– Me olimme lähinnä nuukia, Fiskars Groupin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki naurahtaa kysymykselle lapsuudenkotinsa antamista ohjenuorista ympäristöasioihin.
Eli ei hän ole tainnut saada viitoitusta vastuulliseen kuluttamiseen sen enempää kuin yleensä muutkaan siihen aikaan 1970-luvulla. Ihamäki näkee kuitenkin perisuomalaisissa tavoissa olevan selkeä perusta kestäville toimintamalleille.
– Vastuullisuushan on tietyllä tavalla nuukuutta. Myös suomalaisia yrityksiä voi yhdistää se, että me emme halua tuhlata ja sählätä. Käytetään resursseja mahdollisimman vähän parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi, tehdään laadukkaasti ja kunnolla.
Nuukasta kodista Kati Ihamäki on kulkenut jälkikäteen johdonmukaiselta näyttävän tien nykyiseen tehtäväänsä. Jo kauppatieteiden maisterin tutkinnossa pääaineena oli ympäristöjohtaminen, ja työelämän etappeina ovat olleet alan tehtävät Finnairilla ja OP-ryhmässä. Ihamäki tuo tällä hetkellä aihepiiriä esille myös ST1:n hallituksessa, Keskuskauppakamarissa sekä Suomalaisen Työn Liitossa.
Perustelut taloudesta
Fiskars Groupissa työtehtävä sijoittuu organisaatiokaaviossa ensimmäistä kertaa talousorganisaatioon.
– Minun pitää pystyä perustelemaan kestävän kehityksen asioita numeroiden kautta ja kannattavuuden näkökulmasta. Kaikilla toimilla pitää olla tulevaisuudessa joko kuluja vähentäviä tai tuottoja lisääviä vaikutuksia, hän selventää.
Vuonna 1649 perustettu Fiskars on vanhin yhä toiminnassa oleva suomalainen pörssiyritys. Sen toiminta on tänä päivänä vahvasti maailmalla, yhtiön tuotantolaitoksia on Euroopan lisäksi Indonesiassa, Thaimaassa ja Yhdysvalloissa. Liikevaihdosta hieman alle puolet tulee Euroopasta, noin 40 prosenttia Yhdysvalloista ja loput Aasiasta.
Yhtiön brändejä yhdistää Ihamäen mukaan laadukkuus ja kestävyys sekä muotoilultaan että materiaaleiltaan.
– Meidän tehtävä on tuoda vastuulliset valinnat kuluttajille helpoiksi ja saada heidät miettimään, kannattaako kestävämmästä tuotteesta maksaa enemmän, Ihamäki sanoo.
Vastuullisesti mutta miten
Vastuullisuuden käsite kattaa hämmentävän laajan kirjon ulottuvuuksia, erilaisia toimintaan ja tuotteisiin liitettyjä sertifikaatteja ja leimojakin on tarjolla kasapäin. Ihamäkeä sieppaa yritysten markkinoinnissaan käyttämät yleistykset.
– Jos väitetään, että tuote on vastuullinen, pitäisi selittää millä tavalla se on sitä. Onko siinä huomioitu materiaalien käyttö, onko hyödynnetty kierrätystä tai muistettu ihmisoikeudet valmistuksessa ja hankintaketjussa, Ihamäki antaa esimerkkejä.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että yritysten on fiksua tuoda vastuullisuustekojaan esiin. Esimerkiksi vienninedistämismatkoille osallistuvien yritysten olisi hyvä miettiä etukäteen, mitä yritysvastuun tai kestävän kehityksen periaatteet tarkoittavat niiden omassa toiminnassa. Oppia voitaisiin ottaa ruotsalaisilta.
– Ruotsalaiset menevät meidän ohi usein, vaikka he eivät ole tehneet meitä enempää, mutta he kertovat sen mitä aikovat tehdä. Yrityksen kannattaa kertoa rehellisesti, mihin on menossa ja mikä on tavoite sekä mitä pitäisi tapahtua, että toiminnasta tulisi vielä parempaa.
Ihamäen mukaan Suomella ja Pohjoismailla on jo lähtökohtaisesti maailmalla hyvä maine. Mutta vaikka täällä ehkä on liikuttu kansainvälisesti vertailtuna etujoukoissa, ei perinne meilläkään vielä kovin vanha ole. Jotkut saattavat muistaa, kuinka esimerkiksi suomalaiset paperinviejät joutuivat kiinnittämään puunhankintaan uudella tavalla huomiota, kun keskeisen vientimaan Britannian paperinostajat uhkasivat suomalaispaperin ostoboikotilla, mikäli puut eivät tule vastuullisesti hoidetuista metsistä.
– Ennen ajateltiin, että lähinnä Euroopassa puhuttiin kestävästä kehityksestä. Nyt niin on ympäri maailmaa, onhan kestävä kehitys ollut esillä jopa Kiinan puoluekokouksissakin, Ihamäki huomauttaa.
Kuumin aihe vaihtelee. Kiinassa erityishuomion ovat tällä hetkellä saaneet ympäristöasiat, Japanissa ja Etelä-Koreassa sukupuolten välinen tasa-arvo, Yhdysvalloissa korostuvat laajemmin yhdenvertaisuuskysymykset.
Hammastikusta asiaa
Ihamäki muistuttaa, että monta kertaa ekologia on myös egologiaa eli kuluttajat haluavat ilmentää valinnoillaan omaa arvopohjaansa. Pieniltäkin tuntuvilla asioilla voi olla suuri merkitys.
Esimerkiksi lentoliikenteen ympäristövaikutuksissa isot vaikutukset tulevat hiilidioksidipäästöistä. Silti Ihamäki pitää tärkeänä, että myös kovin paljon pienemmistä asioista huolehditaan.
– Kyllä sillä on merkitystä, että lentokoneissa tarjottava hammastikku on vastuullisesti ostettu. Jos siitä paljastuisi jotain epämiellyttävää, se olisi matkustajille hyvin henkilökohtaista.
Hän kertoo toisen esimerkin Finnair-vuosiltaan, kuinka yhtiö esitteli uutta, vähemmän päästöjä aiheuttavaa lentokonemalliaan japanilaiselle mediaryhmälle. Pienempipäästöisen koneen sijaan ryhmää kiinnostivatkin enemmän vanhoista koneen verhoista tehdyt kierrätyskassit.
– Jos kerron, että säästimme satatuhatta tonnia hiilidioksidipäästöjä, se ei sano ihmisille mitään. Mutta jos sanon, että meidän saksissa on käytetty näin paljon kierrätysmateriaalia, se antaa ihmisille oivalluksen. Tarinoissa teot on tuotava lähemmäs loppukäyttäjää, mutta yrityksessä iso kuva pitää kuitenkin pitää koko ajan mielessä.
Saksiesimerkki on hyvä valinta, siinä yhdistyy iso ja pieni mittakaava, sillä Fiskarsin oransseja saksia on myyty pitkälti yli miljardi kappaletta. Miljardilla kerrottuna pienikin asia muuttuu isoksi.
Ihamäki pohtii myös argumentoinnin kestävyyttä. Yritykset saavat syytöksiä siitä, ettei niiden tekemillä pienillä teoilla ole mitään merkitystä isossa kuvassa. Kuitenkin isompia syytöksiä sataisi niskaan siitä, jos yritys ilmoittaisi, ettei se tee niitä pieniä parannuksia, kun niillä ei ole mitään merkitystä isossa kuvassa.
– Yritykset varmasti haparoivat toimissaan. Toivoisin kuitenkin, että annettaisiin vähän armoa ja arvostettaisiin niitä pieniäkin tekoja. Jos kannustettaisiin ja samalla kasvatettaisiin odotuksia, se veisi eteenpäin.
Yhteinen päämäärä
Ehkä Kati Ihamäkeä voisi luonnehtia Mauno Koivistoa mukaillen bernsteinilaiseksi vastuullisuusjohtajaksi. Eli tärkeintä on tehdä oikeaan suuntaan vieviä toimenpiteitä eikä niinkään tuskastua siitä, ettei kaikkia huimia tavoitteita ole vielä saavutettu.
Ihamäki naurahtaa ja taitaa hyväksyä luonnehdinnan. Samalla hän toivoo, että yritykset veisivät asioita eteenpäin yhdessä ja sanoo katsovansa surullisena, kun firmat nokittelevat toisiaan mainoksissa.
– Eihän se edistä tämän pallon asiaa, jos vähättelee muita. Mieluummin niin, että opitaan toinen toisiltamme ja mietitään yhdessä, miten voidaan olla parempia. Päämäärä on yhteinen. Kun me kaikki teemme omaa matkaamme sitä kohti, maailmasta tulee parempi.
Yhteisiä ponnistuksia hän toivoo laajemminkin. Yhden valtion – ainakaan pienen – toimet eivät maailmaa pelasta. Sen sijaan ne voivat horjuttaa yritysten kilpailuasemaa ja jopa kääntää halutut vaikutukset päinvastaisiksi, jos erilaiset säännöt ajavat tuotantoa saastuttamista vähemmän rajoittaviin maihin. Ihamäki toivookin, että asioita säädeltäisiin ainakin EU-tasoisilla päätöksillä, mikä toisi monilla markkinoilla toimiville yrityksille lisää ennakoitavuutta.
– Tilkkutäkki eri säännöistä eri markkinoilla on yrityksille pahin vaihtoehto.
Aktivisti tietämättään
”Kun minut valittiin Finnairin ensimmäiseksi ympäristöjohtajaksi, se herätti huomiota, että ylipäätään lentoliikenteeseen palkataan ympäristöjohtaja ja vieläpä nainen. Niinpä haastatteluja oli paljon.
En osannut niitä jännittää, mutta en myöskään ollut tottunut puhumaan ja arvioimaan, miltä sanomani näyttäisi lehdessä ja millaisia otsikoita niistä saattaisi tulla. Enkä siinä vaiheessa myöskään osannut pyytää juttuja etukäteen nähtäväksi.
Yksi haastatteluista oli Aamulehteen. Se oli todella miellyttävä kokemus, ja siinä minulta kysyttiin, olinko aina ollut kiinnostunut luonnosta. Vastasin iloisesti, että olen pitänyt aina eläimistä ja toki liikkunut luonnossa. Kerroin myös, että ystäväni kanssa olimme olleet huolissamme koe-eläimistä ja käyttäneet nuorina vain Body Shopin tuotteita.
Yllätys oli iso, kun Aamulehdessä oli otsikkona: Finnairin ympäristöjohtaja, entinen eläinaktivisti.
Sain välittömästi jutun ilmestyttyä vanhemmiltani viestin, jossa ihmeteltiin, että koska tällaista oli ollut. He olivat jo ehtineet saada asiasta yhteydenottoja Hämeessä asuvilta tuttavilta ja sukulaisilta. ”Uutinen” aiheutti keskustelua myös yrityksessä sisäisesti – mutta huomiota riitti! Kettutyttö-nimike eli sittemmin pitkään, huumorilla toki.”
Kuka?
Kati Ihamäki
Asuinpaikka
Helsinki
Perhe
Aviomies, neljä poikaa sekä kaksi koiraa.
Harrastukset
Uinti ympäri vuoden altaassa ja luonnonvesissä, jooga, lukeminen ja elokuvat sekä koiralenkkeily ja mökkeily.