Vaatetusala tarjoaa hyvän näkökulman koko maailmantalouteen. Tehtaiden perustaminen on verrattain halpaa ja helppoa: tarvitaan vain ompelukoneet sekä leikkaus- ja silityspisteet. Vaatetilaukset liikkuvatkin nopeasti maasta toiseen pienienkin säästöjen toivossa ja se on halpatyövoiman selkein indikaattori.
Suomen vaatetusalalla on tapahtunut suuria muutoksia. Ompelijoiden työpaikat hävisivät halvemman työvoiman maihin jo 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Muutos ei tapahtunut ilman ongelmia, vaan lukuisat kotimaiset vaatetusteollisuuden yritykset menivät konkurssiin.
Suomen vaatekaupalla ja -teollisuudella oli rajojen avaamisen aikaan vastakkaiset kauppapoliittiset intressit: kaupan alan yritysten etujärjestö halusi rajat auki ja teollisuuden etujärjestö rajat kiinni. Intressiristiriidat olivat voimissaan 80-luvun puolivälistä 90-luvun loppuun.
Alojen väliset valtasuhteet ovat muuttuneet ostajille edullisiksi vaatevalmistajien kustannuksella. Rajojen avaamisen vaikutuksesta myös vaatetusteollisuuden alan etujärjestö muutti lopulta kantojaan kaupan esteitä kannattavasta niiden poistamista ajavaan. Ristiriita on siis hävinnyt.
Vaatteita valmistavat kotimaiset teollisuusyritykset ovat sittemmin muuttaneet toimintaansa “valmistajiksi ilman tehtaita” eli suunnittelijoiksi, tilaajiksi ja markkinoijiksi. Kyseiset toiminnot ovat ne, joista isoin voitto koostuu. Vaatetukut tiputettiin välikätenä pois. Konkurssiaallosta selvinneet vähät tukut ovat muuttaneet toimintaansa pelkistä ostajista suunnittelijoiksi, brändien rakentajiksi ja markkinoijiksi. Toisin sanoen teollisuuden ja kaupan yritykset ovat muuttaneet toimintaansa keskenään samanlaiseksi.
Yhdysvaltalaisen sosiologian professori Gary Gereffin tutkimusten perusteella vaatetusalalla ostajayrityksellä on suurempi valta kuin valmistajayrityksellä. Suomen vaatetusala alkoi muistuttaa Gereffin antamaa kuvaa 90-luvulla. Kaupan alalla on ollut siitä lähtien enemmän valtaa kuin teollisuudella.
Ostajan valta suhteessa valmistajiin vieläpä kasvaa jatkuvasti. Trendit ovat nopeutuneet, sesongit lisääntyneet ja sarjat eli valmistusmäärät pienentyneet. Varastointi on siirtynyt kaupalta valmistajan kontolle ja myyjän brändeillä markkinointi on tullut alkuperämaalla myymisen tilalle. Kaiken kukkuraksi vaatteiden hinnat ovat laskeneet.
Vastuullisen liiketoiminnan edistäminen on vaatetusalalla vaikeaa, koska kyse on itsenäisistä yrityksistä, jotka käyvät kauppaa keskenään. Jotta parannuksia voitaisiin saada aikaan, ostajien tulisi löysentää niskalenkkiään valmistajista esimerkiksi suosimalla pidempiä liikesuhteita. Poliittinen ohjaus on silti tärkeintä.
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja vapaa tutkija, joka on kirjoittanut useiden artikkelien ja selvitysten lisäksi Into Kustannuksen vuonna 2013 julkaiseman vaatteiden eettisyyttä käsittelevän kirjan nimeltään Tappajafarkut – ja muita vastuuttomia vaatteita.