Vastuulliset arvoketjut: kannattaako niihin enää sijoittaa?
Vastuulliset arvoketjut olivat lähes kaikkien huulilla vielä hetki sitten, ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan, inflaatiota ja hintojen nousua.
Resurssitehokkuuden tuomat kustannussäästöt, työpaikkojen synty vihreille teollisuuden aloille sekä ympäristötietoisten kuluttajien tuoma kassavirta tekivätkin vastuullisuudesta houkuttelevan investoinnin. Fossiilisista polttoaineista vähemmän riippuvainen talous näyttäytyi vakaampana verrattuna öljyn hinnan heittelyyn, öljyn ympäristövaikutuksista puhumattakaan.
Kiristynyt kilpailutilanne, kuluttajien heikentynyt ostovoima ja geopolitiikan uusi aika muuttivat kuitenkin poliittista todellisuutta. Euroopan unioni on ryhtynyt peruuttamaan viime vuosina hyväksyttyjä kestävyyssäädöksiä. Sääntelyä voi ja on syytäkin selkeyttää sekä parantaa. Tässä vain kävi niin, etteivät lainmukaisuuteen investoineet edelläkävijäyritykset ehtineet lunastaa voittojaan, ennen kuin velvoitteet jo purettiin. Takamatkalta tulijoille tämä tarjosi aikalisän, mutta toisaalta myös epävarmuutta siitä, mihin omat kestävyystoimet kannattaa kohdistaa, miten ja millä aikavälillä.
Lainsäätäjän pohdinnasta huolimatta maailma menee menojaan. Poukkoilevan tullipolitiikan on arvioitu johtavan maailmalla äkillisiin työvoimatarpeisiin, kun yritykset etsivät optimaalisinta arvoketjua. Harvassa maassa on työvoimareserviä valmiina odottamassa. Tällöin valtio voi turvautua siirtotyöläisiin. Tämä on voi olla hyvä asia maan taloudelle, mutta samalla se tuottaa ihmisoikeusriskejä tarkkailevalle yritykselle haasteita. Siirtotyöläiset eivät aina kuulu paikallislainsäädännön piiriin, he voivat ylivelkaantua työnvälityspalkkioiden vuoksi ja lisäksi heillä on riski joutua pakkotyöhön.
Ilmastopuolella kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) totesi tuoreessa lausunnossaan, että valtioilla on oikeudellisesti sitovia velvoitteita hillitä ilmastonmuutosta. Kanta pohjautuu kansainvälisiin sopimuksiin ja tapaoikeuteen, joten valtio ei voi pyristellä irti tästä irti, vaikka se ei esimerkiksi allekirjoita Pariisin ilmastosopimusta. Elokuussa taas hollantilaiset tutkijat arvioivat, että Golf-virta saattaa saavuttaa romahduspisteen paljon luultua aiemmin, jopa jo 2060-luvulla. Suomelle tämä tarkoittaisi lämpötilan laskua, entistäkin kylmempiä talvia, vähemmän sadetta ja enemmän myrskyjä. Samaan aikaan Etelä-Eurooppa tulisi entistäkin kuumemmaksi.
Mitä tämä tarkoittaa yritysten kannalta? Jos tykkää ruokaturvasta, kannattaa investoida päästövähennyksiin ja ripeästi. Jos taas oikeustapauksen osapuoleksi joutuminen ei ole houkutteleva vaihtoehto, yrityksen ilmastovaikutusten kunnollinen arviointi on järkevää. Ihmisoikeuksien osalta arvoketjuja optimoidessa on hyvä huomioida, millaista työvoimaa on tarjolla, mitä riskejä siihen liittyy ja onko näitä riskejä tosiasiallista mahdollisuutta ehkäistä.
