Uravalintoja
Kuten kaikki vanhemmat, kolmen lapsen – kahden aikuisen ja yhden kouluikäisen – isänä mietin usein sitä, millaisia uravalintaohjeita antaisin jälkikasvulleni. Tässä viimeaikaisten kauppapoliittisten tapahtumien valossa joitain ajatuksia:
Kansainvälisen kaupan ja talouden muuttuessa yhä arvaamattomammaksi ja kauppapoliittisten lausuntojen ja toimien ollessa absurdiusasteikolla yhdestä kymmeneen noin yksitoista, voisin suositella kahdelle vanhimmalle uraa stand up -koomikkoina.
Ajatelkaa vaikka seuraavia huumorimateriaalin raaka-aineita: väkinäiset tiedotustilaisuudet ”kauppasopimuksista” peukutuksineen, jotka vievät meidät takaisin viimeksi 30-luvulla koettuun protektionismiin; ylimääräisten tullin lätkäiseminen, kun erehdytään siteeraamaan menneiden valtiomiesten protektionismista varoittavia puheenvuoroja; pastan tuonnin väittäminen kansallista turvallisuutta uhkaavaksi tai tullien asettaminen saarille, joissa asuu vain pingviinejä.
Samalla se kauppapoliittinen koe tullinkorotuksineen ja eriytyvine toimitusketjuineen, jota erityisesti Yhdysvaltain hallinnossa tehdään, antaa tulevina vuosikymmeninä vähintään yhtä paljon työstettävää ekonomisteille ja valtiotieteilijöille kuin pingviinitullit antavat komiikan ammattilaisille. Ehkä tältä saralta löytyy siis tulevaisuuden ura pienimmäiselleni.
Seurasiko kauppapoliittisesta kokeilusta kansallinen tai peräti kansainvälinen lama? Nousiko inflaatio? Syntyikö uusia investointeja? Olivatko protektionismin ulko- ja turvallisuuspoliittiset seuraukset yhtä dramaattisia kuin 30-luvulla? Löytyikö Lafferin käyrästä vastaus tullinkannon ideaalitasoon vai olivatko Ohlin, Heckscher, Smith ja Ricardo sittenkin oikeassa? Näen jo edessäni pinon kirjoja – jos fyysisiä kirjoja silloin vielä julkaistaan – joissa mietitään, mitä meni pieleen ja miksi vai menikö sittenkään.
Urapoluista puheenollen, ei ole koskaan ollut yhtä mielenkiintoista työskennellä kauppapolitiikan parissa kuin nyt. Ennen tuolit vietiin baarissa kauppapoliitikon ympäriltä ja päädyin selittämään sille juopuneimmalle tyypille, jota ei myöskään haluttu muiden pöytiin, että ei, kauppapolitiikalla ei ole tekemistä sen kanssa, että meillä on euro ja että en tiedä, miksi kurkkudirektiivi säädettiin. Nykyisin, jos siis edelleen kävisin ulkona, tilanne olisi toinen, kun kaikki haluaisivat jutella tulleista sekä herroista Trump ja Xi ja kysellä jäänmurtajakaupoista. Näin ainakin haluan tämän ajatella tätä kotisohvalla kirjoittaessani.