Turvallisuus on osiensa summa
Monet maat ottavat mallia Suomesta, kuinka yhteiskunta voi huolehtia kokonaisturvallisuudesta.
Merihaan väestönsuojan sanotaan olevan Suomen kiinnostavin turistikohde. Sinne on viime aikoina viety arvovieraita aina Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyistä EU-komission puheenjohtaja Ursula Von der Leyenistä alkaen.
Väestönsuoja halutaan nähdä, kun kriisioloihin varautumisesta on tullut maailmalla valitettavan ajankohtaista. Vierailijoille on tullut yllätyksenä, kuinka Suomessa on väestönsuojia riittävästi koko kansalle.
Suomi kiinnostaa varautumisen mallimaana, kun monet maat ovat saaneet pelottavan herätyksen kylmän sodan jälkeisestä turvallisuuden tunteesta Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja aloitettua kovasanaiset puheet lännestä omana vihollisenaan.
Nato-maat ovat reagoineet uhkaan ja tavoitteeksi on asetettu puolustusmenojen kasvattaminen viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suomessa puolustusvoimiin on panostettu monia maita enemmän, mutta myös täällä puolustusmenot ovat vahvassa kasvussa.
Muualla maailmassa Venäjän hyökkäyssotaa ei koeta niin järisyttäväksi asiaksi. Silti joka puolella on omia uhkakuvia, jotka korostavat kriiseihin varautumista ja tarvetta ottaa oppia muilta.
Esimerkiksi taiwanilaiset virkamiehet kertoivat tutustuneensa Suomen-vierailuillaan kansalaisten maanpuolustustahdon, medialukutaidon ja kokonaismaanpuolustuksen rakentamiseen.
Vastuun taakka jaetaan
Suomessakaan yhteiskuntaa ja kansalaisten arkielämää eivät uhkaa vain sotilaalliset toimet. Presidentti Sauli Niinistö kirjoittaa kirjassaan Kaikki tiet turvaan, kuinka vuoden 2015 pakolaiskriisi jätti hänen mieleensä synkän pilven.
Viisi vuotta myöhemmin hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Monet pelkäävät Venäjän lähettävän tänne ohjuksia, minä pelkään että lähettävät maahanmuuttajia.”
Niinistö on puhunut itsestään unilukkarina ja siinä roolissa hän kirjoittaa toimineensa myös presidenttinä.
”Omistautuminen turvan takaamiseen, niin minä presidentin mission näin. Olla mukana vahdissa ja vartijana, kaikin tavoin, kaikin ajoin. Tuo omistautuminen varmasti johti siihen, että ajatuksissani oli kokonaisturvallisuus, joka sisälsi paljon muutakin kuin ulkopolitiikkaan liittyvät ulkoiset uhkat. Moni aloitteeni oli kiistatta sisäpolitiikan puolella, ja siitä saamani kritiikki on ollut aiheellista. Pyrin tosin yleensä vain herättämään keskustelua ilmiöistä, joita pidin ongelmallisina, mutta välillä kyllä tuli tehtyä suoria ehdotuksia.”
Yhteiskunnan turvallisuudesta vastuuta kantavan osa on raskas, mutta taakka jakautuu laajalle yhteiskuntaan aina presidentistä viranomaisiin ja tavallisiin kansalaisiin, yrityksiin sekä järjestöihin.
Virallisena toimijana keskeinen on turvallisuuskomitea, joka sovittaa yhteen varautumisen toimenpiteitä. Siinä edustettuna ovat muun muassa ylin virkamiestaso sekä elinkeinoelämä, järjestökenttä ja Huoltovarmuuskeskus. Mukana on myös eri alojen asiantuntijoita.
Uhkien merkitsemä historia
Uhat ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Suomessa kokonaisturvallisuuden ajatusmalli periytyy jo 1800-luvulta, jolloin suurten nälkävuosien karujen opetusten jälkeen tehtiin viljan varmuusvarastointia.
Kylmän sodan jälkeen puolustuksellisten näkökohtien rinnalle tuli vahvemmin muut yhteiskunnan normaalia toimintaa uhkaavat häiriötilanteet.
Lähempänä meidän aikaamme isku World Trade Centerin kaksoistorneihin sekä tuhotyöt eri puolilla maailmaa nostivat terroritekojen estämisen tärkeäksi. Korona havahdutti maailman pandemiaan. Toimitusketjujen häiriöt, datakaapelien sekä energiaputkien katkaisemiset herättivät riippuvuuksista johtuviin haavoittuvuuksiin. Tällä hetkellä droonien uhka väijyy koko Euroopassa ja uutisia luonnonkatastrofeista tulee jatkuvasti.
Listaa voi päivittää loputtomasti, mutta turvallisuusstrategian mukaisesti kiteytettynä uhka saattaa muodostua luonnosta, ihmisen toiminnasta tai teknologisesta kehittämisestä.
Turvallisuuskomitean sihteeristön erityisasiantuntija Mari Aro korostaa, kuinka maailma on jatkuvassa muutoksessa.
– Suomen tilanne on hyvä, mutta uusia uhkakuvia tulee ja siksi kansallisten riskiarvioiden tekeminen on jatkuvaa. Varautumista pitää ylläpitää ja kehittää, Aro sanoo.
Esimerkkinä reagoinnista käy tuore lakiesitys, jossa hyvinvointialueet velvoitetaan varautumaan paremmin kriisitilanteisiin. Lisätalousarviossa hyvinvointialueille osoitettiin tähän tarkoitukseen yli sata miljoonaa euroa. Maanalaisten tilojen lisäksi hyvinvointialueiden täytyy panostaa entistä enemmän siirrettäviin sairaanhoitoyksiköihin kuten ambulansseihin.
Nytkö tänne hyökätään?
Mari Aron mukaan Suomi on kansainvälisessä vertailussa varautujien kärkikastissa. Siksi suomalainen tapa huolehtia yhteiskunnan elintärkeistä toiminoista kiinnostaa maailmalla.
Aron mukaan varautumisesta muille kerrottaessa pitää huomioida kulttuuriset erot ja varoa pelottelua.
Suomessa voidaan puhua erilaisista kriiseistä, ilman että se aiheuttaa suuria värinöitä ihmisissä. Täällä on opittu varautumaan jo kylmän talven varalle ja myös yleinen asevelvollisuus on antanut monista asioista perusymmärrystä.
Ei kuitenkaan tarvitse mennä kauas, niin tilanne on toinen.
– Puhuessani brittien kansanedustajien avustajien kanssa tuli selväksi, että siellä esimerkiksi Suomen 72 tunnin varautumissuosituksen mukainen ohjeistus saattaisi aiheuttaa paniikkia kansassa, että nytkö tänne hyökätään, Aro kertoo.
Hän viittaa suomalaisten viranomaisten ja järjestöjen laatimaan 72 tunnin varautumissuositukseen, joka opastaa kotitalouksia selviytymään kolme vuorokautta ilman sähköä, lämpöä, vettä ja ruokaa.
Entä tunnetaanko Suomessa olo turvalliseksi? Tätä Mari Aro sanoo kysyvänsä, kun käy puhumassa erilaisille yleisöille kokonaisturvallisuudesta.
– Yhteiskunnan toimivuuteen tunnutaan luottavan. Valtaosa yleisöstä sanoo, että on turvallinen olo, mutta se on alkanut heikentyä. Syyksi heikentymiseen sanotaan useimmiten Venäjä, peruspalveluiden haasteet, ympäristö- ja ilmastoasiat. Toki otanta on pieni, joten arvio tuskin edustaa koko kansan tuntoja.
Edustustot kertovat osaamisesta
Maailmalla olevat 90 edustustoa välittävät viestiä, kuinka Suomi on vakaa yhteiskunta ja rauhallisen varautumisen mahtimaa. Täällä kokonaisturvallisuuden eteen tehdään arkista työtä, johon osallistuvat viranomaisten ohella laajasti niin kansalaiset, järjestöt kuin yrityksetkin.
Sanomana korostetaan, kuinka uhkiin varautuminen ei tarkoita, etteikö Suomeen uskaltaisi tulla matkalle, opiskelemaan tai töihin tai että yritykset eivät voisi investoida Suomeen – päinvastoin.
Edustustot tuovat esiin suomalaista osaamista ja ne voivat pohjustaa myös kaupallisten toimijoiden markkinoille tuloa.