Ulkoministeriön kohdalla koronakriisin aikana ovat julkisuudessa korostuneet matkustamiseen liittyvät asiat. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että ministeriön vastuualueeseen kuuluvat myös taloudelliset ulkosuhteet, jotka kattavat kolme yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiseksi nimettyä ministeriön toimialaa: ulkomaankaupan edellytysten turvaaminen, vientivalvonta ja lupamenettelyt sekä EU:n kauppapolitiikka.
Mitä tämä tarkoittaa käytännön työssä?
– Lähtökohtaisesti tärkeää on ulkomaankaupan tilannekuvan muodostaminen. Tässä ministeriö toimii kokoavana voimana ja hyvässä yhteistyössä viranomaisten ja sidosryhmien kanssa, keräten tietoa myös maailmalta edustustoistamme, tiivistää taloudellisten ulkosuhteiden osaston päällikkö Ilkka-Pekka Similä.
Kaksi korona-ajan työryhmää
Koordinaatiotehtävä näkyy selvimmin kahdessa eri kriisiajan työryhmässä. Kehitys- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin johdolla toimii valmiusnormin mukainen kauppapoliittinen neuvotteluryhmä (KPNR). Lisäksi ulkoministeriö perusti koronakriisin alussa erillisen ulkomaankaupan häiriöitä seuraavan ryhmän.
– Kuva ulkomaankaupan tilanteesta täytyy muodostaa valtionhallinnon laajassa yhteistyössä, jotta jokainen näkökulma otetaan huomioon, tätä työtä UM koordinoi. Kun olemme selvillä koronan vaikutuksista, voimme jo nyt tukea koronan jälkeisen ajan vienninedistämisponnisteluita, Similä kertoo.
Kyseessä ei kuitenkaan ole vain valtionhallinnon sisäinen koordinaatio, vaan KPNR kuulee myös etujärjestöjä, sidosryhmiä ja yrityksiä.
Tietoa maailmalta
Työssä auttaa laaja ulkomaanverkosto. UM:n noin 90 ulkomaanedustuston tuottamat analyysit ja markkinatiedot sekä Business Finlandin kenttäkyselyt ovat välttämättömiä kansainvälisen kaupan tilannekuvan muodostamisessa.
– Erityisesti seuraamme verrokkimaidemme ja keskeisten kauppakumppaneiden talouspoliittisia toimia ja tukitoimia, tiedot ovat tärkeitä myös omille päättäjillemme, kun mietitään kansallisia toimiamme, Similä kertoo.
KPNR:n ja markkinahäiriöryhmän tuottamaa tietoa pyritään jakamaan mahdollisimman laajasti. Kriisi on osoittanut, että tarvetta tiedolle ja tiedonkulun lisäämiselle on viranomaisten, sidosryhmien ja yritysten kesken jatkossakin.
– Ryhmien tuottamaa tietoa jaetaan esimerkiksi valtiosihteeri Hetemäen exit-ryhmälle, eli päätöksenteon valmisteluun ja muutenkin yhteiskunnassa. Toivottavasti sitä kautta tuemme valtioneuvoston ja hallituksen toimintaa ulkomaankaupan alalla.
Vienti iskuvalmiiksi
Similä näkee, että Suomen vahvuuksia kriisistä selviämiseksi ovat viranomaisyhteistyö ja sidosryhmäkoordinaatio, joissa suhteet olivat jo ennen kriisiä hyvät ja vakiintuneet.
– Kun puitteet ovat olemassa ja vahvat, tukee se kriisiyhteistyössäkin. Tämä on ollut myös osoitus suomalaisyhteiskunnan yksituumaisuudesta.
Yhteistyön tavoite on siis päästä mahdollisimman nopeasti liikkeelle viennissä, kun kriisi helpottaa. Tarkoitus on löytää nopeimmin liikkeelle lähteviä sektoreita ja markkinoita, joita varten ollaan valmiina.
EU-kauppapolitiikka etenee
EU-kauppapolitiikkaan vaikuttaminen on yksi UM:n tärkeä vastuualue. Kauppa-agenda on EU:ssa ollut koronakriisin aikana säästöliekillä mutta ei syväjäässä kuitenkaan, Similä toteaa.
– Asioita on osin hoidettu virtuaalisesti ja isojakin kehityslinjoja etenee vähitellen, esimerkiksi EU-Meksiko globaalisopimuksen vapaakauppaosa saatiin neuvoteltua valmiiksi.
Brexit ei myöskään ole kadonnut asialistoilta mihinkään ja neuvottelu Iso-Britannian kanssa tulevasta suhteesta jatkuvat.
– Normaaliin tai ”uuteen normaaliin” palattaessa kriisin virtuaaliopit varmasti arvioidaan, ja video- ja muiden virtuaalikokousten määrä todennäköisesti lisääntyy. Perinteistä ihmisten välistä kanssakäymistä ne tuskin korvaavat. Tämä pätee niin kauppaan kuin diplomatiaan, Similä pohtii.