Uusia ratkaisuja katastrofiriskien vähentämiseen
Katastrofiriskien vähentämisellä säästetään ihmishenkiä ja luodaan uutta liiketoimintaa.
Olisiko Aasian vuoden 2004 tsunamin uhreja ollut merkittävästi vähemmän, jos käytössä olisi ollut nykyteknologia ja hälytysvalmius, YK:n katastrofiriskien vähentämisestä vastaavan toimiston pääjohtaja Kamal Kishore?
Kyllä. Olisimme voineet varoittaa ihmisiä paljon nopeammin ja tehokkaammin. Solulähetyksen* avulla voimme tavoittaa miljoonat ihmiset välittömästi. Tämän teknologian kehitystyö ja käyttö on Suomessa erittäin pitkälle vietyä.
* Solulähetys = monilähetys, jonka matkaviestinverkko voi lähettää tiettyjen solujen kautta kaikille toimintoa tukeville matkaviestimille.
Mutta tarvitaan muutakin. Koko väestö pitää opettaa ymmärtämään hälytyksen vakavuus. Ja jokaisen varoitetun ihmisen on tiedettävä, miten hälytyksen tullessa pitää toimia.
Täytyy muistaa myös, että mikään ennakkovaroitusjärjestelmä ei ole kertainvestointi. Sitä täytyy pitää käyttökunnossa ja kehittää jatkuvasti. Se on taloudellisestikin järkevää, toimintakuntoinen järjestelmä maksaa itsensä jo ensimmäisen katastrofin sattuessa.
Millaiset riskit ovat akuutteja maailmanlaajuisesti?
Yksi trendi on sään ääri-ilmiöt. Esimerkiksi monissa maissa vuotuinen sademäärä ei juuri ole kasvanut, mutta sadepäivät ovat vähentyneet. Se tarkoittaa, että sadetta voi tulla kerralla todella paljon. Äärimmäiset lämpöaallot ovat toinen iso riski.
Isoja maanjäristyksiä ei koeta kovin usein, mutta kun sellainen tulee, menetykset ovat suunnattomat.
Miten hyvin järistyksiä voidaan ennakoida?
Kun järistys lähtee liikkeelle, syntyy kaksi järistysaaltoa. Ensimmäinen aalto kulkee todella nopeasti, muttei ole erityisen tuhoisa. Vähän sen jälkeen tulee toinen, paljon tuhoisampi aalto. Siinä on pikku hetki, muutamia kymmeniä sekunteja, aikaa varoittaa ihmisiä tulevasta isosta järistyksestä.
Tuo aika voi antaa automatisoiduille järjestelmille mahdollisuuden esimerkiksi pysäyttää junat ja sammuttaa tai saattaa turvatilaan tietyt voimalat.
Tämä on UNDRR
Vuonna 1999 perustettu YK:n katastrofiriskien vähentämisestä vastaava toimisto, UNDRR, on YK:n alainen järjestö, jonka tehtävänä on antaa globaali näkökulma katastrofien seurausten hoitamisesta riskien hallitsemiseen. Toimisto tutkii, neuvoo ja avustaa muun muassa luonnonkatastrofien ennakkohavainnoinnissa ja laajojen hälytysjärjestelmien kehittämisessä. Se ohjaa järistyksiä kestävää rakentamista ja tulvavesien turvallisempaa reitittämistä. UNDRR:n pääkonttori on Genevessä.
Ihmisten evakuointiin aika ei tietenkään riitä. Mutta maanjäristykset eivät tapa ihmisiä, ihmiset kuolevat rakennusten romahtaessa. Varoitusaika voi riittää siihen, että monet ihmiset kiirehtivät avoimille paikoille.
Tehokkaampi keino ihmishenkien pelastamiseksi on rakentaa järistyksenkestäviä rakennuksia. Chilessä oli iso maanjäristys 1960, tuhansia ihmisiä kuoli. Sen jälkeen Chilen rakennusmääräyksiä muutettiin, tehtiin tutkimuksia ja alettiin rakentaa kestävämpiä taloja. Ja kun uusi iso järistys koettiin vuonna 2010, ihmisiä menehtyi suhteellisen vähän.
Miten kallista järistyksenkestävä rakentaminen on?
Uudisrakentaminen tulee 5–10 prosenttia kalliimmaksi. Vanhojen rakennusten vahvistaminen on suhteessa paljon kalliimpaa. Mutta erityisesti kehittyvissä maissa puolet vuonna 2050 tarvittavasta infrastruktuurista on vielä rakentamatta. Jos saamme rakennuttajat ymmärtämään riskit, voimme luoda paljon turvallisemman tulevaisuuden.
Millaisia uusia riskejä on?
Maailmantalous on yhteyksien verkosto. Katastrofien taloudelliset vaikutukset eivät enää pysy paikallisina, koska tuotantoketjut ovat maailmanlaajuisia. Meidän täytyy ymmärtää tästä syntyvä systeeminen riski. Meillä on tietotaitoa sen hallitsemiseksi, mutta se edellyttää tiivistä yhteistyötä ja suuria investointeja.
Millaisiin katastrofeihin Suomessa olisi syytä varautua?
Suomen väestönsuojelu on suunniteltu ja toteutettu äärimmäisen ammattimaisesti. Myös kansalaiset ovat valmiudessa. Lisäksi suomalaiset väestönsuojatilat ovat kaksoiskäytössä. Niitä ei pidetä tyhjinä vaan käytetään muun muassa urheiluhalleina. Näin ne pysyvät toimintakuntoisina. Kansalaiset tuntevat niiden sijainnin ja osaavat käyttää niitä.
Arvostan myös Suomen avoimuutta. Suomi jakaa tietotaitoaan muun maailman kanssa.
YK:n katastrofiriskejä käsittelevä kokous vuonna 2015 edellytti jäsenmaita luomaan varautumisstrategian. 131 maata on tehnyt sen. Onko tämä rohkaisevaa?
Tavallaan. Sendain kokouksen aikaan vain 55 maalla oli valmis strategia. Mutta päätöslauselman allekirjoitti 187 maata. Miksi 56 puuttuu yhä?
Puhtaan siirtymän ympärille on kehittynyt uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Voimmeko odottaa tällaista myös katastrofeihin valmistautumisessa?
Mahdollisuudet ovat valtavat. Yksi Suomen vahvuuksista on edistyksellinen meteorologinen tutkimus. Ihmiset kaikkialla maailmassa tarvitsevat tarkkoja ja kattavia säätietoja paikallisesti.
Suomen toinen vahvuus on innovatiivinen kehitystyö telekommunikaatiossa. Kolmas on datatieteen sovellukset kuten paikkatietoon liittyvä analytiikka. Se on erittäin tärkeä tekijä riskien arvioinnissa ja katastrofien jälkeisten tuhojen kartoittamisessa.
Vielä on syytä mainita rakennustekniikka. Suomessa osataan talojen eristäminen. Sitä osaamista voidaan soveltaa maailmanlaajuisesti, kun suunnitellaan rakennuksia, jotka torjuvat vaarallisia lämpöaaltoja.
Tarvitaan vielä kykyä ja tahtoa muokata noita vahvuuksia niin, että ne vastaavat täsmällisesti muualla maailmassa esiin nouseviin tarpeisiin. Näin voidaan saada aikaan todellisia win-win-kumppanuuksia.