelmista. EU:n vapaakauppasopimukset ovat siis sitovia – mutta eivät aidosti.
Turtiainen: EU:n malli on tosiaan avoimuuteen ja yhteistyöhön perustuva. Korea-sopimuksesta alkaen mallia on koko ajan kehitetty, ja EU:ssa on selkeä tahtotila ja odotus, että vapaakauppasopimuksilla pystytään edistämään työelämäoikeuksia koko ajan paremmin. Kysymys on, kuinka vahvasti toimeenpantavia tai pakottavia sopimukset voivat olla. Siitä on jonkin verran erimielisyyttä.
MITEN EU:N MALLIA PITÄISI KEHITTÄÄ?
Kuusisto: Mielestämme tarvitaan yhdistelmä yhteistyötä ja uskottavia määräyksiä, joiden rikkomuksista seuraa taloudellisia sanktioita. EU:n nykymallissa on hyviä puolia, mutta esimerkiksi yhteistyöelinten pitää saada paremmat resurssit. Näiden lisäksi tarvitaan sanktioita tai sakkorangaistuksia, joita Yhdysvalloilla ja Kanadalla on jo sopimuksissaan. Taloudellisia kannustimia tarvitaan ohjaamaan maita, joiden hallitukset eivät ole sitoutuneet työelämäoikeuksiin.
Turtiainen: Me kannatamme EU:n mallin kehittämistä maltillisesti. Huolenamme on, lamauttaisivatko neuvottelukumppanimaihin kohdistetut lisävaatimukset EU:n kykyä neuvotella nopeasti vapaakauppasopimuksia. Kaikki neuvottelukumppanit eivät välttämättä suostu EU:n vaatimuksiin ja jos suostuvat, millä hinnalla? Kehittyvät maat voivat pitää vaatimuksia EU:n piiloteltuna protektionismina. Yhdysvalloissa voimistunut protektionismi voisi olla EU:lle mahdollisuus, jos emme itse sahaa omaa oksaamme. Tarvitsemme yrityksille positiivisia näkymiä ja kauppaneuvotteluihin ja toimeenpanoon ripeyttä.
VOIDAANKO KAIKILTA MAILTA VAATIA SAMOJA ASIOITA?
Turtiainen: Tämä on itse asiassa EU:n vapaakauppasopimusten ja työelämäoikeuksien suurin ongelma. Tavoitteisiin pitäisi saada joustavuutta ja tapauskohtaista harkintaa: minkä maan kanssa mistäkin asiasta kannattaa neuvotella ja kuinka pitkälle?
Kuusisto: Juuri näin, EU:n pitää voida vaatia eri mailta eri asioita. Esimerkiksi kehittyneiden maiden kanssa asioita voidaan edistää yhdessä maailmanlaajuisesti eikä ole niinkään tarvetta suojautua sopimuskumppanin epäterveeltä kilpailulta. Kehitysmailta, joissa on paljon perusoikeusrikkomuksia, pitää vaatia enemmän. Työelämäoikeuksien edistämisen raja pitää vetää mahdollisimman korkealle niin, että kumppani siihen vielä suostuu. EU:n tulee samalla tarjota teknistä apua ja kehitysrahoitusta auttaakseen maita nostamaan standardejaan.
MITÄ JATKOSSA TAPAHTUU?
Turtiainen: Euroopan komissio antoi kesällä paperin mahdollisista kehityskuluista, ja asiaa käsitellään Euroopan neuvostossa syksyn aikana. Me toivomme, että EU:n vapaakauppasopimusten kehittämistä jatketaan samaan suuntaan kuin tähän asti. Olemme hieman huolissamme, että vapaakauppasopimuksilta on alettu odottaa asioita, joita ne eivät voi täyttää. Markkinoillepääsyn helpottaminen ja talouskasvun ja työllisyyden parantaminen eivät riitä, vaan sopimusten kautta halutaan muuttaa maailmaa. Vapaakauppasopimusten tavoitteena ei voi olla saada kehitysmaat meidän tasollemme vaan hakea asioita, joita kumppanimaassa voidaan parantaa pienin askelin.
Kuusisto: Kannatus vahvemmille määräyksille on jo kasvanut ja kasvaa edelleen. Odotan, että EU vahvistaa työelämämääräysten toimeenpanoa, mutta kuinka pitkälle, se jää nähtäväksi. CETA-sopimukseen EU:n ja Kanadan välillä on jo sovittu lisättävän vahvempia määräyksiä. Näkisin, että kaupan vapauttaminen onnistuu jatkossakin, kun mahdolliset haittavaikutukset huomioidaan mahdollisimman hyvin sekä kauppasopimuksissa että muilla keinoin.