Tekoälyn nopea kehittyminen on luonut ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ja uhkia niin kuluttajille ja yrityksille kuin yhteiskunnillekin. Millaista sääntelyä kehitykselle tarvitaan ja kenen ehdoilla?  

Parhaillaan on käynnissä tekoälysota – tai ainakin kiivas kilpailu – Microsoftin tukeman OpenAI:n ChatGPT:n ja Googlen Bardin välillä. 

Kun uusia ominaisuuksia liitetään tekoälysovelluksiin isolla kiireellä, ei paljon kysellä, onko kaikki varmasti turvallista ja järkevää. Yhdysvalloissa tämä onnistuu. 

Eurooppalaiset teknologiayritykset ovat seuranneet touhua hieman huolestuneina ja kateellisina. Ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti EU valvoo ja sääntelee markkinoille pyrkiviä tuotteita tarkasti. Tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus ovat tärkeitä asioita. Samaan aikaan kun EU luo sääntöinfraa, tekoälykilpailu sekä kuluttaja- että yrityssovellusten miljardibisneksistä käydään yhdysvaltalaisten yritysten kesken. 

– Toisin kuin EU:ssa, Yhdysvalloissa yritykset voivat lanseerata uusia innovaatioita varsin vapaasti. Asiaan puututaan vasta, jos huomataan että siitä on riskiä kuluttajille ja käyttäjille, sanoo Ruotsin Kommerskollegiumin vanhempi asiantuntija Heidi Lund

Kommerskollegium on Ruotsin ulkoministeriön alaisena toimiva ulkomaankauppaan ja kauppapolitiikkaan erikoistunut asiantuntijaviranomainen. Se julkaisi aiemmin tänä vuonna pääosin Lundin kirjoittaman tutkimusraportin Innovation, AI, Technical Regulation and Trade, joka käsittelee digitaalisten tuotteiden kuten tekoälysovellusten sääntelyä erityisesti EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Raportti kyseenalaistaa, sopiiko perinteisiä teollisuustuotteita varten kehitetty sääntely digituotteisiin, jotka kehittyvät jatkuvasti ja nopeasti. 

– Yhdysvalloissa halutaan nähdä, miten digiteknologioiden käyttö kehittyy. Ja jos sääntely katsotaan tarpeelliseksi, se suunnataan pikemminkin jo markkinoille päässeisiin tuotteisiin.  Erityisesti tekoälyn osalta tämä toimintatapa on mielestäni järkevämpi kuin eurooppalainen malli, missä kaikki riskit pyritään ennakoimaan. Tekoälyn riskit ovat hyvin erilaiset eri tuotteille, ja mahdolliset negatiiviset seuraukset materialisoituvat eri tavoin eri käyttökohteilla, Lund sanoo. 

Suomen digitalisaation ja uusien teknologioiden suurlähettiläs Stefan Lindströmin mielestä eurooppalaisella mallilla on tukenaan yksi merkittävä tekijä – Eurooppa. 

– Euroopassa on 400 miljoonaa ihmistä, suuri osa hyvin ostovoimaisia. Eihän yksikään iso toimija voi jättää tällaista markkina-aluetta vaille huomiota. Ja kun täällä toimitaan, toimitaan meidän säännöillämme, hän sanoo.  

– Yhdysvalloissa monien kansalaisten ja yritysten mielestä digituotteiden ja -palvelujen sääntelyä tarvittaisiin paljon enemmän, mutta tuollaiset hankkeet lobataan rikki heti alkuunsa. Ja koska se yhteiskunta on poliittisesti niin polarisoitunut, ei tämän kaltaisia lainsäädäntöjä saada siellä aikaiseksi lainkaan. 

Lindström mukaan tämä tarkoittaa, että Yhdysvallat on osin ulkoistanut regulaation Eurooppaan. Ja koska Euroopan asema markkina-alueena on niin dominoiva, sen säädöksistä tulee enemmän tai vähemmän globaalisti hyväksyttäviä ja käyttöön otettavia. 

Sääntelyjen spagettikulho 

Digitaalisiin tuotteisiin ja palveluihin liittyy haavoittuvuuksia, joita on erittäin vaikea seurata ja valvoa. Rutiininomaisetkin päivitykset voivat muuttaa tuotteiden ominaisuuksia merkittävästi. Lisäksi tuotteisiin on vaikea saada jäljitettävyyttä, koska toimitusketjut ovat monimutkaisia. Tekoälyyn pohjautuvat tuotteet ovat vielä kertaluokkaa hankalampia, algoritmien kehittäjätkään eivät välttämättä aina tiedä, millä tavalla heidän luomuksensa muuntautuvat. 

EU:n ennaltaehkäiseviä tuotevaatimuksia sovelletaan myös vastavalmistuneisiin ja valmisteilla oleviin digisäädöksiin. Näitä ovat muun muassa Digimarkkinasäädös, Digipalvelusäädös, Datahallinta-asetus, Tekoälysäädös, Datasäädös ja Eurooppalainen digitaalinen identiteetti -asetus. 

Viime vuonna Kristo Lehtonen ja Laura Halenius kirjoittivat Sitran sivuille artikkelin digisääntelyn vaikutuksista. Siinä kehuttiin EU:n nykyistä toimintalinjaa: 

”Uuden lainsäädännön nähdään ohjaavan suotuisasti Euroopan digitaalisen talouden kehitystä ja parhaimmillaan toimivan esimerkkinä myös globaalille kehitykselle kohti reilumpaa datataloutta.” 

Heidän mielestään ”voidaan jo puhua datatalouden regulaatiotsunamista”. 

Heidi Lund kutsuu tuota tsunamia digisääntelyn spagettikulhoksi, eikä sitä ole tarkoitettu kehuksi. 

– EU:lla on kova halu olla edelläkävijänä digisääntelyssä, mutta aloitteet eivät välttämättä ota huomioon kehittyvän teknologian erityispiirteitä ja kehittymisen valtavaa vauhtia. Ei ole mitään mieltä kaataa firmojen päälle monenlaisia regulaatioita, joiden yhteispeliä on vaikea hahmottaa, ymmärtää ja soveltaa. 

– Tällä hetkellä joku työstää sääntöjä älypuhelimille, toinen kyberturvalle, kolmas tuoteturvalle ja joku haluaa läntätä päälle vielä sääntöjä kiertotaloudesta. On ymmärrettävä, että kaikki nämä vaatimukset voivat liittyä yhteen ja samaan tuotteeseen. Päättäjien ja viranomaisten on tehtävä yhteistyötä. 

Lundin mielestä on erityisen huolestuttavaa, jos säännöksiä ei resurssien ja metodien puuttuessa pystytä seuraamaan viranomaisten markkinavalvonnassa. 

– Tuollainen sääntelyn sekamelska johtaa siihen, että yritysten yhteinen pelikenttä rapistuu. Suuret yritykset pystyvät ehkä vastaamaan vaatimuksiin, mutta kansainväliseen kauppaan ja tuotekehitykseen todella merkittävästi vaikuttavien pk-yritysten rahkeet tuskin riittävät. 

Parvi mustia joutsenia 

Maailman kauppajärjestön sopimus kaupan teknisistä esteistä (TBT Agreement) velvoittaa käyttämään sääntelyssä kansainvälisiä standardeja. Sellaisia ei kuitenkaan ole vielä olemassa kuin osalle digitaalisista käyttökohteista. Standardien kehittäminen kestää kauan, ja digiteknologian nopean kehityksen johdosta ne voivat olla vanhentuneita jo ennen voimaan tuloaan. 

Heidi Lund muistuttaa, että kansalliset intressit ja geopolitiikka vaikuttavat merkittävästi myös halukkuuteen luoda yleisiä standardeja niin digitaalisille kuin fyysisisillekin tuotteille. Se tulee esiin erityisesti kyberregulaatiossa, johon monilla mailla on omat strategiansa.  

Digi-innovaatioiden, erityisesti tekoälyn, monet riskit ovat vielä selvittämättä. Tutkimusta tehdessään Heidi Lund keskusteli useiden huippuasiantuntijoiden kanssa. Johtopäätös on, että mahdollisia kehityssuuntia tekoälyn sääntelylle on useita. Jotkut niistä voisivat johtaa siihen, että tiettyjä teknologioita pitäisi suorastaan kieltää. 

– Tekoälyllä voi olla paljon pahempia vaikutuksia yhteiskuntaan kuin tuoteturvallisuuteen tai työpaikkojen menetyksiin keskityttäessä tullaan edes ajatelleeksi. Voi mennä melko pitkä aika ennen kuin me näemme nämä asiat selkeästi. Sitten kun todellisia vaikutuksia aletaan nähdä – vaikkapa lapsissa ja nuorissa, koulutuksessa tai kriittisessä infrastruktuurissa – me saatamme huomata, ettei tätä pystytä ratkaisemaan pelkällä sääntelyllä. 

Stefan Lindström jakaa Lundin huolen. Lindströmin mukaan tekoälyn kehityksessä loikitaan eteenpäin pimeässä. Toivotaan parasta, muttei edes osata pelätä pahinta.  

– Keskeisin huomio on se, että melkein kaikki, jotka tästä lausuvat jotain, eivät tiedä – eivät voikaan tietää – mistä lausuvat. Koskee myös minua itseäni. Tässä on niin monia mustia joutsenia ulkona, että me emme edes tiedä mitä me emme tiedä. Tällaisessa tilanteessa kehityksen ohjaaminen sääntelyllä on todella vaikeaa. 

Kiinalainen juttu  

Columbian yliopiston oikeustieteen professori Anu Bradford jakaa tuoreessa kirjassaan Digital Empires digisääntelyn kolmeen pääluokkaan: amerikkalainen markkinavetoinen, eurooppalainen oikeusvetoinen ja kiinalainen valtiovetoinen. 

Kiinan malli herättää huolta demokraattisissa länsimaissa. Viime vuonna Kiina esimerkiksi suitsi algoritmien valtaa lainsäädännöllisesti. Kiinassa data-alustat eivät saa välittää valeuutisia – määrittelyn tekee maan keskusjohto – tai kiinalaisten arvojen vastaista sisältöä. Tekoälyn avulla valvotaan jo kansalaisten liikkumista. 

Kun lähestymistapa digipalveluiden kehittämiseen ja sääntelyyn on tuon kaltainen, valtavasta potentiaalistaan huolimatta Kiina vaikuttaisi käyvän aivan omaa kamppailuaan ilman aikomustakaan osallistua ”digitaalisen maailmanjärjestyksen” luomiseen. 

Vuoropuhelu on toki muodollisesti käynnissä. Syyskuussa Euroopan komission valtuuskunta keskusteli Pekingissä kiinalaisten päättäjien kanssa digitaalialan näkymistä. Tapaamisesta julkaistun tiedotteen mukaan ”Komissio esitteli tekoälysäädösten kehitystä ja korosti, että YK:n tuoreiden raporttien valossa on tärkeää käyttää tätä teknologiaa eettisesti kunnioittaen kaikilta osin yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.” 

Ilkka Ranta-aho

iStock

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>04.12.2023

Luetuimmat