Viennin kasvuluvut näyttävät komeilta – kun niitä katsoo koronan aiheuttaman talouskuopan pohjalta.

Talouden käänne tuli nopeasti, ja monet indikaattorit kertovat positiivisesta suunnasta. Lukuisat yritykset ovat raportoineet hyvistä tuloksista, ja Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyssä myös yritysten näkemykset lähiaikojen kehityksestä ovat optimistisia. Samalla monella alalla työvoimapula on syrjäyttänyt huolen­aiheena työttömyyden.

Maailmantalouden toipuminen on lisännyt suomalaistuotteiden kysyntää. Pellervon taloustutkimus (PTT) ennustaa tavara- ja palveluviennin kasvuksi tälle vuodelle viittä prosenttia, ja ensi vuoden odotukset ovat lähes tuplasti suuremmat eli 9,5 prosenttia.

Samantapaista kehitystä ennustavat muutkin. Esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) luonnehti omassa katsauksessaan, kuinka vielä alkuvuodesta viennin kehitys oli vaisua. Tahti on kuitenkin parantunut. Tämän vuoden viennin kasvuksi uskotaan muodostuvan kaksi prosenttia, ensi vuonna vauhti kiihtyy 8,7 prosenttiin. Silloin vienti toimii koko Suomen talouskasvun lähteenä, kun se tänä vuonna on ollut pitkälti kotimaisen kulutuksen varassa. 

Suunta oikea, vauhti ei

Hyvältä näyttää, vai näyttääkö? PTT:n ennustepäällikkö Janne Huovarin mukaan paremminkin olisi voinut mennä. Hän luonnehtii tämän vuoden viennin kehitystä lieväksi pettymykseksi. Tämä siksi, että pandemian shokkivuoden 2020 vertailuluvut ovat hämäävän matalia, ja tosiasiassa vienti on vasta hilautunut takaisin kohti normaaliaikaa.

 – Viennin kasvu tulee siitä, että viime vuonna romahdettiin niin alas, Huovari kiteyttää ja kehottaa kiinnittämään huomion lukujen sisään, viennin määrään ja arvoon.

– Viennin volyymin osalta meillä olisi voinut mennä paremmin, sillä volyymin osalta ei olla vielä edes siinä, mistä lähdettiin alaspäin vuonna 2019. Lisäksi meillä viennin volyymin kehitys on ollut heikompaa, kuin kehittyneissä talouksissa keskimäärin.

Kun viennin volyymi on kasvanut kansainvälistä kysyntää hitaammin, se tarkoittaa, että suomalais­yritykset ovat keskimäärin menettäneet markkina­osuuttaan kilpailijoille, vaikka ala- ja yrityskohtaiset erot voivat olla suuria. Se puolestaan herättää epäilyksen Suomen hintakilpailukyvystä.

– En näe sillä puolella ongelmaa. Meillä oli hinta­kilpailukykyongelma finanssikriisin jälkeen ja korkeita palkankorotuksia väärään aikaan 2010-luvun alussa. Vuoden 2014 jälkeen hintakilpailukyky on parantunut, ja se on ollut suhteellisen hyvässä kunnossa myös korona-aikana, Janne Huovari sanoo.

Hän ei ole myöskään hintakilpailukyvyn lähivuosien kehityksestä suuremmin huolissaan, vaikka palkkakierros on Suomessa vielä kesken. Tämä siksi, että palkankorotuksia on odotettavissa myös kilpailijamaissa, joissa kuluttajahinnat ovat nousseet nopeammin kuin Suomessa. Lisäksi muualla kamppaillaan jopa pahempien työmarkkinoiden pullonkaulojen kanssa kuin meillä.

Siihen, miksei Suomen viennissä ole mennyt paremmin, Huovari löytää sekä väliaikaisia että pidempiaikaisia syitä. Iso merkitys on palveluviennin hitaalla toipumisella korona-alhosta.

– Koronassa matkailu hidastui lähes nollaan, ja palautuminen on ollut hidasta. Samoin kuljetukset laskivat merkittävästi.

Suomi on niin pieni talous, että myös yksittäiset tapahtumat heilauttavat tilastoja. Tämän vuoden osalta niissä näkyvät muun muassa Nesteen öljy­jalostamon huoltoseisokki, autoteollisuuden tuotantoa vaikeuttanut komponenttipula ja metsä­teollisuuden osalta tuotannosta poistettujen paperi­koneiden aiheuttama viennin vähenemä. Pandemia on myös pysäyttänyt risteilyliikenteen eri puolilla maailmaa, joten miljardiluokan alustoimituksetkaan eivät näy vientipiikkeinä. 

Hinnat nousussa

Vaikka määrällisesti kehitys olisi voinut olla parempaa, viennin arvon kasvu on ollut reipasta, koska vientituotteiden hinnat ovat nousseet selvästi. Esimerkiksi elokuussa vientihinnat olivat 17,3 prosenttia vuoden takaista korkeammalla, erityisesti ovat nousseet raaka-aineiden ja teollisuuden välituotteiden hinnat.

Tuonnin muutokset noudattavat pitkälti viennin kehityskäyriä. Kytkös on selvä, koska suuri osa tuonnista käytetään Suomessa vientitavaroiden valmistamiseen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia Suomen teollisuuden viennin arvosta syntyy ulkomailla eli tuontipanoksista.

Tänä vuonna tuonti on kehittynyt hieman vientiä nopeammin, ennen kaikkea kasvussa ovat olleet raaka-aineet sekä teollisuuden välituotteet, eli juuri ne erät, joita käytetään suomalaisten vientituotteiden valmistukseen.

– Osittain se antaa uskoa viennin parempaan kehitykseen, koska tuonti on kasvanut edelleen, Huovari pohtii.

Korona-aikana vaihtotase on ollut hieman ylijäämäinen, eikä PTT odota kehitykseen merkittävää muutosta. Ylijäämä voi kuitenkin sulaa koronan matkustusrajoitusten poistuessa, jos matkailutase palaa normaalitilaansa eli vahvasti alijäämäiseksi.

Väärä suunta

Fraasit ovat usein toistettuja: Suomi elää viennistä, ja korkean kustannustason maana Suomessa on pyrittävä pääsemään tuotannon arvoketjussa ylöspäin, jotta tuotteista voidaan pyytää korkeampaa hintaa.

Vaikka tänä vuonna vientihinnat ovat nousseet merkittävästi, se ei vielä kerro, että etenemissuunta olisi oikea. Nopeinta hintojen nousu on ollut sahatavarassa, jossa hinnat ovat kohonneet vuodessa liki 100 prosenttia. Tehokas puunkorjuu ja logistiikka sekä teollisen mittaluokan sahaus vaativat osaamista, silti lauta ei oikein vastaa mielikuvaa korkean arvonlisän high tech -tuotteesta.

– On kuitenkin positiivista, että puutavaraa viedään, ja onhan tässä ryhmässä myös pidemmälle jalostettua puutavaranvientiä, Huovari toppuuttelee.

Kehityssuunta on kuitenkin ollut väärä. Nokian kulta-ajan jälkeen Suomesta on Huovarin mukaan tullut enemmän raaka-aineiden ja välituotteiden viejä ja vähemmän korkean teknologian viejä. Samalla vienti on vastannut enemmän tuonnin rakennetta. 

– Se on tarkoittanut talouden hitaampaa kasvua ja myös hitaampaa arvonlisäyksen kasvua. Me putosimme tuottavuusmielessä maailman eturintamasta, kun meidän taloudesta hävisi iso korkean tuottavuuden osa. Sen jälkeen olemme jatkaneet kasvua maailmantalouden alemmalla portaalla.

Mille tulevaisuus rakentuu?

Jotta pärjäisimme kovassa kansainvälisessä kilpailuympäristössä ja tuotantoa saataisiin kammettua enemmän korkean arvonlisäyksen vienniksi, tarvittaisiin panostuksia investointeihin, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä koulutukseen. Näiden aikaansaamat muutokset talouteen ovat pitkien rakentelujen tuloksia, joten äkkinäistä parannusta ei ole luvassa.

Onko edes käännettä? Koronan pahimman vaiheen jälkeen investoinnit ovat vironneet. Suomessa investointiaste koneisiin ja laitteisiin on silti Huovarin mukaan kansainvälisesti vertaillen melko matala. Kun panostukset tuotantokapasiteettiin ovat jääneet vähäisiksi, se rajoittaa viennin kasvattamisen mahdollisuuksia. 

Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen investointien heikkous 2010-luvulla selittyy erityisesti sähköteknisen teollisuuden tuotekehityspanostusten romahtamisella. Suomessa alkoi vuoden 2009 finanssikriisistä nollakasvun aikakausi, ja investoinnit suhteessa talouden kokoon ovat pienentyneet, lukuun ottamatta rakentamista. Samalla investointien painopiste on siirtynyt teknologiasta rakentamiseen. Tässä yhteydessä Etla puhuu jopa yrityssektorin näivettymisestä.

Huovari huomauttaa, että t&k-panostuksissa Suomi on selvästi tippunut kärjen vauhdista. Myös koulutusasteessa olemme jääneet jo pidemmän aikaa kilpailijamaista. Suomessa nuorten koulutusasteen nousu on pysähtynyt, kun muualla se selkeästi kasvaa. Vaikeuskerrointa talouden kasvattamisessa lisää myös työikäisen väestön supistuminen.

– Investointien ja myös osaavan työvoiman tarjonnan vähenemisen perusteella ei ole odotettavissa, että meillä viennin kasvu olisi parempaa kuin kehittyvissä maissa yleisesti. Pikemminkin näyttäisi, että me jäämme sen alapuolelle, Huovari summaa.

Hänen mukaansa tälläkin viennin rakenteella Suomi pärjää maailmassa ja kasvu jatkuu, mutta selkeästi hitaampana, kuin mikä olisi toivottavaa.

– Olemme jääneet takamatkalle ennen kaikkea siksi, että meillä korkean teknologian palveluissa, kuten tietotekniikka- ja ohjelmointipalveluissa ja liike-elämän konsulttipalveluissa, tuottavuuden kasvu on selkeästi heikompaa kuin kilpailijamaissa. Vaikka erityisesti tietointensiivisessä palveluviennissä kehitys on ollut positiivista, olemme silti siinä edelleen alisuorittajia, Huovari sanoo ja korostaa, etteivät harvat kansainvälisesti menestyvät huiput muuta kokonaiskuvaa.

Sami Laakso

Birit Sarre

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>26.09.2022

Luetuimmat