Valtiontukia pakkoraossa
Emme pidä valtiontuista, mutta jotenkin niiden kanssa on elettävä, toteaa TEM:in kansliapäällikkö Timo Jaatinen ristiriidasta ideaalimaailman ja reaalimaailman välillä.
Kauniit ajatukset kaikkia osapuolia hyödyttävästä vapaasta kansainvälisestä kaupasta ja yritysten tasapuolisesta pelikentästä ovat saaneet väistyä taka-alalle. Valtiot ovat nähneet viisaaksi tukea globaalissa kilpailussa menestykseen kykeneviä yrityksiä.
Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Timo Jaatinen summaa, että maailmassa on tapahtunut perustavanlaatuinen murros. Valtioiden ja politiikan rooli kansainvälisessä taloudessa on vahvistunut selvästi.
Kiina on ruokkinut valtion vahvalla tuella taloutensa kasvua globaaliksi mahtitekijäksi ja tukenut yritystensä maailmanvalloitusta. Yhdysvalloissa valtiontukien merkkipaalu oli presidentti Joe Bidenin aikana lanseerattu satojen miljardien dollarien IRA-paketti (Inflation Reduction Act), jolla vastattiin Kiinan haasteeseen ja tuettiin puhdasta siirtymää. Viime ajat Yhdysvalloissa huomio on ollut maan teollisuutta suojaavissa tulleissa.
Eivät tuet Euroopassakaan ole vieraita. Kehitystä ovat vauhdittaneet jatkuvalla syötöllä yllättäneet kriisit, joiden luomassa paineessa valtiontukisääntöihin on luotu poikkeuksia.
Koronaviruspandemian aiheuttamia vahinkoja parantamaan EU rakensi merkittäviä julkisia tukia yrityksille mahdollistavan elvytyspaketin. Ukrainan sodan seurauksena valtiontukisääntöjä höllennettiin. Nyt sota Iranissa on avannut keskustelun siitä, miten teollisuutta voisi auttaa erityisesti kallistuneen kaasun tuomien vaikeuksien kanssa.
Poikkeustilanteissa on luotu uusia väliaikaisia ratkaisuja, mutta ne ovat helposti muuttuneet pysyviksi käytännöiksi.
– Kun kriiseissä luotuja välineitä otetaan käyttöön, pitäisi miettiä, miten niistä tullaan pois, kun talous saadaan toivotuille urille, Timo Jaatinen sanoo.
Puhtaammaksi valtioiden tukemana
Viime kesänä EU:ssa asetettiin puhtaan teollisuuden valtiontukipuitteet (CISAF). Tämän vuosikymmenen loppuun asti voimassa oleva CISAF mahdollistaa valtiontukien myöntämisen esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöön, teollisuuden vähähiilistämiseen, puhtaan teollisuuden kapasiteetin säilyttämiseen Euroopassa sekä energiaintensiivisen teollisuuden tukemiseen.
– Kukin jäsenmaa voi katsoa, miten antaa tukea sen puitteissa. Aiemman kehikon puitteissa olemme tällä hallituskaudella Suomessa käyttäneet sekä suoria tukia että verohuojennuksia. Uudessa CISAFissa on tarkoitus jatkaa ainakin verohuojennuksia. Asia on parhaillaan valmistelussa, Jaatinen kertoo.
CISAF-kehikko on Jaatisen mukaan huomattavan väljä, valtiot voivat esimerkiksi kompensoida sähkön hintaa teollisuudelle.
– Se on kallis tie. Onneksi meillä Suomessa ei ole tällaiseen tarvetta, kun sähkön hinta on täällä edullinen. Mutta CISAF on avannut valtiontukien käsittämättömän laajat hyödyntämismahdollisuudet.
Pelkällä idealismilla ei menestytä
Talousteorioiden mukaan yrityksille suunnatuilla valtiontuilla rakennettu osaoptimointi johtaa kokonaisuuden kannalta huonompaan lopputulokseen verrattuna siihen, että reilummalla kilpailulla ja vapaammalla kansainvälisellä kaupalla kasvatettaisiin talouksia.
– Maailma menee siihen suuntaan, mihin EU ja me emme toivoneet. Olemme tulleet hirveän pitkälle siitä liberaalin ajattelun maailmasta, jossa valtiot luovat toimintaympäristön ja parhaat pärjäävät markkinoilla, Timo Jaatinen myöntää.
Hän luonnehtii, että Euroopassa ajattelu on ”ranskalaistunut”. Osittain se johtuu siitä, että markkinahenkiset britit ovat lähteneet EU:sta, ja myös Saksa on vaihtanut aiempaa kurssia ja pyrkinyt muiden mukana monin keinon parantamaan oman teollisuutensa tilannetta.
– Tukivetoinen kilpailu ei ole Suomen etujen mukaista, mutta sen kanssa meidän on elettävä. Ei pidä olla liian ortodoksi siinä, mikä on taloustieteellisesti oikein ja väärin. Jos Suomi ei käytä ollenkaan tukia, emme pärjää arkielämässä, kun muut käyttävät erilaisia valtiollisia instrumentteja. Mutta pyrimme EU:ssa vaikuttamaan siihen, että toimenpiteet ovat kohdennettuja, rajattuja sekä määräaikaisia.
Jaatinen muistuttaa, että valtiolla on tukien lisäksi muitakin välineitä tukea kasvua.
– Globaalin todellisuuden tunnistava regulaatio, päämäärätietoinen kasvurahoitus, pitkäjänteinen panostus tutkimukseen ja kaupallistamiseen sekä julkiset hankinnat. Valtio voi myös luoda kumppanuuksillaan yrityksille tasapuolisemman pääsyn vaikeillekin markkinoille, hän listaa.
Uutta ja vanhaa kasvua
Valtiot tukevat yrityksiä monin tavoin. Yksi luokittelutapa on jakaa tukitoimet talousrakenteita uudistaviin ja säilyttäviin. Talousteorian mukaan resurssit kannattaisi suunnata taloutta uudistaviin kohteisiin, kuten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Suomessa onkin laaja yhteisymmärrys tki-panosten kasvattamiseen. Ne pyritään nostamaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.
– Tki-panostuksissa painottuvat murrosteknologiat, vähähiilistäminen sekä biopohjaiset ratkaisut. Yhä vahvemmin ovat mukaan tulleet myös muun muassa puolustus- ja kaksikäyttöteknologiat sekä myös terveys- ja avaruusalat, Jaatinen sanoo.
Pelkkä panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan ei Jaatisen mielestä riitä, valtion pitää ottaa vahvempi rooli uuden teollisen liiketoiminnan synnyn vauhdittamisessa.
– Näissä verohuojennukset voivat olla toimiva väline. Esimerkiksi energiapuolella on järkevää tukea uusien teknologioiden demonstraatioita, mutta tuotannon tukeminen on Suomelle vierasta ajattelua.
Mutta myös olemassa olevan yritystoiminnan osalta törmätään tosielämän realiteetteihin.
– Koska muut tukevat sitä, meidän on otettava tämä huomioon omassa tukipolitiikassamme.
Lisäkierteen asiaan tuo nykyinen geopoliittinen tilanne, jonka johdosta liiallisista riippuvuuksista pyritään irti ja varautumaan pahemman päivän varalle.
Jaatinen nostaa esiin terästuotannon. Kiinasta tulvii tuetun tuotannon voimalla valmistettua terästä. Kun suunta Yhdysvaltoihin on torpattu tulleilla, teräkselle haetaan markkinoita Euroopasta.
– Jos emme reagoisi tähän mitenkään, saattaisimme eurooppalaisen terästeollisuuden hankalaan tilanteeseen. Jo puolustuksenkin kannalta on tärkeää, että meillä on terästuotantoa. Meidän on katsottava kokonaisuutta ja sitä että pystymme vastaamaan kauppapoliittisiin häiriöihin.
Suuria summia
Pelikenttä ei ole tasainen myöskään siinä, miten maat houkuttelevat investointeja kasvattamaan talouttaan ja työllistämään. Suomi on onnistunut saamaan useita satojen miljoonien eurojen datakeskuksia.
Houkuttimena ovat toimineet erityisesti edullinen ja päästötön sähköenergia sekä vakaa sähköverkko. Näiden tekijöiden uskotaan olevan vahvuuksia kilpailtaessa myös muista puhtaan siirtymän investoinneista. Kilpailu on kovaa.
Suomella hartiat ovat jo lähtökohtaisesti monia maita kapeammat. Lisäksi julkisen talouden vaikea tilanne pakottaa katsomaan entistä tarkemmin missä valtio voi tehdä tukituuppausta. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – kyse on valtavista summista.
Ranska on esimerkiksi saanut komission hyväksynnän 11 miljardin euron tukiohjelmalleen merituulivoiman kehittämiseen.
Vaan ei pennosilla pelata Suomessakaan.
Esimerkiksi Kotkaan noin 800 miljoonan euron akkumateriaalitehdas on saanut tukea useammasta lähteestä. Business Finlandilta se sai investointiavustusta 115,4 miljoonaa euroa. Ensi vuonna käynnistyvä tehdas työllistää noin 270 henkeä, rakennusvaiheessa työntekijöitä on enimmillään noin 800.
Säästetäänkö tulevaisuudesta
Säästöt ovat tällä ja tulevilla hallituskausilla valtiontaloutta leimaava tekijä. Hallituksen keväisessä kehysriihessä yritystukiin ei kajottu.
Yritystuista karsiminen nostetaan kuitenkin aina ennen vaaleja esiin isona säästökohteena, mutta sitten hallitusvastuussa tukien karsiminen on ollut vaikeaa. Varmaa on myös se, että tukien saajat vastustavat äänekkäästi jokaista leikkausehdotusta.
Jää nähtäväksi pakottavatko tällä kertaa tukienkarsimiseen julkisen talouden kireä tilanne ja lähes kaikkien puolueiden sitoutuminen velkajarruun.
Eri tukimuotojen niputtaminen yhteisen nimittäjän alle ei anna oikeaa kuvaa välineiden kirjosta. Kun tukien tarkoitus on kasvattaa taloutta ja työllisyyttä, silloin niistä karsiminen voi huonosti toteutettuna olla tulevaisuuden eväiden syömistä.
Työ- ja elinkeinoministeriössä korostetaan talouskasvun ja investointien tarvetta.
– Keskustelu julkisesta taloudesta ei voi olla vain sitä, että mistä leikataan ja mitä verotetaan enemmän. Tarvitsemme myös kasvutoimia. On tärkeää, ettei valtio katsoo, mitä tarkasti mietityillä ja kohdistetuilla kasvutoimenpiteillä voidaan tehdä, Jaatinen sanoo.