Ulkopolitiikka on sanoja
Euroopan unionin ei kannata vastata tulleihin samalla mitalla, ulkoministeri Elina Valtonen uskoo.
Ulkoministeri Elina Valtosen mukaan pienessä maassa tarvitaan koko joukkue edistämään vientiä ja talouden kasvua. Tämä näkemys koskee myös hierarkian ylintä kerrosta.
– Tässä hallituksessa meillä on vahva fokus viennin edistämiseen ja investointeihin. Arvostan ulkomaankauppaministeri Ville Tavion työtä ja annan sille täyden tuen. Myös tasavallan presidentti tekee tätä työtä aktiivisesti. Olemme pieni maa, joten tekemistä riittää itse kullekin.
Elina Valtonen kertoo huhtikuussa tehdystä Kanadan vierailusta, jossa hän oli mukana tasavallan presidentin delegaatiossa. Mukana oli myös elinkeinoministeri Sakari Puisto ja historian suurin yritysvaltuuskunta.
Mediassa näytettiin, kuinka presidentti Alexander Stubb ja Kanadan pääministeri Mark Carney höntsäilivät hymyssä suin jääkiekkokaukalossa. Samoissa uutislähetyksissä ilme vaihtui vakavaksi, kun jatkettiin kertomalla tylsän tutuksi tulleita tarinoita, kuinka kotimaan taloudessa kasvua ei näy kuin työttömyysluvuissa ja julkisessa velkaantumisessa ja monesta muustakin syystä elämä Suomessa on synkkää ja ikävää. Tämän jälkeen sitten saatettiin ihmetellä, että kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on heikko.
– Minä en rehellisesti sanottuna ymmärrä, mistä harmaa uutisointi johtuu. Kyllä, meidän talous ei ole kasvanut todella pitkään aikaan ja julkinen talous on vakavissa vaikeuksissa, mutta viime vuosina on haettu uutta suuntaa, Valtonen sanoo ehkä harmistusta äänessään.
Hän huomauttaa, että viimeisimmät lukemat talouskehityksestä lupaavat parempaa.
– Toki Iranin sota sotkee monta asiaa, mutta meillä on näköpiirissä todella vahvaa kasvua. Kasvu tapahtuu vain, jos se tehdään. Maailmalla on mahdollisuuksia ja vain taivas on rajana.
Valtonen uskoo parempaa tulevaisuutta rakennettavan erityisesti syvään teknologiseen osaamiseen pohjautuvissa ekosysteemeissä. Hänen listalleen mahtuvat muun muassa kvanttiosaaminen, kaksoiskäyttötuotteiden markkinoiden ratkaisuja esimerkiksi avaruustoimialalta sekä tekoälyklusterin laaja spektri sekä myös perinteisemmät meriteollisuus ja mineraalisektori.
Ulkoministeriö tekee omaa työtään kasvumahdollisuuksien eteen. Tämän vuoden alussa tapahtunut Business Finlandin ulkomaantoimintojen integroiminen ministeriöön on leventänyt hartioita.
– Kaikki ulkoministeriön työntekijät, ovat he sitten erikoistuneet rauhanvälitykseen, kauppapolitiikkaan, viennin edistämiseen tai ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, voivat omissa yhteyksissään ja laajoissa kansainvälisissä verkostoissaan edistää Suomen taloudellisia etuja ja suomalaisia yrityksiä. Uskon, että saamme yhä laajemman vaikutuksen vientiponnisteluille ja koko ulkopoliittiselle jalanjäljelle.
Ääni kantaa kauas
Viennin edistäminen on vain yksi osa ulkoministeriön tehtäväkenttää. Olemme tottuneet näkemään Elina Valtosen uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa kommentoimassa vakavana maailman tapahtumia. Se sopii pitkään jatkumoon, jossa ulkopolitiikassa ei poukkoilla, toimet ja puheet ovat harkittuja.
Toimintamallin puki sanoiksi presidentti Urho Kekkonen 1970-luvun puolivälissä, ”jos jommankumman, ulko- tai sisäpolitiikan, pitää olla rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka”.
Sen mukaisesti kotimaan politiikassa voi räiskyä, mutta ulkopolitiikassa ei sanota värikkäästi – ei vaikka kuinka mieli tekisi. Tyylissä noudatetaan toisen presidentin, Mauno Koiviston, ohjenuoraa: ”Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan”.
Ulkoministerinä Elina Valtosen ääni kantaa kauas, aina Pekingiin ja Washingtoniin asti.
– Ulkopolitiikka on lähtökohtaisesti sanoja ja diplomatiaa. Se ei ole pelkästään tekoja, vaan pitkälti viestintää. Kun on kunniatehtävä toimia tässä tehtävässä, totta kai silloin asettelee sanat niin kuin Suomena. Siitä huolimatta en pelkää sitä, että kerron myös oman mielipiteeni, joka harvoin poikkeaa siitä mikä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kanta yleisesti ja varsinkin kauppapolitiikassa on, Valtonen kuvailee rooliaan.
Someviestijänä kuva Valtosesta monipuolistuu.
– Some on kevyempää sisältöä. Kun me koiran kanssa olemme kuvassa, kyllä me saatetaan puhua myös vähän ulkopolitiikkaa. Vaikkapa, kuinka tylsältä tuntuu, että Hormuzinsalmi on kiinni. Mutta siellä pitää olla muutakin elämää välillä.
Viestipalvelu X:ssä Elina Valtosella on yli 143 000 seuraajaa. Heille viestit voivat tuoda myös tulevaisuudenuskoa.
– Jos tässä jäisi pelkästään näihin haasteisiin rypemään, kun vaikka aamulla katsoo mitä yöllä on rapakon takana tapahtunut, niin ei kehitys aina parempaan näyttäisi menevän. Päinvastoin, olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän parhaat päivät ovat vasta edessä. Eli parempaan suuntaan mennään isossa kuvassa. Senhän takia tässä itse kukin ponnistelee.
Eurooppa jäänyt jälkeen
Ulkoministerin julkisuuteen esittämät näkemykset ovat punnittuja, mutta ei Valtonen aiemminkaan päästänyt hulluja lausahduksia suustaan. Vuonna 2018 (silloin Elina Lepomäki) kirjoittamassa kirjassa Vapauden voitto hän pohtii 700 sivun verran maailman menoa ja yhteiskunnan tilaa.
Näkemyksiin on vaikuttanut asuminen, opiskelu ja työskentely Suomessa, Saksassa, Tanskassa ja Englannissa. Valtonen kirjoittaa:
Ymmärtääkseen maailmaa ja itseään, sitä mistä ollaan tulossa ja minne menossa, kannattaa toki yleensäkin matkustaa, asua eri paikoissa, puhua ihmisten kanssa ja ahmia niin paljon vaikutteita kuin yleensä on mahdollista.
Kokemustensa pohjalta Valtonen ymmärsi, ettei Suomi ja Eurooppa edusta kaikessa kehityksen terävintä kärkeä.
Jos haluaa ymmärtää Euroopan tulevaisuutta, kannattaa käydä Amerikassa, mutta globaalia tulevaisuutta hahmottaakseen kannattaa käydä Kiinassa.
Ovatko tulevaisuuden ikkunat edelleen samat, päteekö tämä vielä?
– Kyllä se pätee, Valtonen vastaa.
– Valitettavasti vuoden 2018 jälkeen jenkitkin ovat ottaneet melkoisen kaulan Eurooppaan monella sektorilla. Yhdysvaltojen kanssa olemme samassa liittokunnassa ja jaamme laajasti samat arvot. Koen edelleen, että Yhdysvaltojen onnistuminen on myös meidän onnistumista.
Kiinassa on vajaassa vuosikymmenessä tapahtunut suuri harppaus.
– Nyt on vielä selvempää, että kellotaajuus, joka Kiinassa on innovaatioiden saralla, mutta myös monessa muussa tekemisessä kuten valmistavassa teollisuudessa, se on ihan ylivertainen moneen muuhun maankolkkaan verrattuna. Tämä ei tarkoita, että me olisimme hävinneet tämän pelin. Päinvastoin, se pitää vain ottaa huomioon.
Protektionisti osuu itseensä
Valtonen on markkinoiden ja vapaakaupan vannoutunut kannattaja. Jopa niin, että kirjassaan hän kritisoi ”suosi suomalaista”-kampanjointia. Hänen mukaansa suomalaista kannattaa ostaa, jos tuotteet ovat laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä, ei periaatteesta.
Pienikin askel protektionismin tiellä on päinvastoin erittäin huolestuttavaa kehitystä, suorastaan nurinkurista pienen vientivetoisen maamme kannalta.
Askeleita, jopa loikkia protektionismin tiellä on kuitenkin otettu. Kun presidentti Donald Trump on asettanut Euroopan unionille tulleja, EU on vaikuttanut reagoinnissaan monien mielestä täysin lapaselta hyväksyessään epäreilulta ja epätasa-arvoiselta tuntuvan kohtelun.
Onko EU:lta järkevää politiikkaa kääntää toinenkin poski?
– Itse olen johdonmukaisesti sitä mieltä, että asia on juuri näin, Valtonen sanoo. Hänen mielestään protektionismin asetta käyttävä ampuu aina omaan jalkaansa.
– Kuulun siihen koulukuntaan, joka pitää viime kesän ratkaisua hyvänä, kun tehtiin kauppasopimus jenkkien kanssa. Toiveissa olisi nollatullit Eurooppaan. Mutta jos emme pysty vaikuttamaan siihen, että Yhdysvallat asettaa meille tulleja, niin voimme vaikuttaa siihen, mitä me itse asetamme.
Valtosen mukaan eurooppalaisille yrityksille olisi haitallisempaa, jos EU:kin olisi asettanut samanlaiset tullit. Hänen mukaansa kyse on kansantaloustieteen ihan peruskurssin asiasta. Protektionismista kannattaa luopua jopa yksipuolisesti.
– Jos sinulle asetetaan kaupan esteitä, sinun ei itse kannata niitä itsellesi asettaa, koska silloin pystyt hankkimaan sieltä mistä on edullisinta ja tuottaa omalla osaamisella sitä, mihin rahkeet ja kilpailukyky riittävät. Erikoistua ja käydä kauppaa niistä lähtökohdista mitä itsellä on ja mitkä pelimerkit maailma on luonut.
Vaikka kuinka ajattelisi näin, joutuu kuitenkin varmasti nielaisemaan pari kertaa, kun tulee uutisia uusista tulleista? Esimerkiksi nyt toukokuussa, kun Trump ilmoitti 25 prosentin tulleista Euroopassa valmistetuille autoille.
– Näin se on, mutta Yhdysvallat on valinnut tämän tien. En usko, että tämä tulee kestämään ikuisesti, eikä välttämättä edes kovin pitkään. Jopa presidentti Trump on joutunut ottamaan monia uhkauksiaan takaisin päin.
Valtonen pitää mahdollisena, että Trump käyttää kauppapoliittisia toimenpiteitä neuvottelutaktiikkana.
– Niin tai näin, ei pidä ripustautua uskon tai varsinkaan toiveiden varaan. Me emme tiedä mikä Yhdysvaltojen kauppapolitiikka tulee olemaan joidenkin vuosien kuluttua. Meidän pitää keskittyä omaan peliin.
Omassa pelissä Valtonen pitää tärkeänä, että kilpailukyky saadaan laitettua kuntoon koko Euroopassa. Lisäksi pitää panostaa vapaakauppaan ja tehdä uusia kumppanuussopimuksia ympäri maailmaa, niin kuin viime aikoina EU on kyennyt tekemään. Oleellista on myös pyrkiä vaikuttamaan Yhdysvaltoihin.
– Niin että hekin laskisivat tulleja ja pikemminkin tavoittelisivat vapaakauppaa tai jopa täyttä sisämarkkinaa liittokunnan alueella. Se olisi ainakin omassa visiossani se, mitä meidän pitäisi tässä maailmantilanteessa tehdä.
Iskut vahvistavat EU:ta
Globaali eikä myöskään Euroopan unionin kehitys ole viime vuosina vienyt sinne, mitä aiemmin toiveikkaassa ilmapiirissä monet uskoivat. Elina Valtonen ei kirjassaan nähnyt EU:ta itsevarmana mahtitekijänä, joka etenee suoraan kohti kukoistusta.
Tavoitteellinen Euroopan unioni on antihauras: järjestelmä, jota satunnaisuus, epävarmuus ja iskut vahvistavat samaan tapaan kuin rasitus vahvistaa lihaksia.
Näinkö se on?
– Se on juuri näin. Vierastan sitä, kun puhutaan vahvasta Euroopan unionista. Vahva kääntyy helposti päälaelleen. Jos valta korruptoi, niin absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti viittamatta tässä mihinkään yksittäiseen suuntaan maailmassa. Tärkeintä on se, että ihmiset saavat päättää ja se, että pystytään sopeutumaan toisaalta olosuhteisiin, mutta myös rakentamaan oman näköistä hyvää maailmaa.
Elina Valtonen siteeraa kirjassaan myös Franz Kafkaa:
”Edistykseen uskominen ei tarkoita sen uskomista, että edistystä on jo tapahtunut.”
Artikkelissa kursiivilla olevat otteet ovat Elina Valtosen (Lepomäki) kirjasta Vapauden voitto (Otava, 2018).
Juurta jaksain leipääntynyt kabinetti
”Iranin sodan alettua olemme tyttäreni kanssa tehneet muutaman kuukauden ajan leipäjuurta. Haimme uutta toivoa ja uutta elämää. Kaiken lisäksi sillä juurella on muuan maan johtajan nimi, jota en nyt tässä ajanpuutteen vuoksi mainitse. Nyt leipäjuuri on mahtavassa kunnossa ja siitä tulee niin paljon hyvää leipää, että olen jakanut sitä kabinetille. Juuri on hyvässä suojeluksessa ja kertoo siitä, että parempaa kohti mennään ja kaikki on mahdollista.”