Venäjän aloittamasta hyökkäyssodasta johtunut kaupankäynnin äkkipysäytys iski suoraan yli kahteen tuhanteen Venäjän-kauppaa harjoittaneeseen suomalaisyritykseen. Luku antaa tilanteesta kuitenkin liian suppean kuvan, kun vientiyritysten taustalla on usein laaja hankintaverkosto, ja monen muunkin kotimarkkinayrityksen liiketoiminta on ollut kytköksissä Venäjään.
Yksi tällainen on alihankintatöitä tekevä ITA Nordic. Konepajan valmistuksesta päätyy reilu kymmenen prosenttia suoraan vientiin, mutta lopulta sen tuotannosta yli 90 prosenttia löytää tiensä eri puolille maailmaa isojen kone- ja laitevalmistajien tuotteissa.
Yhtiön Ruokolahden päätoimipaikalta on vain joitakin kilometrejä Venäjän rajalle. Voisi luulla, että rajan läheisyys olisi kannustanut etsimään vientimarkkinoita idästä, mutta toimitusjohtaja Tommi Matikainen selittää vaikutuksen olleen päinvastainen.
– Vuonna 2012 tehdyn strategiatyön yhtenä pointtina oli ”unohda Venäjä”, Matikainen kertoo.
Selitykseksi hän sanoo, ettei vaaditun byrokratian läpikäynti erilaisine venäläisine kommervenkkeineen houkutellut.
– Olemme niin lähellä rajaa, että tiedämme sikäläisen toiminnan luonteen. Siksi emme ole halunneet tehdä siihen suuntaan kauppaa.
Välillä Venäjän markkinoilla on kuitenkin ollut huomattavan suuri merkitys. Esimerkiksi kun yrityksen suomalaiset asiakkaat ovat olleet mukana Yamalin niemimaan kaasuterminaalille toimitetussa laivasarjassa.
– Se tarkoitti meillekin useiden miljoonien tilauksia. Enää tällaista ei ole näkyvissä useampaan vuoteen.
Ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan ITA Nordicin päämiehillä Venäjän viennin osuus oli vain muutaman prosentin luokkaa. Kun se jäi pois, kuumassa suhdannetilanteessa Venäjälle korvamerkityille koneille löytyi Matikaisen mukaan heti länsimaisia ostajia.
Ruokolahdella ei kuitenkaan selvitä ilman osumia, vaikutukset iskevät montaa kautta.
– Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina ovat olleet massiivisia perusteräksen valmistajia. Kun ne kanavat ovat menneet poikki, se näkyi sodan alkuvaiheessa raaka-aineiden mielettömänä hintojen nousuna. Viime kuukausina perusteräksen hinnat ovat kuitenkin tulleet alaspäin. Meille teräs tulee valtaosin Imatran Ovakon terästehtaalta, joka käyttää prosessissaan kaasua. Onhan siinäkin riski, Matikainen arvioi.
Venäjältä tuotua kaasua on käytetty myös ITA Nordicin tuotantotilojen lämmityksessä. Kun kaasun hinta nousi jyrkästi, kulutukseen alettiin kiinnittää huomiota. Kallistunut liikennepolttoaine on puolestaan johtanut siihen, että yrityksessä on ryhdytty tukemaan työntekijöiden työmatkoja.
– Tällaisia on ollut pakko ottaa käyttöön, ettei menetettäisi työntekijöitä työmatkakustannusten takia.
Firma pöytälaatikkoon
Etelä-Karjalan Yrittäjien toimitusjohtaja Marko Hanhisuanto sanoo, että Ukrainan sodan heijastusvaikutukset iskevät alueen 6 000 yritykseen hyvin eri tavoin. Hänen mukaansa vaikutukset ovat isot alueen kannalta merkittävälle metsäteollisuudelle. Se on kattanut puunhankinnastaan ison osan tuonnilla Venäjältä.
– Nyt puu tulee suurelta osalta Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun suunnalta. Samalla kuljetukset ovat siirtyneet kumipyörille, mikä heikentää metsäteollisuusyksiköiden kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä. Ja kun Saimaan kanava ei ole enää käytettävissä, sieltä kuljetetun bulkkitavaran siirtäminen kumipyörille on tosi kallista, Hanhisuanto sanoo.
Taipalsaarelainen huolintaliike on saanut kokea toimitusketjujen muutoksen kovemman kautta. Vuonna 2004 Pitamus Forwarding Oy:n perustanut Pertti Lehtonen sanoo, ettei käänne tullut täytenä yllätyksenä.
– Tämä on ollut tietoista riskinottoa. Venäjältä tuli jatkuvasti meidän sektorille yllättäviä muutoksia ja esteitä, mutta aina niistä aiemmin jotenkin selvittiin. Olen sanonut jo vuosia sitten osakkaina oleville perheenjäsenille, että se on yksi Putinin komento, niin nämä meidän hommat loppuvat, Lehtonen kertoo.
Kun Putinilta tuli komento hyökätä Ukrainaan, isot suomalaiset metsäteollisuusyritykset ja tukkukauppiaat lopettivat tuonnin Venäjältä kuin veitsellä leikaten.
– Maaliskuussa meidän asiakkaat lopettivat tuomisen ja vähän ajan päästä naapuri taisi kieltää viemisen, Lehtonen muistelee.
Tosiasiat on ollut pakko tunnustaa. Työt loppuivat kaikilta 13 yrityksessä työskennelleeltä, ja yrityksen toimipisteet on suljettu Niiralasta, Imatralta, Vainikkalasta sekä Taipalsaarelta. Kaikki työntekijät eivät vielä ole löytäneet uutta työtä, kun huolinta-alan tilanne on itärajalla huono.
– Hienosti meni monta vuotta, asiakkaille kiitos. Ei sitä uskonut, että se näin hulluksi menee. Kevyen kustannusrakenteen omaavana palveluyrityksenä Pitamuksen tilanne on kaikesta huolimatta hyvä. Suunniteltu sukupolvenvaihdos ja liiketoiminta menevät nyt vain pöytälaatikkoon, ja jäämme seuraamaan maailman kehitystä ja sen mukaan eletään, Lehtonen pohtii ja myöntää, että tuntee hieman haikeutta.
– Tämä koskee monia yrityksiä, jotka ovat olleet mukana idänkaupassa. Kuljetusyrityksillä on vielä vaikeampaa, kun niillä on lisäksi taakka kuljetuskalustosta, ja monilla yrityksillä on myös isoja kiinteistömassoja, jotka jäävät nyt vähälle käytölle.
Kauppa ja palvelut kärsivät
Marko Hanhisuoanto kuvailee, kuinka Imatra-Lappeenranta-seutu on hengittänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta Venäjästä. Rajan yli liikennettä on ollut vilkkaasti molempiin suuntiin, ja Itä-Suomessa asuu iso venäläisvähemmistö. Ensin venäläisturistit vei korona, ja nyt viisumikäytäntöihin on tehty merkittäviä kiristyksiä.
Muutos näkyy selvästi myös Lappeenrannan ja Imatran katukuvassa, liiketiloja on tyhjillään kymmeniä.
– Erikoiskauppaa ja palveluita on rakennettu matkailijoiden varaan. Maakunnassa on 128 000 asukasta ja arviona on esitetty, että palveluita on joillakin erikoiskaupan aloilla rakennettu yli 200 000 väestöpohjan mukaan, Hanhisuanto kertoo.
Kotimaan matkailu on helpottanut tilannetta, ja jonkin verran turisteja on tullut myös Keski-Euroopasta. Venäläisten loma-asunnotkin ovat tuoneet alueelle toimeliaisuutta, mutta nyt niiden käyttö voi jäädä vähemmälle. Samoin kiinteistökauppa on hiljentynyt.
Vaikka monet Venäjän hyökkäyksen seurannaisvaikutukset ovat negatiivisia, Hanhisuanto ja Matikainen sanovat ihmisten suhtautuvan muuttuneeseen tilanteeseen realistisen levollisesti.
– En ole kuullut yhtään sellaista kommenttia, etteikö Suomen pitäisi seistä EU:n yhteisessä pakoterintamassa. Ukrainan tapahtumat ovat järkyttäneet ihmisiä niin paljon, että täällä tiedetään, kuinka isosta asiasta tässä kamppaillaan, Hanhisuanto sanoo.
Matikainen näkee kehityksessä valoisiakin puolia. Hän epäilee, että Venäjän rajan läheisyys on kauempaa maailmalta katsottuna koettu epävarmuutta aiheuttavaksi tekijäksi, joka on jopa estänyt joidenkin asiakassuhteiden muodostumisen. Nato-ratkaisun hän uskoo hälventävän näitä epäilyksiä.
Iskuja talouteen sarjatulella
Taaksepäin katsovat talousluvut eivät anna oikeaa kuvaa nykytilanteesta, saati kerro tulevasta.
Venäjän hyökkäys helmikuun lopussa muutti monella tapaa kehityksen suuntaa. Suomen kansantalous jatkoi kuitenkin vielä kevään talouslukujen perusteella kasvuaan. Vientiyritykset toimittivat aiemmin saamiaan tilauksia ja palvelualoilla riitti kysyntää pandemiarajoitusten poistuttua.
Uutiset sodasta, hintojen voimakkaasta kallistumisesta, korkojen noususta ja jopa huolet energian riittävyydestä ovat tulleet jokapäiväisiksi. Kuluttajien luottamus onkin painunut ennätyksellisen alas, ja sen odotetaan konkretisoituvan huonompina talouslukuina puolen vuoden viiveellä. Yritykset ennakoivat pitkään jatkuneen hyvän työllisyyskehityksen päättymistä.
Muutos on ollut nopea. Suomen Pankin neuvonantaja Mikko Sariola kertoo, kuinka ennen sotaa viime vuonna pankki ennakoi tämän vuoden inflaatioksi kahta prosenttia ja bkt:n kasvuksi ensi vuodeksi 1,5 prosenttia. Syyskuun ennusteessa talouden odotetaankin jo supistuvan ensi vuonna 0,3 prosenttia. Inflaatio on nopeampaa kuin vuosikymmeniin ja on ylittänyt jo seitsemän prosenttia.
Epävarmuus kasvaa Euroopassa
Sodan vaikutukset talouteen tulevat useita reittejä. Suorana vaikutuksena Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kokenut pysäytyksen, se on osunut yrityksiin hyvin eri tavoin.
Sariola kertoo, kuinka keväällä tehdyssä kyselyssä enemmistö yrityksistä uskoi pystyvänsä korvaamaan Venäjän viennin suhteellisen nopeasti. Osa yrityksistä puolestaan näki, etteivät ne pystyisi lainkaan korvaamaan menetettyä vientiä. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut merkittävästi koko EU:ssa.
– Epävarmuus on sodan seurauksena kasvanut, ja esimerkiksi kuluttajien luottamus tulevaan kehitykseen on vähentynyt merkittävästi. Varsinkin energiakriisin kärjistyminen vaikuttaa, Sariola sanoo.
Kun vienti Venäjälle muodosti viime vuonna kokonaisviennistä noin viisi prosenttia, EU-maiden osuus Suomen tavaraviennistä oli lähes 60 prosenttia ja palvelujen viennistä noin puolet. Sodan heikentäessä Suomen keskeisimpien vientimarkkinoiden talouskehitystä, meille voi povata kasvavia vaikeuksia.
– Se, miten euroalueella tulee menemään, ratkaisee miten meidän taloudessa tulee käymään, Sariola tiivistää.
Myös tuonnissa on tapahtunut koko talouteen heijastuvia muutoksia. Tuontihinnat ovat nousseet merkittävästi. Ihmisten arjessa se syö kulutusmahdollisuuksia ja kasvattaa yritysten tuotantokustannuksia. Lisäksi yritykset ovat joutuneet järjestämään toimitusketjujaan uudelleen Venäjän tuonnin loputtua.
Synkästä tilanteesta huolimatta Sariola yrittää nähdä edes hieman valoa.
– Työllisyystilanne on kehittynyt suotuisasti ja työllisiä onkin jo enemmän kuin ennen koronakriisiä. Lisäksi yritysten taseet ovat koronakriisin jälkeen kohentuneet, eli voisimme lähteä huonommastakin tilanteesta kohti heikompaa suhdannetta.