Sekä Venäjä että Kiina ovat suuriksi maiksi varsin avoimia talouksia: Venäjällä ulkomaankaupan osuus verrattuna bruttokansantuotteeseen on 43 prosenttia, Kiinassa 47 prosenttia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava osuus on 24 prosenttia ja Japanissa 28 prosenttia.
Kiina on ollut WTO:n jäsen reilut kymmenen, Venäjä vajaa kaksi vuotta. Kiina on hyödyntänyt WTO-jäsenyyttään erittäin menestyksellisesti taloutensa uudistamiseen ja vientinsä lisäämiseen sekä monipuolistamiseen.
Venäjän WTO-jäsenyys on alkanut kangerrellen, eikä ole selvää, miten se aikoo käyttää jäsenyyttään maansa talouden modernisointiin ja ulkomaankauppansa monipuolistamiseen. Toimintapolitiikan etsimisestä kertoo myös se, että Venäjä sai vasta tänä keväänä perustettua WTO-edustustonsa Geneveen.
Kiinan talouskasvun moottorina ovat kuluvan vuosikymmenen aikana olleet viennin lisäksi investoinnit. Jokainen Kiinassa matkaillut ei voi kuin ihmetellä vauhtia, jolla luotijunaverkkoa ja
moottoriteitä on rakennettu. Vanhalla mallilla talous ei kuitenkaan voi kasvaa totuttua vauhtia, minkä vuoksi jatkossa palveluiden ja yksityisen kulutuksen osuutta aiotaan lisätä. Kiinan markkinoiden mittasuhteista kertoo se, että autojen myynti kasvoi viime vuonna saman verran kuin Venäjällä autoja myydään vuodessa.
Venäjällä ongelmana ei ole haluttomuus kuluttaa, vaan se, että investointiaste on jäänyt vuodesta toiseen pariinkymmeneen prosenttiin kansantuotteesta. Tämä ei riitä infrastruktuurin parantamiseen.
Kiinan kasvuluvut ovat olleet koko vuosikymmenen Venäjää korkeammat. Viime vuonna ero oli kuusi prosenttiyksikköä, tänä vuonna hieman enemmän.
Kansantalouksien kokoero on kasvanut, ja tällä hetkellä Kiina on taloutena noin viisi kertaa Venäjän kokoinen. Kun asukaskulujen ero on noin kymmenkertainen, tarkoittaa tämä sitä, että kansantulo henkeä kohti on Kiinassa nyt noin puolet siitä mitä Venäjällä.
Ulkomaankauppansa puolesta Venäjä ja Kiina täydentävät hyvin toisiaan. Kiina ostaa mielellään venäläistä öljyä, puuta ja muita raaka-aineita ja puolivalmisteita ja vie vastaavasti kiinalaisia teollisuustuotteita. Pitkään neuvoteltu kaasusopimuskin näyttää nytkähtävän eteenpäin Venäjän halutessa vähentää riippuvuuttaan Euroopasta. Vastapalveluksena Kiina odottaa joustoa kaasun hinnassa.
Kiina on jo nyt yksittäisistä maista Venäjän tärkein kauppakumppani ja osuuden voi odottaa kasvavan, koska Eurooppa tuskin ostaa nykyistä kovin paljoa enempää venäläistä energiaa.
Energiamarkkinoilla muutokset tapahtuvat hitaasti, sillä energian tuotanto- ja kuljetusinfrastruktuurin rakentaminen vaatii suuren rahan lisäksi myös aikaa. Parhaimmillaan Venäjän raakaöljyn viennistä suuntautuu Aasian markkinoille vuosikymmenen lopussa vajaa kolmannes ja kaasunviennistä neljännes.
Sekä Kiinalla että Venäjällä on menossa iso demografinen muutos. Kiinassa yhden lapsen politiikka on laskenut hedelmällisyysluvut eurooppalaiselle tasolle, ja tällä hetkellä suurimmat ikäluokat löytyvät 40–50-vuotiaiden ikäryhmästä. Venäjällä eniten on 25–35-vuotiaita. Molemmissa maissa työikäisen väestön määrä kääntyy laskuun, mikä esimerkiksi Venäjän osalta tarkoittaa noin yhdeksää miljoonaa henkeä tämän vuosikymmen aikana.
Kiinassa muutosvauhti on hieman hitaampi. Talouskasvu edellyttää siis molemmissa maissa työn tuottavuuden jatkuvaa parantamista.