Viennissä ja kotimarkkinoilla toimivat alat ovat tiukasti kytköksissä toisiinsa.

Suomea luonnehditaan usein ”avoimeksi viennistä riippuvaiseksi taloudeksi ”. Hokema perustuu faktapohjalle, sillä viennin suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkea eli hieman vajaa 40 prosenttia.

Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja tarkentaa, että luku ei tarkoita sitä, että täällä tuotetusta arvonlisästä 40 prosenttia menisi vientiin, koska vienti sisältää myös ulkomailla tuotettuja panoksia. Vientituotteisiin liittyvä Suomessa tuotettu arvonlisä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on noin 25 prosenttia. 

– Suomi on pitkälti viennistä riippuvainen maa. Mutta viennin suhde bruttokansantuotteeseen ei ole poikkeuksellisen suuri, kun sitä vertaa muihin samankokoisiin ja saman kehitystason maihin, Kajanoja kertoo.

Menetetty vuosikymmen

Koska viennin osuus kokonaistuotannosta on suuri, koko maan talouskehitys on hyvin pitkälti viennistä riippuvaista. Shokit talouteen tulevat usein kansainvälisestä taloudesta toisin kuin monissa isoissa maissa. Tällainen oli myös vuoden 2008 finanssikriisi, josta toipuminen on Suomessa vienyt näihin vuosiin asti.

– Viennin kehitys vuoden 2008 puolivälin jälkeen oli historiallisen heikko, heikompi kuin missään OECD-maassa on koettu, Kajanoja suhteuttaa.

Vaikka sysäys viennin alamäkeen olisi tullut ulkomailta, voidaan vauhtia tuupata lisää myös kotimaisin konstein. Näin kävi, kun jälkikäteen katsottuna roimasti ylisuuret palkankorotukset osuivat finanssikriisin aikoihin. Suomen kustannuskilpailukyky romahti vuonna 2008, ja se heikkeni aina vuoteen 2015 asti. Sen jälkeen kustannuskilpailukyky on parantunut merkittävästi – eroa ei kuitenkaan vielä ole kokonaan kurottu umpeen.

 – Suurin tekijä parantamisessa oli kilpailukykysopimus, Lauri Kajanoja sanoo.

Valtaosa vuoden 2017 kilpailukykysopimuksen kustannuskilpailukykyä parantavista vaikutuksista syntyi työnantajien sosiaaliturvamaksujen pienentämisestä ja palkkojen jäädyttämisestä, vaikka huomio on kiinnittynyt pitkälti 24 kiky-tuntiin, jotka uusissa työehtosopimuksissa on siirretty historiaan.

Lauri Kajanoja on laskenut, että mikäli ennustukset kansainvälisestä kehityksestä toteutuvat ja mikäli meillä palkankorotukset noudattavat kustannusvaikutuksiltaan vientialoilla jo solmittuja sopimuksia, Suomen kustannuskilpailukyky voisi pysyä ennallaan. Riittääkö se?

– Meidän arvio on, että olisi hyvä, jos kustannus­kilpailukyky paranisi vielä hiukkasen, Kajanoja arvioi.

Sillä olisi merkittäviä vaikutuksia. Kajanoja kuvai­lee, kuinka kustannuskilpailukyvyn paraneminen kohentaisi vientiteollisuuden sekä tuonnin kanssa kilpailevan suomalaisen tuotannon edellytyksiä. Se taas tarkoittaisi välittömästi parempaa työllisyyttä vientialoilla ja tuonnin kanssa kilpailevilla aloilla, mutta pidemmän päälle myös kotimarkkinatoimi­alojen työllisyyskehityksen edellytykset olisivat paremmat. 

– On oletettavaa, että nämä vaikutukset työllisyyteen olisivat isoja. Kajanoja kuitenkin muistuttaa, että kilpailukykyyn vaikuttaa myös tuottavuuskehitys. Sen parantaminen ei kuitenkaan ole mahdollista nopeasti neuvottelupöydässä, vaan se on monen tekijän summa ja vaatii pitkäjänteistä työtä.

Kotimaan kustannustaso vaikuttaa

Etenkin palkkaneuvottelujen kuumissa vaiheissa välillä ihmetellään, miten julkisen sektorin sekä kotimarkkina-alojen palkankorotukset voivat vaikuttaa vientiyritysten kilpailukykyyn.

Kytkös on kuitenkin vahva. Suomen Pankki on laskenut, että jos vientiteollisuuden ulkopuolella palkat nousevat yhden prosentin, sillä oli sama vaikutus vientialojen kustannuksiin, kuin jos niiden omien työntekijöiden palkat nousevat samaisen yhden prosentin.

– Vientialat joutuvat ostamaan niin paljon erilaisia palveluja kotimarkkinayrityksiltä, Kajanoja selventää syy-seuraussuhteita.

– Jos kotimarkkina-aloilla palkat nousevat Suomessa huomattavasti enemmän kuin muissa maissa, nämä alat eivät itse joudu siitä heti kärsimään. Sen sijaan vientialat kärsivät, ja se näkyy pidemmällä aikavälillä myös kotimarkkinayrityksissä. Vientialat ja tuonnin kanssa suoraan kilpailevat alat kohtaavat suoraan kansainvälisen kilpailun. Jos niiden asema pysyy tasapainossa, myös koko talouden osalta pysytään tasapainossa. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että vientiteollisuuden kilpailukyvyn pitäisi määrittää palkankorotusten taso myös kotimarkkinoilla toimiville sektoreille. Kajanoja painottaa, että tämä ei tarkoita sitä, että eri alojen väliset palkkaerot olisi lukittu ikuisiksi ajoiksi. Tietyn alan tasokorotus on mahdollinen, jos siitä pystytään sopimaan yhdessä. 

Vaikutuksia ei pääse pakoon

Viennin vaikeudet eivät välttämättä näy heti koko taloudessa. Lyhytaikaisesti kysyntää kotimarkkinoilla voidaan pitää yllä velkarahalla. Ennemmin tai myöhemmin lasku tulee kuitenkin maksettavaksi ja viennin vaikeudet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin kotimarkkinatoimialoilla voi mennä. 

 – Jos vientituotanto heikkenee, se vaikuttaa koko talouden tulonmuodostukseen ja sitä kautta pidemmän aikavälin edellytyksiin ja siihen, kuinka paljon kysyntää kotimarkkinoiden tuotantoon kohdistuu. Sitä kautta vaikutus tulee väkisinkin myös työllisyyskehitykseen. Kansainvälisen kysynnän heilahteluihin aiempaa suurempaa sietokykyä antaa se, että suomalaisten vientituotteiden valikoima on monipuolistunut merkittävästi. 

– Suomen vienti ei ole niin harvojen tuoteryhmien ja yritysten varassa kuin aikaisemmin. Erilaisten palvelujen vienti on myös kasvanut merkittävästi, Kajanoja sanoo ja korjaa samalla usein esitetyn näkemyksen, jonka mukaan Suomen vienti olisi painottunut investointituotteisiin.

 – Tavaraviennistä investointihyödykkeiden osuus on pienempi kuin useimmilla muilla mailla. Suomesta viedään tuotteita, jotka kirjautuvat tavarakaupassa välituotteiksi. Ne eivät ole kulutushyödykkeitä, mutta ne eivät ole myöskään investointihyödykkeitä.Välituotteiden osuus viennistä on peräti kolmeneljäsosaa. Mutta ei Suomi siltikään pääse kuin koira veräjästä – kuten finanssikriisin ensikommentteina usein kuultiin –  jos maailmalla investointituotteiden kysyntä laskee. Suomessa valmistettuja välituotteita tarvitaan investointituotteiden tuottamiseen muissa maissa.

Viennin pitkä häntä

Viennin kehitysnäkymiä seurataan tarkasti, kun Suomen talouden, työllisyyden ja valtion verotulojen muutoksia pyritään valtiovarainministeriössä ennakoimaan.

Lähivuosien kasvuennustetta laatiessaan ministeriö lähestyy asiaa talouden kysyntäerien kautta. Näitä ovat investoinnit ja kulutus sekä ulkomaankaupan osalta vienti. Lisäksi kasvuennusteessa otetaan huomioon tuonti kysynnän ja kotimaisen tuotannon tarpeisiin. 

– Vienti on keskeinen elementti kokonaistalouden ennusteessa, koska Suomi on pieni talous, jonka täytyy hakea kasvumarkkinaa vientimarkkinoilta, kansantalousosaston osastopäällikkö Mikko Spolander kertoo.

Hän kuvailee, kuinka vientimarkkinoilla tarkastellaan sekä ”työntötekijöitä” että ”imutekijöitä”.

Imutekijöillä tarkoitetaan sitä, miten suomalaisten tuotteiden kysyntä maailman markkinoilla kasvaa ja minkälainen kysynnän rakenne on.

Työntöpuolella tarkastelussa on puolestaan suomalaisen tuotannon kilpailukyky, millä hinnalla suomalainen tuotanto menee kaupaksi. Lisäksi VM tarkastelee rakenteellista kilpailukykyä eli niitä tekijöitä, jotka edesauttavat sitä, että yrityksillä olisi hyvä toimia Suomessa. Rakenteelliseen puoleen kuuluu laaja kirjo tekijöitä, kuten yhteiskunnalliset instituutiot, oikeusjärjestelmä, verotus, rahoitusmarkkinat, energia- ja liikenneinfrastruktuuri, ympäristön tila, terveydenhuolto, koulutus, tutkimus sekä hyödyke- ja työmarkkinoiden tehokkuus ja kilpailullisuus.

– Kilpailukykyisyyden mittareita on valtava määrä, mutta viime kädessä kilpailukyky on yrityskohtainen asia. Kun asiaa katsotaan mikrotasolla, yritys on kilpailukykyinen silloin, kun se saa solmittua vientikaupat, Spolander pelkistää.

Tämä mikrotason mittari näkyy myös makrotason vientitilastoissa: jos vienti kasvaa hitaammin kuin vientimarkkina, silloin kilpailukyky suomalaisyrityksissä on keskimäärin heikompi kuin kilpailijoilla. 

Toisaalta viennin vientimarkkinaa hitaampi kasvu kertoo myös siitä, että kehittyvien maiden voimakas esiinmarssi maailmantaloudessa on tehnyt globaalista markkinaosuuskilpailusta entistäkin kovempaa yrityksille.

Viennin kehitystä ennakoidessaan VM:ssä seulotaan maailmalta tulvivaa dataa kuten raaka-aineiden hintoja sekä luottamus- ja rahti-indikaattoreita. 

– Informaationjyväsiä on niin valtava määrä, ettei niitä pystytä vangitsemaan ekonometriseen yhtälöön. Asiantuntijalla on iso rooli, kun hän arvioi minkälainen merkitys yksittäisillä indikaattoreilla on, mihin suuntaan maailmankauppa kehittyy ja miten se vaikuttaa Suomen vientiin, Mikko Spolander kertoo.

Viennin muutoksista seuraa ketjureaktio, joka vaikuttaa laajasti koko maan talouteen. Lisääntynyt vienti tarkoittaa tuotannon kasvua, joka puolestaan tarkoittaa työllisyyden paranemista sekä investointeja. Sen ansiosta ostovoima lisääntyy, verotulot kasvavat ja julkisen talouden rahoitusasema paranee.

– Viennin tuoma arvonlisä valuu kaikkialle talouteen.

Sami Laakso

Sami Kaarakainen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Lotta Nuotio</span></span>23.09.2020

Luetuimmat